Enduroretki Kambodza - Sihanoukville

Kun Veera, Keijo ja Tiina lähtivät tutustumaan Sihanoukvillen lähisaariin, päätin itse mennä tutustumaan lähiviidakkoon Sri Lankalaisen oppaan johdolla. 80 USD koko päivän mittaisesta hauskuudesta joutui pulittamaan ja oli todellakin sen arvoista!

Sairaan kaunis Kambodza – osa 2

Siem Reapista matka jatkui bussilla Kambodzan pääkaupunkiin Phnom Penhiin. Päräyttävän temppelikokemuksen jälkeen oli vuoro tutustua hieman toisenlaiseen Kambodzan historiaan, Puna Khmerien valtakauteen.

Huhtikuussa 1975 alkoi Kambodzassa neljä vuotta kestänyt, yksi maailman historian hirveimmistä hallintokausista, kun Maolainen (kommunistinen) Puna Khmerien liike (Khmer Rouge) nousi valtaan ja alkoi toteuttaa hirvittävää suunnitelmaansa. Liikkeenjohtajan ja Kambodzan pääministeriksi nousseen Pol Potin ja Puna Khmerien tavoitteena oli luoda maahan agraariyhteiskunta, jollaista ei ollut ennen nähty. Muutamassa päivässä kaupungit tyhjennettiin ja tuhannet ihmiset, mukaan lukien sairaat, lapset ja vanhukset, marssitettiin maaseudulle pakkotöihin, jossa heidät pakotettiin tekemään raskaita töitä jopa 12-15 tuntia päivässä, ravintonaan ainoastaan kaksi kupillista riisiä. Samaan aikaan kaupunkien keskiluokkaa ja intelektuelleja alettiin ”poistamaan” summittaisilla teloituksilla. Liikkeen ajatuksena oli, että ainoastaan ahkeralla fyysisellä työllä olisi merkitystä, ei lukeneisuudella tai koulunkäynnillä.

Maahan perustettiin neljän vuoden aikans yli kaksisataa keskitysleiriä, joihin kuljetettiin päivittäin Puna Khmerien mielestä tottelemattomia, laiskoja ja intellektuelleja. Joskus ainoastaan vieraalla kielellä puhuminen saattoi riittää syyksi joutua keskitysleiriin. Keskityleireillä ihmisiä kidutettiin mitä hirveimmillä tavoilla järjestelmällisesti niin kauan, että he myönsivät (usein keksityn) rikoksensa, jonka jälkeen heidät kuljetettiin teloitettavaksi. Menehtyneiden määrästä Puna Khmerien hallintokauden aikana on useita arvioita. Killing Filds -opastuksessa arvioidaan, että neljän vuoden aikana noin kaksi miljoonaa Kambodzalaista (yksi neljäs osa koko kansasta) menehtyi aliravitsemukseen, sairauksiin ja teloituksiin. Tapahtumat sijoittuvat samoihin aikoihin kun Kommunistinen Pohjois-Vietnamin Viet Cong niminen -liike voitti kommunistisen Kiinan ja Neuvostoliiton tuella yhdeksän vuotta kestäneen Vietnamin sodan Etelä-Vietnamia ja sen tukemaa USA:ta vastaan ja valloitti entisen Saigonin, nykyisen Ho Chi Minh Cityn. Joidenkin tietolähteiden mukaan myös Khmer Rouge -liike sai tukea kommunistiselta Kiinalta. Parhaiten Puna Khmerien historiaan pääsee tutustumalla Tuol Slengin museoon sekä Killing Fieldseihin Phnom Penhissä.

Yksi tunnetuimmista Puna Khmerien aikaisista vankiloista lienee Tuol Slengin vankila, joka tunnetaan paremmin nimellä S-21. Vankila muutettiin museoksi miltei heti Puna Khmerien kaaduttua. Alunperin vankila on Puna Khmerien vuonna 1975 valtaama koulu, joka koostuu neljästä rakennuksesta. Vankila, mukaanlukien piikilanka-aidat, tiilistä muuratut 0,8m x 2m kokoiset vankikopit ja mitä hirveimmät kidutuslaitteet on jätetty sellaiseksi kun ne ovat olleet ja lisäksi vankilassa tapahtuneista hirveyksistä kertoo sadat kuvat ja kertomukset käytävillä ja huoneiden seinillä. Neljän vuoden aikana Tuol Slengiin tuotiin yhteensä 20 000 ihmistä, joista ainoastaan 7 selvisi hengissä Puna Khmerien suistuttua vallasta. Jokainen vankilaan tuotu valokuvattiin ja myös nämä kuvat ovat esillä museossa. Museon avauduttua, pian Puna Khmerien vallan hellitettyä, ulkomaailaisten vierailijoiden lisäksi sadattuhannet Kambodzalaiset virtasivat vankilaan etsimään jälkiä omista kadonneista perheenjäsenistä, sukulaisista ja tuttavista.

Tuol Slengistä näillä surkeilla ihmiskohtaloilla matka jatkui paikkaan, joka tunnetaan nykyisin nimellä Killing Fields. Entinen Kiinalaisten hautausmaa on noin 7km päässä Phnom Penhistä, jonne ihmisiä kuljetettiin kuorma-autojen lavoilla keskellä yötä, huumattuina ja silmät sidottuina. Vangeille kerrottiin, että heidät siirrettäisiin toiseen paikkaan asumaan, mutta moni aavisti, ettei tästä toisesta paikasta enää olisi paluuta. Myös Killing Fildseihin pääsee nykyään tutustumaan. Sisäänpääsymaksulla saa korvakuulokkeet, joista kertoja opastaa läpi Killing Fieldsin kertoen Puna Khmerien hirveyksistä ja tapahtumista kyseisellä ”kuoleman kentillä”. Matkanvarrella on muistomerkkejä ja penkkejä, joilla voi istua ja kuunnella opastusta. Tarinat ovat sanalla sanoen sydäntä raastavia, niin hirveitä, etten edes halua toistaa niitä enää. Ihmismassoista huolimatta alueella vallitsee täysi hiljaisuus ja ilmeet kävijöiden kasvoilla on vakavat kun opastuksen kertoja, nuori Kambodzalaismies, joka on itse joutunut kokemaan Puna Khmerien hirveydet, kertoo tapahtumista yksityiskohtia säästelemättä. Kertoja itse ei vielä tänäkään päivänä tiedä kahden siskonsa kohtalosta ja odottaa toiveikkaana jälleennäkemistä, huolimatta siitä että sydämmessään tietää ettei sitä enää ehkä koskaan tulisi.

Käynti Toul Slengissä ja Killing Fieldseillä ei todellakaan ollut helppo. Varmasti moni miettii tässä kohtaa, että miksi tuollaiseen paikkaan sitten pitää mennä. Nämä ei ole lomamatkailun ykkös kohteita, mutta syvempää merkitystä reissulleen hakevalle suosittelen Kambodzan historiaan tutustumista paikan päällä. Tuntuu uskomattomalta, että näistäkin tapahtumista on aikaa ainoastaan reilu kolmekymmentä vuotta. Järkyttävintä tarinassa ehkä on se, että Vietnamilaisten tullessa apuun ja Puna Khmerien suistuttua vallasta, liike ei suinkaan lopettanut toimintaansa. Puna Khmerit jatkoivat toimintaa viidakossa, Thaimaan ja Kambodian rajalla. Kaikki Khmer Rougen johtajat, mukaan lukien Pol Pot, jatkoi kukin omaa elämäänsä perheidensä kanssa aina eläkepäiviin saakka. Vasta 1990-luvulla Pol Pot julistettiin elinikäiseen kotiarestiin. Vain vuosi kotiarestiin julistamisen jälkeen Pot kuoli sydänkohtaukseen.

Vasta vuonna 2006 saatiin perustettua YK:n alainen kansanmurhatuomioistuin, jonka eteen haastettiin joitain yhä elossa olleita Puna Khmerien johtohahmoja. Tekijät eivät siis koskaan joutuneet kunnolla vastuuseen teoistaan. Mielestäni tällaisista historian tapahtumista on hyvä tietää sillä ne auttavat ymmärtämään monia asioita. Pol Pot ei todellakaan ole ainoa laatuaan, joka on saanut aivopestyä suuren joukon ihmisiä ja pystynyt uskomattomiin hirveyksiin. Järkytävä tosiasia myös on, ettei tämä suurella todennäköisyydellä tule myöskään olemaan viimeinen hirmuhallitsija, joka saa aikaan tuohoa oman kansan keskuudessa. Luoja tietää mitä esimerkiksi Pohjois-Koreassa tällä hetkellä tapahtuu. Mahdollisesti tuhannet ihmiset kärsii eikä kukaan tunnu pystyvän auttamaan.

Synkästä historiasta huolimatta Kambodzalaiset ovat todella iloisia ja kohteliaita ihmisiä. Maa ja sen asukkaat ovat silminnähden köyhiä, mutta esimerkiksi kerjäläisiä näkyy katukuvassa suhteellisen vähän. Sen sijaan näkyy yrittämistä - yrittämistä hankkia itse oma ja perheen toimeentulo. Turistien suosimissa kohteissa luonnollisesti palveluiden ja tavaroiden kauppaaminen on yleistä, mutta myyminen ei ole samanlaista tyrkyttämistä kuin monissa muissa Aasian maissa. Useat turismin parissa toimivat Kambodialaiset, erityisesti nuoret, puhuvat hämmästyttävän hyvää englantia ja kauppaa käydään kohteliaassa ilmapiirissä. Esimerkiksi hävyttömään ukotukseen, jonka kohteeksi jouduimme heti Vietnamin matkamme aluksi, emme Kambodiassa törmänneet. Ehkä juuri siitä syystä joskus tuntui siltä, ettei jo valmiiksi länsimaalaiselle halvoista hinnoista kehdannut alkaa raivokkaasti tinkimään.

Eräs oppaamme kertoi meille matkalla kelluvaan kylään Siem Reapissa, kuinka Kambodianhallituksen selkeä linjaus on tukea turismin kehitystä maassa ja jonka kustannuksella esimerkiksi yhteiskunnassa heikossa asemassa olevien ihmisten huomioiminen on jäänyt kokonaan taka-alalle. Olimme ainot turistit veneessä ja huomattuaan mielenkiintomme, alkoi opas tarinoimaan Kambodzan nykytilasta. Turismin tukeminen hyvinvointivaltion kehittämisen sijaan on muun muassa johtanut siihen, että tuloerot kasvavat kasvamistaan – rikkaat rikastuvat ja samaan aikaan kun köyhien ahdinko pahenee pahenemistaan. Siitä syystä yhä useammat ihmiset yrittävät päästä hyötymään maahan virtaavista turisteista. Monet haluisivat tehdä jotain muuta, mutta vaihtoehdot ovat usein vähissä ja siitä syystä rahaa on yritettävä hakea sieltä missä sitä on. Opas kieltäytyy puhumasta sen tarkemmin maan hallituksesta ja siitä mitä mieltä hän on hallituksen toiminnasta. Pettymys sitä kohtaan, ettei oman maan kansalaiset ole kykeneviä auttamaan heikompiaan vaan ainoa apu makaa ulkomaalaisten käsissä ja rahapusseissa on selvästi havaittavissa nuoren miehen puheista. Opas itse oli ajautunut turisteja palveleviin veneisiin töihin, ensin apupojaksi ja myöhemmin oppaaksi, sen jälkeen kun hänen isä oli hukkunut pojan ollessa reilu kymmenen vuotias. Ainoana lapsena hänen oli keksittävä jotain elättääkseen itsensä ja äitinsä. Nykyään äiti on vanha ja sairas. Veneretkiä järjestävälle firmalle työskennellessään opas tienaa juuri ja juuri tarpeeksi äitinsä ja itsensä elättämiseen ja lisäksi firma maksaa äidin lääkärikäynnit, joihin muuten ei olisi varaa. Opas tuntee olevansa onnekas työpaikan suhteen, mutta myöntää, että hän haaveilee edelleen pääsevänsä opiskelemaan ja tekemään jotain muuta.

Floting Village - kelluva kylä

Yksi valonpilkahdus tulevaisuuteen on maahan rantautuneet ulkomaiset avustusprojektit. Eräänä iltana löysimme Made in Kambodia -nimisille markkinoille. Illan hämärtyessä kadun varret olivat täyttyneet eri avustusjärjestöjen kojuista, joissa Kambodzalaisnaiset möivät ylpeinä valmistamiaan laadukkaita käsitöitä. Markkinoilla oli mahdollisuus tutustua myös projektien toimintaan, joissa suurimmassa osassa tavoitteena on tukea Kambodialaisnaisten itsenäisyyttä ja toimeentuloa. Markkinoilla oli erittäin lämminhenkinen tunnelma, musiikkki- ja tanssiesitysten sekä naurun raikaessa.

Made in Cambodia

Erittäin kulttuuri- ja historiapainoitteisen Aasian matkan alun jälkeen oli aika päästä vähän relaamaan. Paras paikka tähän Kambodzassa on Sihanoukville, joka on merenrantakaupunki aivan maan eteläosassa. Onneksemme Sihanoukvillessä EI ole mitään nähtävää, jonka ansiosta pystyimme täysipainoitteisesti keskittymään uimahyppyjen reenaamiseen, laiskotteluun, hierontoihin, kalastukseen (tai siitä haaveiluun..) värikkäisiin drinksuihin, sekä mahtavaan ruokaan! Viiden rentouttavan rantalomailupäivän jälkeen oli aika jättää hyvästit jo toisille maailmanympärimatkamme vieraille, minun vanhemmille ja ottaa suunnaksi hektinen Vietnam! Kiitos matkaseurasta Tiina ja Keke!!

Koh Rong Island

Jamit äitienpäiväristeilyllä. Go mude!!

Lomatunnelmissa

Kippis!

Sairaan kaunis Kambodza – osa 1

Muutaman Hong Kongissa ja Bangkokissa vietetyn huilipäivän jälkeen matka jatkui varsinaiseen Aasia-turneen ensimmäiseen kohdemaahan, Kambodzaan. Kambodzan osuudelle saimme mukaan vieraita Suomesta ja sen vuoksi matkan tekoon oli varattu aikaa kaksi viikkoa. Emme halunneet kiirehtiä matkantekoa joten valitsimme vain muutaman kohteen, jotka halusimme ehdottomasti nähdä. Kaksi viikkoa Kambodzassa oli erittäin tunteita herättävä, kerrottavaa olisi paljon eikä oikein osaa päättää aloittaakko tuhat vuotta sitten Kambodzassa vallinneesta kulttuurin ja sivistyksen loistokaudesta, Angkorin mielettömistä temppeleistä vaiko Puna Khmerien järkyttävästä hallintokaudesta ja kansanmurhista, jotka koettelivat miljoonien Kambodzalaisen elämää hirvittävällä tavalla vain reilu kolmekymmentä sitten.. Matka Kambodzan halki eteni ensin Siem Reapiin ja sieltä pääkaupunki Phnom Penhin kautta meren rannalle Sihanoukvilleen.

Travellers: Tiina, Keke & Jamo

Vajaan kolmen kuukauden mittaisella Aasian matkalla meillä ei ole tarkoituksena ainoastaan nauttia kuumankosteasta säästä, laiskotella riippukeinussa siemaillen puoli-ilmaisia drinkkejä ja hävyttömän halpaa ravintolaruokaa. Toki rento elämä ja nautiskelukin kuuluu olennaisena osana matkaan, mutta sitäkin enemmän haluamme tutustua Aasian maiden kulttuuriin ja ennen kaikkea historiaan.

Kambodzan historiaan tutustuimme molemmat oikeastaan ensimmäistä kertaa matkaoppaista ennen Aasian matkamme alkua. Huolimatta siitä, että tiesimme jo jotain maahan saavuttuamme, todellisuus oli kuviteltua voimakkaampi kokemus. Angkorin temppelit oli yksinkertaisesti aivan mielettömät, jotain sellaista mitä en kuvien ja tarinoiden perusteella voinut koskaan kuvitella. Puna Khmerien historia taas oli kerrassaan sydäntä raastava. Tutustuminen Puna Khmerien hirveyksiin tapahtumien oikeilla paikoilla, katsoen silmiin niitä ihmisiä, jotka ovat joutuneet elämään tuon ajan, veti hiljaiseksi koko retkiseurueemme. Kulttuuri- ja historiapainotteisen alkumatkan jälkeen tietoa oli hyvää päästä sulattelemaan Sihanoukvilleen, rentoon merenrantakylään Kambodzan etelärannikolla.

Matkanteko alkoi Bangkokista, josta matkustimme bussilla rajan yli Kambodzaan, Siem Reapin kaupunkiin. Siem Reap on yksi Kambodzan suurimmista kaupungeista, aivan maan pohjoisosassa. Kaupunki on kehittynyt kaupunkiin virtaavien turistijoukkojen myötä ja katukuvaa koristaakin kymmenet loisteliaat hotellit, ravintolat sekä tietysti kyytiä innokkaasti tarjoavat tutk tuk -kuskit. Ykkösnähtävyys, joka vetää turisteja Siem Reapiin jopa miljoona turistia vuosittain, on Angkorin kuuluisa temppelialue, joka on muun muassa yksi Unescon maailmanperintökohteista. Angkorin temppelit olivat myös henkilökohtaisesti minun ykköskohde Aasian nähtävyyksistä.

Siem Reapin laidalla

Angkor What?!

Ensimmäisenä päivänä halusimme ottaa iisisti pitkän matkustuspäivän jälkeen ja kerätä voimia tulevaa temppelikierrosta varten. Suuntasimme kuitenkin kaupungin keskustan tuntumassa sijaitsevaan Angkorin kansallismuseoon, joka kertoo kattavasti muinaisen temppelikaupungin historiasta.

Angkor oli siis muinaisen Khmerien valtakunnan pääkaupunki, joka eli loistokauttaan vuosina 802-1432. Tuolloin kaupunki oli niin Khmerien valtakunnan poliittinen, uskonnollinen sekä sosiaalinen keskus, jonka asukasluku lähenteli arvioiden mukaan miljoonaa samaan aikaan kun Lontoo oli vain 50 000 asukkaan pikkukaupunki. Valtakuntaa hallitsevat kuninkaan, joita ehti olla vallassa Angkorin loistovuosien aikana yhteensä 13 rakennuttivat kukin toinen toistaan loisteliaampia kivitemppeleitä, jotka ovat ovat nähtävänä yhä tänäkin päivänä. Osaa temppeleistä on alettu kunnostamaan alkuperäistä struktuuria kunnioittaen, mutta suurin osa temppeleistä on edelleen siinä tilassa kuin luonto on ne muokannut tuhannen vuoden saatossa.

Alue koostuu kymmenistä massiivisista kivitemppeleistä ja temppelialueista, joista kuuluisin on Angkor Watin temppeli. Angkor Wat on myös temppeleistä suurin. Hämmästyttävintä tässä mielettömössä temppelirakennelmassa on se kuinka lyhyessä ajassa se on rakennettu. Kuuluisan temppelin rakennutti noin tuhat vuotta sitten nuori kuningas Suryavarman II ja tutkijoiden mukaan se rakennettiin arviolta 35 vuodessa, joka on sen aikaisella tekniikalla kokoonsa nähden aivan käsittämättömän lyhyt aika! Syynä tiukkaan aikatauluun oli se, että sen aikaisen uskon mukaan mikäli temppeli valmistuisi ennen kuninkaan kuolemaa, takaisi se kunikaalle paikan Jumalten taivaissa.

Museossa vierailun jälkeen uteliaisuus mystisiä viidakon uumenista esiinpaljastuvia temppeleitä kohtaan oli huipussaan ja seuraavana aamuna herätyskellon soidessa 4:30 olimme intoa täynnä. Aamun valjetessa suuntasimme ensiksi katsomaan auringonnousua päätemppelialueen, Angkor Watin yllä. Huolimatta, siitä että olimme tulleet Angkor Watiin (ja ylipäätään Kaakkois-Aasiaan) matalan sesongin aikaan, emme todellakaan olleet ainoita jotka olivat kello 5:00 aamulla virkeinä kuin peipposet räpsimässä kuvia temppelitornien takaa pilkahtavista auringonsäteistä. Auringon noustua ihmismassa alkoi valumaan sisälle temppeleihin ja suureksi yllätykseksemme yht'äkkiä ruuhkasta ei ollut enää jälkeäkään. Temppelin koosta kertoo jotain se, että ihmisten lähtiessä tutkimaan temppelin käytäviä kukin omaan suuntaansa, omaa tutkimusmatkaansa sai jatkaa aivan omassa rauhassaan.

Auringonnousu Angkor Watin yllä..

..todellisuus kameran takana

Angkor Wat

Angkor Wat

Angkor Wat

Angor Wat on säilyt temppeleistä parhaiten alkuperäisessä kunnossa. Pelkästään temppelin koko on aivan käsittämätön. Sen lisäksi temppelin kaikki kivipinnat on kaiverrettu aivan täyteen mitä mahtavampia kuvioita ja pienen pieniä yksityiskohtia viimeistä kiven päätä myöten. Päivän aikana ehdimme käydä noin viidessä temppelissä Angkorin kymmenistä temppeleistä. Angkor Watin jälkeen kuuluisimmat temppelit ovat luultavasti Bayon ja Ta Prohm. Mielenkiintoista temppeleistä tekee se, että ne eivät todellakan olleet toistensa kopioita vain aivan eilaisia keskenään ja mitä pidemmälle kierrosta jatkaa, sitä mystisimmiksi temppelit muuttuvat.

Angkor Watista jatkoimme matkaa Bayoniin. Bayonissa koko jättimäinen temppeli on kaiverrettu täyteen Budhan kasvoja, jotka kohoavat korkeuksiin viidakon keskeltä. Kaikista mystisin oli kuitenkin vielä edessä. Muutaman pienemmän temppelin jälkeen matka jatkui kierroksen viimeiselle temppelille Ta Prohmiin. Huhti-toukokuu on Kambodzassa vuoden kuuminta aikaa. Olimme kiertäneet temppeleitä paahtavassa helteessä ylös alas temppeleiden kaltevia ja korkeita rappuja pitkin jo viisi tutntia ja tuk tuk kuskimme jättäessa meidät tienvarteen viimeistä temppeliä varten olimme kaikki aivan loppu. Polku, jonka oli määrä viedä viimeiselle temppelille, kiumurteli syvälle viidakkoon eikä loppua tuntunut häämöttävän. Lopulta temppelin portit kuitenkin aivautuvat eteemme ja raahaudumme puolikuolleina sisään. Jälleen kerran sisään astuttuamme leuat loksahtavat auki. Tällä kertaa edessämme seisoo aivan mielettömän kokoinen kivirakennelma jonka viidakko on kirjaimellisesti syönyt sisäänsä. Massiivisten puiden juuret kiemurtelevat pitkin temppelin raunioita, yli, ali ja ympäri. Ympärillä vallitsee hiljaisuus, ainoastaan viidakon äänet kaikuvat temppelin kiviseinissä kun sukellamme yhä syvemmälle temppelin uumeniin. Väsymyksestä ei ole enää tietoakaan. Jarmo yhdistää temppelin Madventuresin ykkös tutotantokauteen jossa Riku ja Tunna esittelevät juurikin samaista temppeliä – aivan fiiliksissä. Hehkutuksesta huolimatta, TV ruudun takaa temppeliä ei mitenkään osannut kuvitella niin mielettömäksi kuin se nyt omin silmin nähtynä oli! Todella todella väsyneinä mutta hymyssä suin palaamme takaisin hotellille ja pulahdamme hetimiten uima-altaaseen virkistymään.

Bayon

Bayon

Kukkuu - perhe kulttuurilomalla!

Ta Prohm

Ta Prohm

Ta Prohm

Angkorin temppelialue on todella suosittu turistikohde ja kuten saimme kokea, ruhkaa on myös low seasonilla. Siitä huolimatta suosittelen tutustumista temppeleihin pahimmastakin turistilauma-ahdistuksesta kärsiville Kambodzan reissaajille – tämä oli todellakin näkemisen arvoinen paikka! Lonely Planet vinkaa, että pahimmat ruuhkat voi välttää suuntaamalla heti aamusta Ta Prohmiin ja vasta sieltä Angkor Watiin. Ukon että tämä voisi toimia. Lonely Planet myös suosittelee, että temppelialueelle on kätevää päräyttää Siem Reapista fillarilla ja kierrellä temppeleitä fillaroiden. Tätä vinkkiä en menisi allekirjoittamaan. Alue, jolle temppelit ovat levittäytyneet on todellakin SUURI, itse temppelit ovat suuria ja korkeita ja niihin johtavat poikkeuksetta erittäin pitkät ja jyrkät rappuset ja lisäksi etenkin sadekauden alussa sää on paahtavan kuuma. Pelkästään temppeleiden kiertäminen on uuvuttvaa saati sitten että pyöräilisi siihen päälle vielä kevyet 30 km temppeleitä kartan kanssa metsästäen. Me otimme pyörien sijaan päiväksi tuk tuk -kuskin joka kuljetti meitä neljää temppeliltä toiselle koko päivän alkaen klo 5:00 aamulla hintaan 20 USD. Emme tinkineet hintaa sillä kuljettaja oli erittäin mukava Kambodazalainen nuori mies, Ray joka puhui hämmästyttävän hyvää englantia ja joka oli kuljettanut meitä ympäri Siemm Reapia jo edellisenä päivänä. Ray tunsi paikat hyvin ja kertoi meille mielellään temppeleistä, omasta kotikaupungistaan ja maansa kulttuurista. Kutsuimme Rayn myös myös syömään luonasta kanssamme, josta mies tuntui olevan kovin otettu. Sniiduilija kuitenkin saa varmasti tingittyä hinnan varmasti halutessaan 15 dollariin, kuinka paljon se 5 dollaria sitten on poissa omasta kukkarosta, siitä päättäkööt kukin itse..

Ray

Rappuset ON jyrkkiä!

Angkor Thom

Mystinen elefanttitenmppeli

Kierroksen jälkeen olo oli uupunut

Tarina kalastajasta ja liikemiehestä

Terveisiä Aasiasta! Kaksi viikkoa kierrettiin Kambodzaa, tunteita herättävästä reissusta tarinaa luvassa piakkoin. Tämän hetkinen sijainti on Ho Chi Minh City, Vietnam josta matka jatkuu huomenissa rannikkoa pitkin pohjoisen suuntaan. Kaikki hyvin maailmalla - ja matka jatkuu..

Jarmon edellisen blogauksen jatkoksi sopii hyvin Tarina kalastajasta ja liikemiehestä.

Eräs amerikkalainen liikemies lähti lääkärin määräyksestä lomalle pieneen meksikolaiseen rannikkokylään. Ensimmäisen aamun kiireellinen puhelu toimistosta vei hänen yöunensa, ja hän käveli laiturille selvittelemään ajatuksiaan. Eräs kalastaja oli juuri kiinnittänyt pienen veneensä laituriin, ja veneessä oli useita suuria keltaevätonnikaloja. Mies kehui meksikolaisen kalojen hienoa laatua.

“Kauanko niiden pyytämiseen meni?” kysyi amerikkalainen.

“Ihan vähän aikaa”, vastasi kalastaja hämmästyttävän hyvällä englannin kielellä.

“Mikset sitten jää pyytämään lisää kalaa?” kysyi amerikkalainen.

“Minulla on jo riittävästi perheeni elatukseen ja ystävillekin” sanoi meksikolainen lastatessaan kaloja koriin.

“Mutta… mitä sinä sitten teet loppuajan?

Meksikolainen katsahti ylös ja hymyili. “Nukun pitkään, kalastan hiukan, leikin lasteni kanssa, vietän siestaa vaimoni Julian kanssa ja kävelen joka ilta kylälle, jossa siemailen viiniä ja soitan kitaraa ystävien kanssa. Minulla on kovasti tekemistä, señor.”

Amerikkalainen naurahti ja ojensi ryhtiään. “Hyvä herra, minulla on liikkeenjohdon tutkinto Harvardista ja voin auttaa sinua. Sinun pitäisi kalastaa enemmän ja ostaa tienesteillä suurempi vene. Ennen pitkää voit ostaa lisää veneitä ja lopulta omistaa kokonaisen kalastuslaivueen.”

Hän jatkoi: “Sinun ei kannata myydä saalistasi välittäjille vaan suoraan kuluttajille, ja sitten voit ostaa oman säilyketehtaan. Voisit johtaa tuotantoa, valmistusta ja jakelua. Sinun täytyisi tietysti muuttaa Maxico Cityyn ja myöhemmin Los Angelesiin ja lopulta ehkä New Yorkiin, jossa voisit johtaa yritystäsi ammattimaisesti.”

Kalastaja kysyi: “Mutta señor, miten kauan tähän menisi?”

Ja amerikkalainen vastasi: “10-20 vuotta, korkeintaan 25.”

“Mutta entä sitten, señor?”

Amerikkalainen sanoi nauraen: “Tässäpä onkin paras osuus. Kun aika on kypsä, voit järjestää osakeannin ja myydä koko yrityksen osakeannin ja rikastua. Ansaitsisit miljoonia.”

“Miljoonia, señor?” Mitä sitten?”

“Sitten voisit jäädä eläkkeelle ja muuttaa pieneen rannikkokylään, voisit nukkua pitkään, kalastella hiukan, leikkiä lasten kanssa, viettää siestaa vaimosi kanssa ja kävellä iltasella kylälle siemailemaan viiniä ja soittamaan kitaraa ystäviesi kanssa…”

Tämä on ilmeisesti alunperin eteläamerikkalainen kansantarina. Tämä versio ja suomennos on kirjasta Timothy Ferriss: 4 tunnin työviikko. (Poimittu blogista hidastaelamaa.fi)