Myanmar kuvina

Sama ystävällinen kohtelu jota saimme osaksemme heti Mandalayssä jatkui seuraavat kaksi viikkoa kun jatkoimme matkaamme Mandalaystä kohti etelää. Seuraavaksi matka jatkui Baganiin, joka on kuuluisia sen tuhansista temppeleistä, pagodoista ja stugista. Rehellisesti sanottuna, emme ihan päässeet selville mitä eroa kolmella edellä mainitulla keskenään oli, mutta yhtä kaikki, näyttäviä kivirakennelmia, eri kokoisia ja tyylisiä jotka ovat levittäytyneet ympäri muinaisen temppelikaupungin aluetta. Vaikuttavin tekijä temppelialueessa kuitenkin lienee se, että temppeleitä jatkuu miltei silmänkantamattomiin. Ensimmäiset temppelit rakennettiin tiettävästi jo 700-luvun lopulla ja tähän päivään mennessä alue on nähnyt jopa kymmeniä tuhansia uskonnollisia rakennelmia; temppeleitä, pagodoja, stugia ja luostareita. Tällä hetkellä temppeleistä on jäljellä reilu 2000. Bagania harkitaan julistettavaksi yhdeksi Unescon maailmaperintökohteista. Toistaiseksi päätöstä ei ole kuitenkaan tehty sen vuoksi, että sotilahallinnonaikana temppeleitä korjattiin epähistoriallisella tavalla pikavauhtia vain maahan virtaavia turistimassoja varten ja temppeleiden lomasta löytyy myös, mikäs mukaan kuin golfkenttä.. Bagan on monille turisteille päänähtävyys Myanmarissa ja kuva silmänkantamattomiin jatkuvista temppelihuipuista auringon nousussa tai laskussa on tuttu monille.

Kambodzassa täytetyn temppelikiintiön vuoksi emme viihtyneet Baganissa paria päivää pidempään ja jatkoimmekin matkaa bussilla seuraavaan kohteeseen Kalawiin. Kalaw on pieni vuoristokylä lähellä kuuluisaa Inle Lakea joka myös yksi turistien suosimista kohteista Myanmarissa. Kalawissa sinällään ei ole paljoakaan nähtävää, mutta saimme selville että Kalawista olisi mahdollista tehdä kolmen päivän vaellus alas Inle Lakelle, joka kuullosti hyvältä mahdollisuudelta nähdä pieniä vuoristokyliä ja aitoa Myanmarilaista elämää suurkaupunkien ulkopuolella. Niinpä vedimme jarrut pohjaan Kalawin kohdalla, varasimme retken erittäin mukavalta guesthousimme pitäjiltä ja seuraavana aamuna kello 9 seisoimme tennarit vinossa kohti uusia seikkailuja tietämättä yhtään mitä tuleman pitää.

Meillä kävi hyvä tuuri sillä Kalawiin saavuttuamme kuulimme, että low seasonista johtuen ryhmiä vaelluksille ei oltu saatu kasaan viimeiseen kuukauteen, mutta nyt vaellusta oli kysellyt useampi henkilö ja että nyt ryhmä saataaisiin vihdoin mahdollisesti kasaan. Matkaan lähti lopulta kaksi neljän hengen ryhmää oppaineen, jotka sulautuivat jo heti ensimmäisenä päivänä yhdeksi ryhmäksi. Onnekkaita olimme myös sen suhteen, että saimme mukaamme kaksi erittäin mukavaa ja innokasta opasta joista kumpikin puhuivat, jälleen kerran, hämmästyttävän hyvää englantia. Matkaa taitettiin pienen pieniä polkuja pitkin läpi laaksojen, peltojen ja pienten pienten kylien oppaiden kertoessa mielenkiinoisia tarinoita vuoriston pienistä kylistä, viljelystä vuorilla sekä ihmisten elämästä vuoristossa. Matkan aikana selvisi, että Myanmarin vuoristossa on mahdollista ja siellä myös kasvatetaan miltei kaikkea maan ja taivaan väliltä! Viljelmiä hoidetaan perinteisin menetelmin käsivoimin ja härkiä apuna käyttäen. Suuria maatalouskoneita pelloilla ei näkynyt. Pelloilla uurastivat niin miehet kuin naiset, lapset sekä vanhukset. Raskaasta työstä huolimatta aina ryhmän kulkiessa ihmiset pysähtyivät hymy korvissa vilkuttamaan ja juttelemaan oppaillemme.

Jarmo valmiina vaellukselle perinteisessä
Myanmarilaisessa asussa longyssä eli miesten hameessa

Matkaa Kalawista Inle Lakelle muodostui lopulta 63km kolmelle päivälle jaettuna. Ensimmäisenä yönä matkalla majoituimme erään perheen aittarakennuksen yläkertaan ja toinen yö vietettiin luostarin vierasmajassa. Kumpanakin iltana meille loihdittiin aivan mahtava perinteinen Myanmarilainen illallinen ja illan hämärtyessä kynttilän valossa matkatarinat ryhmäläisten ja oppaiden kanssa jatkui vielä yömyöhään saakka rommikolan lämmittäessä sateen kylmettämiä luita. Kymmenen hengen ryhmässämme oli alusta saakka todella hyvä ryhmähenki ja rempseä tunnelma eikä matkaa pilannut edes silloin tällöin yllättäneet sadekuurot. Matkalla tutustuimme muun muassa todella mukavaan ranskalaispariskuntaan, Marineen ja Bernandiin sekä tällä hetkellä pysyvästi Myanmarissa asuvaan jenkkikundi Jesseen joiden kanssa päädyimme viettämään melkein viikon vielä vaelluksen jälkeenkin.

Vuoristomaisemaa matkalta

Pellot vihertää

Kylän lapset ihmettelemässä länkkäreitä

Paikallista nuuskaa

Lounas valmistumassa 

Tuleva vuoristokauppias

Päivähoitoa ei tarvita kun lapset tulee mukaan pellolle. Kätevää. 

Namusetä jakaa lapsille kyniä ja vihkoja

Illallinen sateisen ensimmäisen vaelluspäivän jälkeen

Päräyttävän vaelluskokemuksen jälkeen jäimme Inle Lakelle vielä pariksi päiväksi tutustumaan kuuluisan järven kelluvaan kylään sekä yhteen Myanmarin harvoista viinitiloista! Inle Lakelta jatkoimme ranskisten ja jenkkikundin kanssa yhtä matkaa Yangoniin jossa Jessie esitteli meille nykyistä kotikaupunkiaan, joka niin ikään on yksi Myanmarin entisistä pääkaupungeista.

Kelluvakylä

Tomaattivarkaissa

Ainoa toimva kulkuväline kylässä on vene

Red Mountain Winery

Maistiaisia oli tarpeeksi!

Ompelukoneostoksilla Yangonissa

Matka Myanmariin oli meille molemmille Aasian matkan ehdoton kohokota. Suosittelen Myanmaria lämpimästi kaikille reissaajille ja nyt jos koskaan on mielenkiintoinen aika vierailla maassa. Maa on monessa suhteessa suurten muutosten edessä ja Myanmarissa vierailun jälkeen jäämme entistä suuremmalla mielenkiinnolla seuraamaan kuinka kehitys maassa lähtee etenemään. Kahden viikon mittaisen vierailun aikana ehti huomata kuinka paljon kehityksestä jäljessä maa on monessakin suhteessa. Tiet ovat yleisesti ottaen todella huonossa kunnossa joka ei sinällään ihmetytä sillä uusia teitä rakennetaan käsivoimin. Myös monet muut asiat maassa tehdään edelleen käsitöinä, samaan tapaan kuin eruroopassa ehkä 1900-luvun alussa. Maatalouskoneiden sijaan käytetään edelleen eläimiä ja hevoskärryt kulkuvälineenä on tavallinen näky pienemmissä kaupungeissa sekä kylissä. Internet- ja matkapuhelinverkkoja ollaan vasta rakentamassa ja kaduilla näkyykin sen sijaan ”puhelinkiskoja” eli varjon alla lankapuhelimen kanssa päivystäviä nuoria neitejä joilta voi ostaa puhelun tarvittaessa. Kahvit keitetään nokipannussa ja ruoka valmistetaan tulen ääressä.

Suureksi yllätykseksemme monet etenkin nuoret Myanmarilaiset kuitenkin pukeutuvat yllättävän modernisti ja puhuvat hämmästyttävän hyvää englantia. Tapasimme matkan aikana useita nuoria jotka halusivat tulla juttelemaan meille, kysymään mistä olemme kotoisin ja millaista meidän kotimaassa on, kertomaan omasta kulttuuristaan ja samalla harjoittamaan englanninkielentaitojaan. Kysyessämme nuorten unelmista monella vastaus oli sama: unelma on tulla turistioppaaksi ja päästä joskus itsekin matkustelemaan. Ihmiset tuntuvat luottavat kovasti ulkomaalaisiin sijoittajiin sekä kasvavaan turismiin maan poliittisten muutosten jälkeen. Haluamme ehdottomasti vierailla maassa uudestaan myöhemmin, ehkä viiden tai kymmennen vuoden kuluttua. Erään 23-vuotiaan yliopisto-opiskelijan sanoin ”vielä ei voi sanoa onko kehitys menossa hyvään vai huonoon suuntaan. Olemme toiveikkaita, mutta se jää nähtäväksi”. Toivon koko täydestä sydämmestäni kaikkea parasta Myanmarin demokratian puolesta taistelevalle kansalle ja toivon, että kehitys lähtee kuin lähteekin kulkemaan kaikille suotuisaan suuntaan. Toivon myös, ettei turismi onnistu hyydyttämään paikallisten hymyjä ja hävittämään aivan mahtavaa ihmisten välistä pyyteettömyyttä. Vielä tällä hetkellä maassa on yhdessä rakentamisen meininki joka kuitenkin kiihtyvän kehityksen myötä niin surullisen kuuluisasti muuttuu äkkiä ahneudeksi ja kilpailuksi. Toivotaan että tämä ei tapahtuisi Myanmarissa ja että maa onnistu pitämään kiinni yhdestä köydestä. Kehoitan kaikkia Myanmariin aikovia tulemaan maahan avoimin mielen ja heittäytymään rohkeasti mukaan joskus oudoiltakin tuntuviin tilanteisiin. Me poistuimme maasta poskilihakset kipeinä lokikirja täynnä mahtavia muistoja kohtaamisista paikallisten kanssa.