Kaikourasta Cave Streamiin – Delfiiniuintia ja luolaseikkailu

Pari päivää sitten koettiin ehkä tähän mennessä Uuden-Seelannin huikein seikkailu! Ilmassa oli sydämmentykytyksiä, jääkylmää vettä sekä kostean kallion seinämistä kaikuvia riemun kiljahduksia kun kahlasimme läpi Maoreille pyhän Cave Streamin, lähellä Uuden-Seelannin Arthur's Passia. Ennen kuin alan hehkuttamaan luolaseikkailun jälkeisiä fiiliksiä kerrottakoon muutamalla sanalla kuinka oikein päädyimme Arthur's Passiin syvälle luolan pimeyteen...

Christchurchista matka jatkui jälleen rannikkoa ylös päin, tällä kertaa Kaikouraan. Kolme kuukautta aiemmin kun ajoimme Pictonista kohti Christchurchia jouduimme kaasuttamaan kuvan kauniin Kaikouran ohi kiirehtiessämme työhaastatteluihin. Onneksi vahinko saatiin korjattua sillä Kaikoura todellakin oli näkemisen arvoinen paikka!

Kaikoura on erityisen tunnettu rikkaasta merieläimistöstä ja niin paikallisia kuin turistejakin ilahduttavat erityisesti delfiinit, hylkeet, albatrossit sekä ei enempää tai vähempää kuin valaat. Eläimellisen päivänsä voi päättää nauttimalla mahtavan Grayfish-illallisen. Kyseistä merenherkkua (Grayfish on siis jättimäinen rapulaji joka viihtyy viileissä merivesissä) pyydystetään alueella runsaasti ja pienessä kylässä onkin useita ravintoloita, joiden menusta löytyy Grayfishiä. Mikäli gurmeet mielii duunata itse niin fisua saa kaupasta 70nzd kilohintaan (n.50e / kg).

Alun perin meillä oli tarkoitus mennä HelpXaamaan Kaikourassa B&B:tä pyörittävää Alisonia. Perille saavuttuamme saimme selville, että Alisonille oli tullut tuplabuukkaus ja pieni ja kodikas asuntovaunu, jossa meidän oli tarkoitus asustella odotellessa Suvia ja Aimoa, olikin kolmen saksalaisen reissaajan valloittama. Hyväsydämisenä ihmisenä Alison oli kuitenkin keksinyt ratkaissut tilanteen ja ”lahjoitti” meidät naapuriin Bradshawn perheelle. Tämä diili ei kuitenkaan ollut meille yhtään aiempaa diiliä huonompi. Itse asiassa tämä järjestely oli meille erittäin loistava. Ianin ja Jackien mahtavassa kartanossa saimme oman bungalowin kaikilla mukavuuksilla. Perheeseen kuului kaksi ihanaa lasta, 2-vuotias enkelityttö Rosa ja 5-vuotias puuhapetteri Toby.

Ensimmäisenä aamuna heräsimme klo 7.30 kun perheen äiti Jackie tuli koputtamaan ovelle. Jackie ei suinkaan tullut hätistelemään meitä edellispäivänä kesken jääneen kitkemishomman viimeistelyyn vaan tuli kysymään haluttaisko me lähteä uimaan delfiinien kanssa. Uimaan delfiinien kanssa?!? Todellakin! Perheen isä Ian nimittäin omistaa Kaikouran ainoan ja koko maailman ensimmäisen ”Swim with Dolphins” (Dolphin Encounter, Kaikoura) -yrityksen. Retket ovat varsinkin kesäaikaan suosittuja ja usein täyteen buukattuja, mutta tuona aamuna yhdessä paateista sattui olemaan kaksi paikkaa vapaana. Koska Ian oli edellispäivänä töistä kotiin tullessaan niin iloinen aikaansaannoksistamme halusi hän kiitokseksi tarjota meille mahdollisuuden päästä uimaan delfiinien kanssa – ilmaiseksi tottakai. Ja sehän sopi meille. Coiban muistot edelleen vahvasti mielessä heitin matkapahoinvointilääkkeet paahtoleivän väliin ja menoksi kohti Dophin Encounteria.

Lyhyen märkäasujen sovitusten sekä priiffauksen jälkeen suuntasimme veneen nokka kohti ulappaa ja delfiinejä. Priiffausvideon tärkein opetus oli, että delfiinit, joita olimme menossa katsomaan, ovat täysin luonnonvaraisia. Delfiinejä ei syötetä tai houkutella ihmisten ilmoille millään muillakaan keinoilla. Delfiinit voivat tulla näyttäytymään jos niitä huvittaa – tai sitten ei. Koko homman juju piilee siinä, että delfiinit eivät tule viihdyttämään ihmisiä vaan meidän tehtävä oli viihdyttää niitä saadaksemme ne kiinnostumaan meistä. Moottorin pysähdyttyä 12 märkäpukuihin ja snorkkeleihin sonnustautunutta ikähaitarilla 10-70-vuotiasta turistia hyppää mereen ja aloittaa armottoman delfiinikutsukonsertin - jokainen täysin omalla sävelellään. Vain viiden minuutin jälkeen olen saada sydänkohtauksen kun ensimmäinen delfiini sujahtaa ohitseni katsoen kummaksuen epätoivoista esitystäni. Innostuksen vimmalla jatkan esittämällä delfiinille ympyräuintia ja snorkkelin läpi esitettyä Aapiinaa orkesterii -biisiä. Jarmo liittyy seuraani omaperäisellä gorillasaundillaan. Haltioissamme töllistelemme vajaan tunnin verran kun noin 20 delfiiniä sujahtelee ohi, yli ja ympäri. Esityksen päätyttyä kapuamme jääkalikkoina, mutta onnesta soikeina takaisin veneeseen. Jatkamme vielä toiselle paikalle ottamaan kuvia delfiiniparvista. Jarmo hoitaa tällä kertaa kuvaukset sillä aamupalasta huolimatta istun loppumatkan pää sankossa...

Delfiinien kanssa pulikointia

Delfiiniuinti oli huikea aloitus kymmenen päivän mittaiselle visiitillemme Ianin ja Jackien luona. Siivouksen ja pihanhoidon lomassa ehdimme kiivetä 1600m korkealle Mt. Fyffe vuorelle katsomaan upeita vuorimaisemia, ihmetellä rantakivikossa majailevaa hylje yhdyskuntaa, opetella kuinka Grayfishiä pyydystetään, nauttia Ianin ja Jackien huikeista kiviuunipitsoista, leikkiä yllinkyllin Rosan ja Tobyn kanssa sekä jakaa matkakertomuksia viinilasin äärellä Ianin, Jackien ja naapurin Alisonin kanssa. Viikon jälkeen oli kuitenkin aika jättää haikeat hyvästit huikealle isäntäperheelle sekä Alisonille ja suunnata kohti Pictonia Suvia ja Aimoa vastaan.

Back flip

Toby opettaa Veeralle ja Rosalle Grayfishin anatomiaa

Delfiiniparvi

Vuorenvalloituksessa

Jackie ja Ian paistaa kiviuunipitsoja

Alisonin alpakat oli veikeitä

Luolaseikkailu

Pictonista duoomme täydentyi kvartetiksi ja matkustamiseen tuli lisää vauhtia. Lyhyen Abel Tasman kansallispuistovisiitin, Marlboroughn alueen viinitioihin tutustumisen sekä Caken iloisen jälleen näkemisen jälkeen Christchurchissa Caravaanin renkaat kääntyivät kohti eteläsaaren länsirannikkoa. Jenkkikundi Colin, johon Jarmo tutustui kolme kuukautta sitten räftäysretkellä, oli kertonut meille, että mikäli rohkenee, Arthur's Passia ennen Castle Hill Villagessa olisi mahdollista tehdä huikea luolaseikkailu omin päin.

Retkiremmi

Cave Stream, suoraan suomennettuna ”luola virtaus”, on siis kallion läpi virtaava joki. Lähellä Arthur's Passia Broken River -niminen joki virtaa 500m matkalta Castle Hillin kallioiden läpi ja silloin kun vesi on riittävän matalalla, eikä se ole liian kylmää luolan läpi on mahdollista kahlata. Chrichchurchista Greymouthiin johtavan tien varrella on selkeät opasteet joiden mukaan Cave Streamille voi suunnistaa. Useat turistit pysähtyvät paikalle kurkistamaan jokea luolan alasuulta. Uteliaimmat haluavat kahlata luolan läpi ja siitä syystä Department of Conservation (valtion ylläpitämä osasto joka huolehtii maan kansallispuistoalueista) on asettanut luolan alasuulle kyltin, jossa on turvallisuusohjeita luolaan aikoville. Ohjeissa mm. suositellaan käyttämään märkäpukua ja ottamaan ylimääräinen taskulamppu mukaan mikäli patterit loppuvat tai taskulamppu tippuu veteen. Luolaan on turvallista sukeltaa mikäli vesi joen alasuulla on korkeintaan rintaan saakka ja se ei ole jäätävän kylmää.

Colinin kertomuksen perusteella luolan läpi virtaavan joen kahlaaminen kuulosti sen verran mielenkiintoiselta kokemukselta, että halusimme ehdottomasti vetää jarrut pohjaan Cave Streamin kohdalla. Legginsit board shortsien alla ja villasukat lenkkareissa saivat tällä kertaa ajaa märkäpuvun asemaa. Fikkarit nuppiin ja extra fikkarit kuivapussiin ja olimme valmiita seikkailuun. Lähdemme Jarmon ja Aimon kanssa suunnistamaan kohti luolan alasuuta Suvin jäädessä auton vahdiksi.

Luolan suun lähentyessä yritimme vielä pitää kenkiä kuivina hyppimällä virtausten yli ja ohi. Hyvin pian kuitenkin huomasimme, että mikäli mielii kulkea luolan läpi, kuivana säilymisestä ei olisi pienintäkään toivoa. Lähden vetämään retkijoukkiotamme sisälle luolan uumeniin ja humps hujahdan saman tien rintaan saakka jääkylmään veteen. Valitan ääneen ”miks mä oikein teen tän, tää tuntuu tosi inhottavalta”. Pian vesi kuitenkin laskee taas ja sitä on ainoastaan pohkeisiin saakka. Tunnelin alapään valo katoaa kun joki jatkaa mutkittellen kallion sisään. Joessa on kevyt virtaus ja kuljemme joen yläjuoksua kohden. Joenvirtaus sekä katosta tihkuvat vesipisarat kaikuvat kallion seinämissä. Luolassa on pilkko pimeää joka luo hetkeen pientä jännitystä. Taskulampun valossa suunnistamme eteenpäin ja tutkailemme luolan seinämiä. Vesi on aivan kirkasta ja virtauksen pyöreäksi hiomat kivet näkyvät selvästi taskulampun valossa. Matkan varrella joki paikoin syvenee ja taas madaltuu. Luola tuoksuu raikkaalle veden ja kostean kiven sekoitukselle.

Puolenvälin paikkeilla luovutan yritykset pitää fleecen kuivana. Vesikään ei enää tunnu niin kylmältä kuin aluksi. Loppua kohden joen virtaus voimistuu ja alan jännittää miten luolasta päästään pois. Lopulta kallioiden välistä paistaa valoa, mutta samalla paljastuu, että luolaseikkailun vaikein osuus on vielä edessä. Cave Stream päättyy noin 5m pitkään vesiputoukseen ja ainut mahdollisuus päästä luolasta ulos on kiivetä kallion seinämään ruuvattuja metalliaskelmia pitkin ja sen jälkeen ryömiä vesiputouksen ja kallion seinämän välistä reunalle asetetusta kettingistä kiinni puristaen (toivoen parasta ettei luiskahda vieressä pauhaavaan vesiputoukseen). Liukas kallionpinta nostaa hetkeksi taas sykettä kunnes pääsen vihdoin nousemaan ylös tukevalle maalle. Olen aivan jäässä, mutta siitä huolimatta hymy kipuaa huulille. Jälleen yksi totaalisen erinlainen kokemus matkakirjaan. Cave Stream - suosittelen!

Kuvista huolimatta luolassa OLI pimeää!

Luolahirviö

Aimo suunnistaa luolassa

Maanjäristyksien runtelema Christchurch

Vajaan kolmen kuukauden mittainen visiitti Christchurchissa on tullut päätökseen ja on aika jatkaa matkaa. Minä laitoin pillit pussiin hostellilla tammikuun puolessa välissä ja Jarmo viimeistelee parhaillaan viimeistä pihaprojektia Carloksen kanssa. Viihdyimme alusta saakka Christchurchissa hektistä Aucklandia paremmin. Blogia ei kolmen kuukauden aikana tullut juurikaan kirjoiteltua, mutta ennen maisemanvaihdosta maanjäristyksien runtelema Chrischurch sekä kaikki ne ihmiset joihin tänä aikana tutustimme ansaitsevat ehdottomasti muutaman rivin blogissa.

Christchurch on etelä-saaren suurin kaupunki. Asukkaita kaupungissa on arviolta noin 363 000, joka tekee Christchurchista maan kolmanneksi suurimman kaupungin Aucklandin ja pääkaupunki Wellingtonin jälkeen. Eurooppalaiset uudisasukkaat päräyttivät laivueineen Uuteen-Seelantiin 1800-luvun alussa juurikin Christchurchin kohdilla ja perustivat kaupungin vuonna 1856. Tänä vuonna 157 vuotta täyttävä kaupunki kantaa Uuden-Seelannin vanhimman kaupungin titteliä.

Kaupunki on levittäytynyt väkilukuun nähden suurelle alueella, jonka vuoksi Christchurchissa on pikkukaupungin tunnelmaa. Kaupugin läpi virtaa Avon -joki, jota ympäröi lukuisat kauniit puistoalueet ja kaupunkia kutsutaakin ”Garden Cityksi”. Vielä ennen kohtalokkaita maanjäristyksiä kaupungin keskusta rakentui mielettömän kauniista kolonian aikaisista suurista kivirakennuksista. Helmikuun 2012 jälkeen näky siltä osin on kuitenkin murheellinen.

Ensimmäinen maanjäristys (7.1 richteriä, 10km syvyydessä) koetteli kaupunkia syyskuussa 2010. Tuolloin järistys vaurioitti joitain rakennuksia, mutta ei aiheuttanut vakavia onnettomuuksia. Kuusi kuukautta myöhemmin uusi maanjäristys (6.3, 5km) iski kaupunkiin helmikuussa 2012. Kyseinen maanjäristys on voimakkain koskaan mitattu maanjäristys kaupunkialueella. Järistys surmasi yhteensä 185 ihmistä, romutti kaupungin keskustan lähestulkoon kokonaan ja vaurioitti rakennuksia laajalla alueella. Molempia järistyksiä seurasi vielä useita jälkijäristyksiä, jotka ovat hidastaneet korjaustöitä.

Heti ensimmäisenä iltana Christchurchissa meille valkeni hyvin selvästi millaista tuhoa maanjäristykset olivat saaneet aikaan. Jarmo oli varannut meille ennakkoon kivan hostellin aivan keskustan tuntumasta, läheltä kivaa Irkkupubia, jossa meillä oli tarkoitus juhlia minun uutta työpaikkaa. Muutaman viinilasillisen jälkeen lähdimme suunnistamaan hilpeinä kohti keskustaa. Hymy kuitenkin hyytyi nopeasti, kun suureksi ihmetykseksemme kaduilla vallitsi aavemainen hiljaisuus eikä missään näkynyt ristinsielua. Tarkistimme kännykän gepsistä, että olemme varmasti menossa oikeaan suuntaan ja jatkoimme epäileväisinä matkaa. Noin parinkymmenen minuutin jälkeen saavuimme osoitteeseen, jossa pubin oli määrä sijaita. Pubia ei kuitenkaan enää ollut. Itse asiasssa koko jättimäinen rakennus, jonka nurkassa Irkkupubi oli joskus aikoinaan ollut, oli viimeistä tiilenpäätä myöten maan tasalla. Tämä ei suinkaan ollut ainoa rakennus vaan yhä edelleen, vuosi viimeisen tuhoisan maanjäristyksen jälkeen, suurin osa kaupungin keskustasta on edelleen yksi suuri kivikasa ja suljettu aidoilla. Hätäratkaisuna täydelliseen tuhoon kaupat, kahvilat, ravintolat, postit ja pankit keskustassa on rakennuttu värikkäisiin merikontteihin.

Toisen kerran törmäsimme järistyksen tuhoihin paria päivää myöhemmin kun olimme katsomassa ensimmäistä vuokrahuoneistoa. Olimme paikalla hyvissä ajoin ja kiertelimme ympäriinsä saadaksemme käsityksen naapurustosta. Suurin osa taloista oli silminnähden pahasti vaurioituneita ja autioita. Pariskunta, joka vuokrasi talostaan huonetta selvensi meille, että suurin osa taloista oli täysin asumiskelvottomia ja saaneet purkutuomion. Heidän talonsa vuoro olisi parin kuukauden kuluttua ja haikeina he kertoivat nauttivansa viimeisistä hetkistä talossa, jonka he aikoinaan itse olivat rakentaneet ja jossa he olivat kasvattaneet lapsensa. Huokeasta vuokrasta huolimatta emme jääneet asuttamaan autiota kaupungisosaa.

Traagisista tapahtumista huolimatta kaupungin asukkaissa on aistittavissa käsittämätöntä yhteen hiileen puhaltamista ja päättäväisyyttä yhdessä selvitä ja rakentaa Christchurchista vielä entistäkin parempi. Maantieteellinen fakta kuitenkin on, että Christchurch sijaitsee kahden mannerlaatan kohtaamispaikalla ja maanjäristyksiä mitataankin tuhansia vuodessa. Sopia toivoo, että yhtä kohtalokkaita maanjäristyksiä ei enää ainakaan hetkeen mitattaisi ja entistä paremman rakennustekniikan ansioista rakennuksista osataan tehdä notkeampia ja näin järsityshetkellä kestävämpiä. Suurin osa mitatuista maanjäristyksistä ovat joko niin heikkoja tai syvällä maan pinnan alapuolella ettei ihmiset niitä havaitse. Minä tunsin kolmen kuukauden aikana maanjäristyksistä selkeästi kaksi, Jarmo yhden.

Menneet kolme kuukautta

Huolimatta siitä, ettei Christchurchissa ollut kamalasti mitään erikoista tekemistä, viihdyimme kaupungissa ihan mukavasti ja kolme kuukautta meni käsittämättömän nopeasti. Yhtenä syynä siihen oli varmasti se, että vuokraisäntä Caken kesäloma venähti parista viikosta kuuteen viikkoon töiden tekemisen sijaan Cake keskittyi enemmän naisen metsästämiseen sekä meidän viihdyttämiseen. Harva se ilta meillä syötiinkin ruhtinaallisia barbeque-illallisia, vietettiin leffailtoja, nautiskeltiin kylmiä juomia kuumassa porealtaassa, leikittiin vesisotaa tai pelattiin korista. Cake myös vei Jarmon pyydystämään paikallista meriherkkua Pauaa ja yhdessä Caken ja Jhanin kanssa minä kävin katsomassa ensimmäistä kertaa elämässäni autojen kilpa-ajoja. Benefitseihin kuului myös, että me saatiin lainata Caken ja pikku-kundin maastofillareita, joilla me käytiinkin useana iltana vetämässä rallia vuorilla ja metsässä.

Paikallisessa Jää Showssa. Pikkukaverin korvat eivät meinanneet pysyä perässä!

Haikkaamassa Port Hillseillä

Pojat leikkii vesisotaa

Oikealla Floris joka ajaa Johnin meille Queenstowniin

Vihdoin kauan odotettuja aaltoja!

Jojo yrittää saada Cocoa ulos märkkiksestä

Ensimmäinen illallinen uudessa kodissa Marshland Roadilla

Takana yhteinen vuosi ja edelleen samassa kohteessa. Kippis sille!

Bottle Lakella fillaroimassa

Viikonloppuretkellä Akaroassa

Vähintään pari kertaa viikossa vastusteluista huolimatta Cake myös tarjosi Japelle baari-illan ja kevyt huoli Jarmon alkoholisoitumisesta olikin yksi syy siihen miksi meidän todella täytyi jatkaa matkaa. Vuokraisännän suhteen ei kyllä olisi voinut käydä parempi tuuri. Parin kuukauden aikana Cakesta ja Jhanista tuli hyviä ystäviämme ja pikku kundi jopa tirautti kyyneleet kuullessaan, että me jatketaan matkaa. Kyyneleet tirautti myös minun työnantaja Penny kun kerroin, että on tullut aika jatkaa matkaa. Minulla tosin ei irronnut kyyneleitä Point Break Backpackersille, vaikka ihan hyvä kokemus respassa työskentely olikin..suureksi yllätykseksi Penny ja hostellin muu staffi oli järjestänyt minulle läksiäislounaan!

Pikkujoulut hostellilla

Vasemmalla Penny

New Brighton Beach

Beautiful New brighton Pier

New Brighton Mall

Sunset at the New Brighton Beach

Töiden lopettamisen jälkeen jäimme Christchurchiin vielä pariksi viikoksi katsomaan World Buskers Festivalia. Kyseessä on naurun täyteinen tapahtuma johon kokoontuu parhaat katutaiteilijat ja koomikot ympäri maailmaa esiintymään ja viihdyttämään ihmisiä. Buskers Festival on samalla Uuden-Seelannin suurin ulkoilmatapahtuma, joka levittäytyy joka kesä kymmeneksi päiväksi ympäri kaupunkia. Suosittelen lämpimästi festaria kaikille, jotka sattuvat olemaan Uudessa-Seelannissa kyseiseen aikaan ja vinkkinä kehotan varamaan varapikkarit matkaan sen verran hulvattomasta tapahtumasta on kyse.

Viimeisenä viikonloppuna Cake järjesti meille läksiäiset ja läksiäislahjaksi saimme Lonely Planet Southeast Asian. Pikku hiljaa onkin aika alkaa suunnittelemaan reissun päättävää kolmen kuukauden Aasia turneeta, mutta sitä ennen Uudessa-Seelannissa on vielä paljon nähtävää! Siksi onkin korkea aika jättää hyvästit Christchurchille ja suunnata taas tien päälle. Seuraavaksi aikomuksena on suunnata eteläsaaren pohjoisosaan, Kaikouraan ja Nelsoniin, Jarmon isää ja siskoa vastaan, jotka seikkailevat parhaillaan Uuden-Seelannin pojoissaarella. Yhdessä Suvin ja Aimon kanssa on tarkoitus tutkia eteläsaarta kolmisen viikkoa. Matka taittuu jättimäisellä karavaanilla samaan aikaan kun hollantilainen kundi Floris ajaa Johnyn (toivon mukaan) Queenstowniin!

Akaroa!

Haaste 10 000 katselukerran kunniaksi!!

Suureksi yllätykseksemme blogi on tällä viikolla ylittänyt 10 000 katselukertaa! Kiitos kaikille lukijoille! Kuulumisia maalimalta on ollut mukava kirjoittaa - toivon mukaan myös lukea! Kommentteja / toiveita / ehdotuksia blogin sisältöön on tullutkin ja niitä saa edelleen laittaa tulemaan, jotta saadaan mielenkiintoa pidettyä yllä.

10 000 tuhannen katselukerran kunniaksi ja palkinnoksi lukijoille olemme päättäneet asettaa itsellemme haasteen josta te lukijat pääsette äänestämään. Haaste on seuraava:

Haluatteko nähdä:

A) Rohkeaa esittävän, mutta oikesti jo possujunassa ykäilevän Jarmon hyppämäässä 134m ja samalla Uuden-Seelannin korkeimman benjihypyn Nevis -joen yllä

VAI

B) Lentopelkoisen ja korkeanpaikankammoisen Veeran hyppäämässä laskuvarjohypyn?

Äänestää voi kommentoimalla tätä blogausta, facebookissa kommentoimalla blogilinkkiä tai laittamalla sähköpostia veerakiiski@hotmail.com tai jabelaine@gmail.com. Kaikki äänet lasketaan yhteen ja virallisina valvojina niin ääntenlaskennassa kuin haasteen suorituksessa toimivat Aimo ja Suvi Laine. Haaste on määrä suorittaa Queestownissa helmikuun lopulla ja äänestysaikaa on 20.2.2013 saakka. Haasteen suorittaminen ja sitä edeltävät ja seuraavat tunnelmat taltioidaan videoin ja valokuvin, jotka julkaistaan blogissa pikimiten. Äänestys lähtee käyntiin N-Y-T!

Surffari -trailer sai jatkoa

Mutta pääosan esittäjä ja kameramies vaihtoivat paikkaa...

Häähumua ilmassa

<3

Eräänä kauniin kesäpäivän iltana Marshlandroudilla vietettiin iltaa häätunnelmissa. Reilun kolmen tunnin aikana käytiin läpi tunneskaaloja suoraan häähulluista. ”Morsian” on innoissaan, mutta kuuman kesäpäivän ansiosta naama valuu ja täydellinen meikki tuntuu olevan mahdoton tehtävä, kampaus ei vielä kymmenien uusintojenkaan jälkeen täytä ”morsiammen” standardeja ja sulhanen saa kuulla kunniansa kun hääpuvun nyörien solmiminen EI onnistu ”morsiammen” haluamalla tavalla eikä helman asettelu kuvausta varten onnistu yhtään paremmalla menestyksellä. Yksimielisesti päätämme, että me EMME mene naimisiin, jos pelkkä kolmen tunnin kokeilukerta saa aikaan suuremman riidan kun vielä kertaakaan vuoden mittaisen rakkaustarinamme aikana. Minun hääpuku päällä keimailuissa ei siis ollut kyse siitä, että me Jarmon kanssa oltaisiin muutettu mieltämme avioonastumisen suhteen. Sen sijaan tämänkin tempauksen takana oli ehtymättömillä duraselpattereilla varustettu vuokraisäntä Cake.

Cake on yksi niistä ihmisistä, jotka ei vaan yksinkertaisesti osaa olla paikallaan. Joka päivä Cakella tuntuu olevan uusia loistavia pisnesideoita ja lempi harrastuksiin kuuluukin paikallisen Huuto.netin eli Trademe:en jokailtainen kyttääminen. Tähtihankintoihin lukeutuu mm. kännissä huudettu kana josta vaimo, nykyisin ex laatuaan, ei ollut tarinan mukaan kovin haltioissaan, tusinan verran kerrossänkyjä ympäri meidän takapihaa, lajitelma melkein toimivia pesukoneita sekä sekalainen aarrekokoelma, joka pursuu ulos autotallista. Viimeisimpiin päähänpistoihin lukeutuu Kiinasta halvalla diilatut hääpuvut. Ideana Kakella siis oli, että tyttöystävä Cyllikki olisi keimaillut puvut päällä, Cake olisi ottanut kuvat ja puvut oltaisiin myyty jättimäisillä voitoilla Trademe:ssä. Noh, kaikkihan tietää miten siinä tarinassa kävi ja Caken seuraava idea olikin se, että minä tuon sille kauniin sinkkumallin hostellilta, Jarmo kuvaa ja kaunotar ja Jape saa kumpainekin 100dollaria session päätteeksi. Siihenhän minä en tietenkään suostunut vaan halusin kääriä voitot omaan taskuuni ja ryhdyin Caken suureksi pettymykseksi itse malliksi. Noin puolentoistatunnin mittaisen hammastenkiristelyn päätteeksi naamassa on siedettävä meikki, joka on kuitenkin todella todella kaukana vakkarimeikkajien, Sinin ja Sartsulin laadusta, takaraivolla nököttää junttinuttura, joka ei olisi ikipäivänä läpäissyt Merkkulin tarkastuta ja pukujen nyörit on vedetty niin tiukalle, että veri ei kierrä eikä happi kulje. Verta, hikeä ja kyyneleitä, mutta kuvat saatin kuin saatiinkin otettua. Tottakai tilannetta oli käytettävä hyödyksi ja järjestää pikku huijaus feispuukkiin ;)

Uuden-Seelannin Working Holiday -matkaajan ABC

Aikaisemmin kirjoitimme blogiin muutamia vinkkejä mm. pankkitilin avaamiseen sekä IRD-numeron hankintaan Uudessa-Seelannissa working holiday visalla reissaajille tai siitä haaveileville. Tässä hieman lisää vinkkivitosia yleisön pyynöstä. Jos jokin asia askarruttaa, niin lisäkysymysksiä voi laittaa kommenttina tulemaan.

1. PÄÄTÖS

Olet juuri tehnyt tähänastisen elämäsi parhaan päätöksen ja aiot lähteä reissuun. Tämän jälkeen on paljon asioita säädettävänä, mutta loppupeleissä kaikki hoituu kuin tanssi.

2. LENNOT

Lentoja kannattaa alkaa katselemaan vähintään 6kk ennen matkaa. Jos tarkoituksesi on matkata Uuteen-Seelantiin ja takaisin, mutta ei muualle, kannattaa seurata lentoyhtiöiden tarjouksia Suomessa ja ulkomailla. Yleensä parin viikon seuraamisella ja päivien vaihtelulla saa muodostettua kuvan hintatasosta. Lennot ovat kalliita ja vaikka Uusi-Seelanti olisi pääkohde, niin miksi ei ottaisi stopin tai kaksi myös matkalla. Joskus tällä tavoin voi saada lennot huomattavasti halvemmalla, kuin ostamalla "suorat" lennot. Meille sopivin, helpoin ja halvin vaihtoehto oli ottaa maailmanympärilentopassit Kilroyn kautta.

Pienten kulujen eväät lennoille. Paketti metukkaa 

ja viisitoista karjalanpiirakkaa

3. VIISUMIN HANKINTA (Working Holiday)

Suomalaisena on helppoa matkustaa, sillä joka paikkaan on tervetullut. Uuteen-Seelantiin pääsee vuodeksi pitämään hauskaa ja paiskimaan hommia, kun vain täyttelee visahakemuksen netissä. Sähköisen ja suomalaisille ilmaisen Working Holiday viisumin saa sähköpostiin muutamassa vuorokaudessa, mutta viisumia kannattanee hakea varmuuden vuoksi ainakin kuukautta ennen lähtöä. Viisumi astuu voimaan kuitenkin vasta kun astut maahan, eli sitä voi hakea reilusti ennen matkaa, jos siltä tuntuu.

Linkki viisumihakemukseen: http://www.immigration.govt.nz/migrant/stream/work/workingholiday/

4. MAAHAN SAAPUMINEN

Oletus on, että sinulla on jo viisumi ja rahaa sen verran, että selviät ainakin pari kuukautta mikäli töitä ei tunnu heti löytyvän. Uusi-Seelanti ei ole halpa maa, mutta ehkä hieman edukkaampi suomalaiseen hintatasoon verrattuna. Jos asuu hostelleissa, niin 1000€ / kk riittänee ja sillä rahalla voi sniiduilija hieman radattaakin ja tehdä pari kohtuuhintaista opastettua retkeä. Parasta tietysti on, jos lähtee liikkeelle hieman reilummalla budjetilla, jotta voi matkustella ensin rauhassa ympäriinsä, hakea töitä ja miettiä missä päin maata olisi mukava jumittaa vähän pidempään. Rahaa ei ole tarpeen vaihtaa etukäteen, sillä kaikkialla voi maksaa kortilla ja pankkiautomaatteja löytyy ympäriinsä.

Hostellien / maansisäisten lentojen / joidenkin retkien etc. varaamiseen etukäteen puhelimitse / sähköpostilla / nettisivujen kautta tarvitaan useinmiten luottokorttitiedot, mutta muuten ainakin allekirjoittaneet ovat käyttäneet viimeiset 4kk maksuvälineenä ainoastaan Visa Electronia, jolla voi maksaa miltei joka paikassa ja nostaa myös rahaa automaatista. Kortilla maksamisessa etuna on se, ettei siitä yleensä peritä maksua tai jos peritään se on pienenmpi kuin käteistä nostettaessa (käteistä nostettaessa normi on 2€ + 2% kokonaissummasta).

5. LIIKKUMINEN

Henkilökohtainen neuvo ja vahva suosituksemme on hankkia oma auto. Pakettiautoja, joihin on valmiiksi duunattu sängyt ja keittiöt, löytyy todella paljon myytävänä. Kohtuullisen auton hintataso vaihtelee 1000€ - 3000€ välillä. Jos ostat auton toiselta travellerilta, kannattaa käyttää hyödyksi sitä todellisuutta, että kaverilla on todennäköisesti hieman kiire myydä autoa, kun lennot odottaa jne. Kannattaa myös miettiä paljonko on valmis itse jäämään tappiolle, kun auto myydään lähtiessä pois. Todennäköisesti tappio on kuitenkin pienempi kuin vuokra-auton kulut. Toinen vahva suositus autonostajalle on käydä ennen ostopäätösä tutkituttamassa auto jollain mekaanikolla, joka antaa puolueettoman arvion auton kunnosta suhteessa hintaan. Tällä voi varmistua, ettei osta pommia ja toisaalta voi taas tinkiä lisää, jos ja kun autosta löytyy vikoja, joista omistaja ei ole puhunut mitään.

Autoilusta löytyy myös vanhemmasta blogauksesta:

http://aikaaollamatkalla.blogspot.fi/2012/11/karavaanareina-uudessa-seelannissa.html

Ps. kunnioita nopeusrajoituksia, äläkä MISSÄÄN NIMESSÄ aja alinopeutta. Ja muista hankkia kansainvälinen ajokortti hyvissä ajoin suomesta. Korttia voi hakea Autoliiton kautta.

Myytäviä autoja löytyy mm näiltä saiteilta:

http://trademe.co.nz

http://auckland.gumtree.co.nz

http://www.backpackerboard.co.nz

Tieotoa leiriytymisestä (sääntöjä, ohjeita ym.) Uudessa-Seelannissa sekä edullisia leirintäalueita:

http://doc.govt.nz

Mikäli autonostaminen ei tunnu itselle sopivalta vaihtoehdolta, maata on myös helppo reissata ristiin rastiin bussilla. Esimerkiksi Naked, Magic, Stray ja Kiwi Experience ovat bussiyhtiöitä jotka myyvät hop on, hop off -bussipasseja. Ideana on, että bussit kiertävät eri reittejä ympäri kumpaakin saarta ja passin ostamalla voi joko valita valmiin reitin tai suunnitella aivan oman. Reitit on suunniteltu niin, että ne vievät jengin parhaille mestoille Uudessa-Seelannissa, buukkaa paikallisten matkanjärjestäjien retkiä, suosittelee ilmaisia aktiviteetteja sniiduilijoille ja auttaa myös hostellien varaamisessa matkan varrella. Reissaaminen bussipassilla on tehty super iisiksi ja tämä onkin hyvä vaihtoehto jos esim. aikaa reissaamiseen on vain vähän ja haluaa olla tehokas tai vaan ottaa iisisti ja nauttia siitä että muut hoitaa. Allekirjoittaneille osa reissun suolaa on kuitenkin mie-ite-säätäminen ja sponttaani kohteiden valinta päivän sään mukaan, joka on helpommin toteutettavissa kun on oma kärry alla. Ainakin Naked Bus ja paikallisbussi Intercity (täällä siis bussi eikä todellakaan tarvii venailla rauhassa..) myyvät tietääkseni myös yksittäsiä bussimatkoja. Bilehirmuille suosittelen Kiwi Experienciä, vähän rauhallisempaa menoa ja vanhempaa seuraa (+24) arvostaville Stray on ehdoton ykkösvalinta. Lisätietoa janoavat googlatkaa bussiyhtiön nimi.

Liftaamista ei kai nykypäivänä saisi enää suositella kenellekkään missään maapallon kolkassa, mutta todetaan nyt kuitenkin ohimennen, että olemme tavanneet useita reissareita, jotka ovat kolunneet maan ympäri menestyksekkäästi peukalokyytillä ja olemme myös itse poimineet kyytiin seikkailijapettereitä matkan varrelta. Jos kuitenkin päädyt tähän vaihtoehtoon niin pari äidillistä neuvoa. 1) Tee pikainen arvio kyydin tarjoajasta ja ajokunnosta, päihtyneenä / pilvessä ajaminen on täällä ongelma. 2) Ennemmin duona kun soolona.

Maansisäiset lennot päihittää usein bussien hinnat ja säästää rahan lisäksi myös aikaa. Täällä kilometreistä ei voi päätellä matkustusaikaa sillä usein kohteeseen kuin kohteeseen matkatessa ylitettävänä / kierrettävänä on vuori tai pari.

Halpoja lentoja voi kytätä mm täältä:

http://grabaseat.co.nz

Siirtyminen saarelta toiselle tapahtuu lentämällä tai lautalla. Mikäli päädyt lauttaan, varaa lippusi vähintään 3 päivää ennen aiottua ylityspäivää netin kautta varmistaaksesi paikkasi lautassa sekä säästääksesi kelposumman dollareita!

Lauttafirmoja löytyy kaksi, joista Bluebridge ehkä hivenen halvempi:

http://www.bluebridge.co.nz
http://interislander.co.nz

Bussi myöhässä - taas

6. TÖIHIN VALMITAUTUMINEN

Töitä varten tarvitaan paikallinen pankkitili (palkkaa ei makseta ulkomaalaiselle tilille) sekä IRD-numeron (verotusnumero). Myös paikallinen puhelinliittymä jeesaa paljon ja on usein must.

IDR-numero tarvitaan työnantajaa varten ja sitä haetaan postista (New Zealand Post Office) täyttämällä hakukaavake ja esittämällä Working Holiday viisumi sekä kaksi kuvallista henkilöllisyystodistusta (passi + kansainvälinen ajokortti on aika hyvä kombo). Lomakkeeseen tarvitaan myös osoite, johon numero postitetaan 8 arkipäivän sisällä. Hostellin osoite kelpaa tähän. IRD-numero saapuu n. 2 viikon päästä kirjeessä, jolloin olet jo todennäköisesti reissun päällä. Hätä ei ole tämän näköinen sillä voit soittaa viranomaisille ja pyytää numeron myös puhelimitse.

Pankkeja Uudessa-Seelannissa on useita ja Aucklandin keskustassa näkee 10min kävelylenkillä 5 erilaista. Kuitenkin vain harvat suostuvat avaamaan pankkitiliä ulkomaalaisille ilman vakituista osoitetta. Postin yhteydessä toimivan Kiwi Bank on lähellä travelleria ja avaa pankkitilin hostellista pyydettyä asumistodistusta vastaan. Henkilöllisyystodistukseksi riittää passi. Pankkitili avautuu saman tien kun sinne tallettaa X-määrän käteistä (mikä tahansa summa, itse laitoimme 50 NZD). Myös pankkikortin saa saman tien matkaan.

Puhelinoperaattoreita on useita, mutta ainoa oikea suomalaiselle on Vodafone. Otimme aluksi Telecomin liittymät, sillä heillä oli parhaat tarjoukset, mutta karu totuus paljastui heti Aucklandista poistuttuamme. Telecomin liittymät eivät toimi suomalaisessa puhelimessa muualla kuin Aucklandin keskustassa, sillä Telecon käyttää suuressa osassa maata 850MHz taajuusaluetta, joka ei ole suomalaisissa puhelimissa tuettu. Ota siis käyttöösi sopiva Vodafonen prepaid. 20NZD:llä (12,5€) saat 50min puheaikaa, 5000 tekstaria ja 500Mb nettiaikaa (maansisäiseen käyttöön, voimassa kuukauden jonka jälkeen nollautuu). Äitin viesteihin joutuu ottamaan lisäcredittiä paketin lisäksi. 10NZD taitaa olla pienein summa ja sillä pitää äitin huolet kotimaassa loitolla noin parin kuukauden ajan.

**HUOM!! Matkatoimistot ja hostellit tarjoavat paketteja, joissa hoidetaan asiakkaalle valmiiksi Working Holiday viisumi, veronumero, pankkitili ja SIM-kortti. Palveluista joutuu maksamaan usein satoja euroja, esimerkiksi kaksi Tanskalaista poikaa kertoivat maksaneensa näistä palveluista yhteensä 300€. Homma hoituu kuitenkin todella iisisti omatoimisesti pienellä kyselyllä ja KAIKKI palvelut ovat ainakin Suomalaisille maksuttomia. Älkää siis menkö lankaan vaan hoitakaa hommat pienin kuluin itse!

Töitä voi katsella esimerkiksi täältä:

http://www.picknz.co.nz

http://trademe.co.nz

http://www.seek.co.nz

http://www.tradestaff.co.nz

http://www.backpackerboard.co.nz

Palkat eivät täällä juuri päätä huimaa ja toinen erittäin varteenotettava vaihtoehto kiertää maata pienen kuluin ainakin allekirjoittaneiden mielestä on ”helpexaaminen”. HelpX on siis nettisivu, johon on rekisteröityneenä paikallisia, joilla on usein farmi/motelli/muuten vain isot tilukset, he tarvitsevat apua päivittäisissä hommissa ja nauttivat uusiin ihmisiin tutustumisesta. Homma toimii niin, että noin neljän tunnin päivittäisestä työstä saa vastineeksi ilmaisen majoituksen sekä ruuat. Yleensä yösijan tarjoajat ovat sydämmellisiä ihmisiä ja haluavat näyttää reissaajille paikkoja ja mahdollistaa erilaisia aktiviteetteja omassa kotiympäristössä. Sen lisäksi, että tämä on huokea vaihtoehto reissaajalle, helpexaaminen on myös lyömätön keino tutustua paikallisiin ihmisiin ja kulttuuriin lähietäisyydeltä! Paikasta riippuen perheet voivat majoittaa parista viikosta jopa kuukausiin, jos kemiat natsaa ja ilo ja hyöty on molimminpuolinen. Majapaikan tarjoajien profiileja pääsee katsomaan kuka tahansa, mutta jos haluat ottaa yhteyttä ihmisiin, sivulle täytyy kirjautua ja tehdä oma profiili. Kahden vuoden jäsenyys maksaa 20€ ja sen voi maksaa luottokortilla netissä. Saman summan säästää jo kuitenkin yhdessä yössä helpexaamalla.

HelpeXaamassa

Meidän alkuperäinen suunnitelma oli hyödyntää reissulla couchsurfingiä, mutta meille sopivammaksi vaihtoehdoksi on osoittautunut helpexaaminen. Vieraan ihmisen kotona on helpompi olla kun siihen on ”selkeä syy” - auttaminen. Molemmat kuitenkin varmasti kokeilemisen arvoisia!

http://helpx.net

http://couchsurfing.org

7. NETTI - AIKAMME VITSAUS

Vaikka reissuun lähdettäessä olisi hyvä ottaa hieman lepoa puhelimesta ja netistä, niin kuitenkin jossain vaiheessa pitää lähettää pari meiliä kotiin, maksaa laskut verkkopankissa, etsiä seuraavaa yösijaa Hostelworldista ja kirjoittaa pakollinen "hajotkaa pakkaseen, täällä on +28 lämmintä ja tulin juuri surffaamasta" -tyyppinen status facebookkiin. 

Netti ja puhelinliittyäasiat ovat Uudessa-Seelannissa vielä hieman lastenkengissä, tai täällä ainakin osataan rahastaa kaikkia huolella. Harva varmaan tulee ajatelleeksi tai edes tietää, että Suomi on yksi niistä maista, jolla on maailman parhaat ja samalla myös halvimmat nettiyhteydet. Uudessa-Seelannissa netistä maksetaan käyttöperustaisesti ja nettikahviloissa ja hostelleissa ostat ajan sijaan megabittejä. Esimerkiksi 200Mb nettikahvilassa maksaa muutaman dollarin ja sillä selaa autoilmoituksia pari tuntia tai sitten katsoo muutaman videon Youtubesta. Monet hostellit mainostavat tarjoavansa ilmaisen netin, mutta todellisuudessa tuo ilmainen netti voi olla 20Mb, jolla pääset kerran Helsingin Sanomien sivuille ja sitten pitääkin ostaa lisää.

Mutta kun tietää konstit, niin tässäkään asiassa hätä ei ole tämän näköinen. Kaikki McDonaldsit tarjoavat ilmaisen netin ja se toimii (silloin kun toimii) ilman tunnuksia, eli ostopakkoa ei ole. Myös suurin osa kirjastoista tarjoaa ilmaisen ja yleensä myös erittäin toimivan netin, sen kuin marssii sisään (yleensä muutama yleinen kone + wifi omalle läppärille). Tämän lisäksi Telecom tarjoaa ilmaisen WLANin useissa puhelinkopeissaan. Netti toimii sinisten Telecom koppien lähistöllä, joissa on antenneja katoilla. Jos et tunnista Ciscon WLAN antenneja, niin kopissa myös lukee "Free Wifi Hotspot".

8.REITTISUUNNITELMA

Yksi yleisesti viljelty travellereiden reissufilosofia on varmasti ”The best plan is to not have one”. Järjestä siis reissullesi (kyllä, tämä on järjestelykysymys!) tarpeeksi aikaa ja unohda tarkat suunnitelmat sillä tulet huomaamaan, että mikään ei mene niin kuin olet suunnitellut! Tapaat päivittäin uusia ihmisiä, kuulet heiltä uskomattomia tarinoita ja haluat ehkö sittenkin lähteä tsekkaamaan heti huomenna juuri sen paikan mistä tänään kuulit. Jos ja kun kemiat natsaa parin bissen jälkeen rantanuotion ääressä, omista suunnitelmista voikin tulla hetkeksi yhteisiä. Go with the flow ja mene sinne missä sää suosii! Anna reissun tehdä tehtävänsä ja nauti siitä vapauden tunteesta josta olet haaveillut oravapyörän pauloissa!

Hyvät Joulut maailman laidalta!

Joulu vietetään Elliksen ja Sannan tiluksilla n. 1,5h Christchurchista pohjoiseen. Täällä on kymmenkunta tuttua koskenlaskureissulta. Kaikki tekee jotain oman maansa perinteistä Jouluruokaa. Veera hoiti homman hienosti meidän puolesta ja leipoi 1000000 karjalanpiirakkaa (peruna sekä riisi, munavoita unohtamatta). Matkalla pysähdyttiin jättämään Millereille (joilla olimme vapaehtoistöissä) paketin lämpimiä piirakoita ja sitten käytiin tarkistamassa päivän aaltotilanne mutta eipä siellä oikein surffattavaa ollut. Saatiin kuitenkin Jouluinen kuva otettua.

Veeran mekko 1€, Japen koko outfit 5€