Laos – The short history of tubing in Vang Vieng

Ensimmäinen havainto jonka teen bussin ikkunasta, auringon sarastaessa kello 7:00 Laosin puolella on se, että maisema on vaihtunut vuorisemmaksi sekä luonto vehreämmäksi ja puhtaammaksi. Matka Vietnamista Laosiin taittui jälleen niin ikään maateitse, huolimatta siitä, että olimme kuulleet joitain kauhutarinoita yön yli kestävästä bussimatkasta Hanoin ja Laosin pääkaupungin Vientianen välillä. Matka kartalla ei ole aivan mahdoton, 786 km, mutta maiden rajaa lähestyessä ja erityisesti Laosin puolella maasto muuttuu erittäin vuoristoiseksi. Matka vuorten sekä rajan ylityksineen kesti lopulta 18 tuntia. Tällä kertaa onnetar suosi paikkojen arvonnassa ja saimme bussin parhaat petipaikat aivan bussin takaosasta joten alkumatka meni mukavasti nukkuen ja aamun sarastaessa Laosin puolella rajamuodollisuuksien jälkeen maisemia tuijotellen.

Toinen havainto, jonka teen välittömästi Vientianeen saavuttuamme on se, että Laosissa on rauhallista. Autot ja mopot eivät tööttäile, ne ajavat rauhallisesti ja väistävät jalankulkijoita. Katukauppiaat ja tuktuk-kuskit eivät tarjoa tavaroitaan ja palveluitaan raivokkaasti eikä kukaan tartu hihasta kiinni. Yhdyn samantien siihen, että tuhannet reissaajat ovat julistaneet Laosin Aasian chilleimmäksi kohteeksi. Kaikki tämä tuntuu Vietnamin jälkeen suorastaan ihmeelliseltä.

Vientiane ja mahtava Mekong joki

Kolmen Vientianessa vietetyn päivän jälkeen jatkamme matkaa legendaariseen Vang Viengiin, joka on pieni kylä pahanen noin neljä tuntia Vientianesta pohjoiseen. Reppureissaajien keskuudessa Vang Vieng on erityisen tunnettu ns. tubingista eli vapaasti suomennettuna joenlaskusta traktorin sisärenkailla. Moni on varmasti kuullut tarinoita tubingista ja siitä kuinka kaikki ei mennytkään aivan putkeen. Tarinoita on monenlaisia, mutta me halusimme ottaa selvää mitä todella tapahtui. Seuraavaa kertomus tubingista sekä Vang Viengistä perustuu Abigail Haworthin 7.4.2012 brittiläisen The Guardian lehden nettisivuille kirjottamaan artikkeliin, Vang Vieng, Laos: The worlds most unlikely party town. (Alkuperäinen lähde www.guardian.co.uk)

The short history of tubing

Tarinani lähtee liikkeelle niinkin kaukaa kun Vietnamin sodasta, mutta ei hätää, lupaan edetä tarinassa nopeasti. 60-luvulla Laosin pääkaupunki Vientiane oli vielä maailman suurimman laillisen opiumin pesäpaikka, joka houkutteli maahan hippireissaajia maateitse Afganistanin ja Intian kautta. Vähäisetkin turistivirrat kuitenkin katkesivat kun Laos joutui osalliseksi Vietnamin sotaan. USA pommitti rajusti Vietnamin sodan vuosien aikana myös naapurimaa Laosia tehden maasta historian raskaimmiten pommitetun maan asukaslukuunsa nähden. Sen lisäksi, että pommitukset tappoivat ihmisiä, taivaan täydeltä sataneella ruudilla oli luonnollisesti myös vaikutuksensa luontoon. Vang Viengistä kotoisin oleva Laosilaismies, Thanongsi Sorangkoun, kertoo muistavansa hyvin kuinka riisinviljelyn elpyminen vei kauan vaikeuttaen kyläläisten elämää vielä vuosia sodan päättymisen jäkeen. Viljelysten mukana myös alueen runsas villieläinkanta katosi kauaksi aikaa ja osin pysyvästi. Muiden mukana myös Sorangkoun halusi kantaa oman kortensa kekoon auttaakseen kylän toipumista. Hän perusti organisen farmin kylän läpi virtaavan Nam Song joen varteen ja kun turistit 1990-luvulla alkoivat pikku hiljaa valua takaisin Laosiin, hän perusti farmin yhteyteen vierasmajan, jonne ulkomaalaiset reissaajat saattoivat tulla vapaaehtoistöihin, nauttimaan kauniista vuoristomaisemista ja tutustumaan Laosilaiseen kulttuuriin.

Vang Vieng muun Laosin mukana alkaa elpyä, osin sen ansiosta, että riisi kasvaa jälleen, osin sen myötä, että Luang Prabangiin matkalla olevat turistit alkavat pysähtyä myös pienessä, kuvan kauniissa Vang Viengin kylässä. 1998 Sorangkoun kertoo tehneensä omien sanojensa mukaan kuitenkin ”kohtalokkaan ostoksen”, ja tarinaan tulee radikaali käänne. Sorangkoun ostaa traktorin sisäkumeja vapaaehtoistyöntekijöitään varten sillä ajattelee joenlaskun sisäkumeillä olevan rentouttavaa ajanvietettä vapaaehtoisilleen ja samalla halpa ja ekologinen tapa nähdä jokea sekä vuorimaisemaa. Villitys alkaa kuitenkin levitä nopeasti, useat paikalliset alkavat ostaa sisäkumeja ja perustaa yrityksiä joenlaskun ympärille. Sana tubingista kiirii nopeasti myös reppureissaajien korviin ja turisteja alkaa virrata kylään entistä enemmän. Äkkiä turistit eivät kuitenkaan ole enää vapaaehtoistöistä kiinnostuneita luonnonläheisiä nuoria vaan huonosti käyttäytyviä hedonistisia länsimaalaisia reppureissaajia. Paikalliset näkevät nuorissa länkkärituristeissa mahdollisuuden ja äkkiä joen varteen, noin kilometrin matkalle, alkaa nousta baareja joissa raikuu länkkärimusiikki ja joihin tuubailijat voivat pysähtyä juomaan ja bilettämään. Baareissa aletaan tarjoilla ilmaisia Lao-Lao whisky shotteja, baarien yhteyteen rakennetaan liukumäkiä ja kiikkuja joilla pääsee hyppimään kivikkoiseen jokeen. Äkkiä mukaan tulee myös huumeet ja alkoholin lisäksi baareista alkaa saada marijuanaa, opiumia sekä ”iloisia sieniä” eli happy mushrooms. Baarien omistajat, tekevät peliliikkeen ottamalla baareihinsa länsimaalaisia nuoria vapaaehtoistöihin tarjoilemaan shotteja ja nostattamaan bileiden tunnelmaa. Länsimaalaiset reppureissaajat luottavat toisiinsa eivätkä asiakkaat näin ollen alkaneet epäillä, että juomia olis myrkytetty tai että heidät ryöstettäisiin hauskanpidon lomassa.

Lisäksi kylään alkaa nousta ennätysvauhtia ravintoloita, baareja, internetkahviloita, katukioskeja sekä budjetti majataloja ja neljässä vuodessa turismi kylässä paisuu räjähdysmäisesti tavalla josta ei ole enää paluuta. Äkkiä 51 000 asukkaan kylään, jonne aiemmin vain harva turisti pysähtyi matkallaan, alkaa virrata arviolta jopa 170 000 turistia vuosittain muuttaen koko kylän elämän lopullisesti. Vesiurheilu, alkoholi ja huumeet eivät ole hyvä yhdistelmä missään päin maailmaa sen sanoo jokaisen aivoilla ajattelevan aikuisen ihmisen järki. Vielä kun soppaan lisätään se fakta, että joen pohja on erittäin kivikkoinen, 0,7L pullo 45% Lao Lao whiskyä maksaa vähemmän kuin puolitoista litraa coka colaa ja se, että suurin osa turisteita on välivuotta viettäviä, vanhempiaan vastaan kapinoivia jopa alle 20-vuotiaita nuoria, katastrofin ainekset ovat valmiit. Ei aikaakaan kun joella alkaa tapahtua vakavia onnettumuuksia. Suurin osa onnettumuuksista tapahtuu kännisten nuorten hyppiessä kivikkoiseen jokeen tietämättä mitä pinnan alla on. Paikallinen sairaala täyttyy loukkaantuneista turisteista joista vakavimmin loukkaantuneet joudutaan toimittaman hoitoon Vientianeen, sillä sairaalalla ei ole resursseja hoitaa kaikkia potilaita. Homma riistäytyy täysin käsistä kun vuonna 2011 Vang Viengin sairaala julistaa 27 kuolemaan johtanutta onnettomuutta joella vuoden aikana. Tosiasiassa luvun arvioidaan olevan paljon suurempi sillä osa pahasti loukkaantuneista joudutaan toimittamaan hoitoon Vientianeen ,jossa uhrit menehtyivät saamiinsa vammoihin.

Turismi alkaa vaikuttaa yhä voimakkaammin negatiivisesti kuin positiivisesti paikallisten elämään. Paikalliset, joille joki on tähän saakka ollut keskeinen osa elämää eivät enää uskalla mennä joelle uimaan, leikkimään, pesemään pyykkejä tai kalastamaan sillä he alkavat pelätä joen olevan kirottu koska sinne kuolee nuoria ulkomaalaisia jo miltei viikoittain. Laosilaisiin juhliin kuuluu Lao-Lao whisky ja opiumin poltto on vuosisatoja vanha perinne alkuasukkaiden keskuudessa, mutta ihmissuhde asioissa Laosilaiset ovat yhä edelleen konservatiivisia. Vuosisatoja ja yhä edelleen Laosilaiset ovat peittäneet vartaloaan vaattein, eikä tunteita ei ole hyväksyttävää näyttää julkisesti, ei hyvässä eikä pahassa. Turisteja pyydetään kunnioittamaan Laosilaista kulttuuria pukeutumalla ja käyttäytymällä paikallisten tavoin. Suurin osa teinituristeista jättävät kehoittavat kyltit huomioimatta ja harhailevat kaduilla pelkissä bikineissä tai uimashortseissa.

Siveettömyys, rauhattomuus sekä roskaaminen ottaa valtaa katukuvassa ja huonostikäyttäytyvien länsimaalaisnuorten esimerkki alkaa vaikuttaa myös paikallisiin nuoriin. Pahinta kaikessa on se, että teinituristit ajattelevat ettei paikallisia haittaa sillä hehän tuovat rahaa köyhään kylään. Niinpä. Laosilaiset ovat perusluonteeltaan rahanomaisia, he sietävät paljon asioita eivätkä he juurikaan valita. Tämä ei kuitenkaan tarkoita etteivätkö he välittäisi. Paikalliset alkavat turhautua tilanteeseen jolle ei näytä olevan mitään tehtävissä. Joenvarsibaarien suuret omistajat lahjovat poliiseja saadakseen jatkaa tuottoisaa bisnestään ja juhlat jatkuvat lakkaamatta päivä toisensa jälkeen, onnettomuuksista huolimatta. Se että turistit tuovat paljon rahaa sodan köyhdyttämään kylään, ei äkkiä enää lohduta kun ihmisten perinteinen tapa elää on syöty elävältä toteaa toinen Vang Viengistä kotoisin oleva Laosilaismies, Sengkeo "Bob" Frichitthavong. Frichitthavong asui 12 vuotta kanadassa ja palattuaan takaisin kylään hän oli järkyttynyt näkemästään. On ymmärrettävää että kaikki haluavat hyötyä taloudellisiesti turismista, mutta kenenkään ei pitäisi joutua myymään sieluaan sen eteen, lisää laosilaismies.

Loppuvuodesta 2012 järjettömyyteen tulee vihdoin loppu kun maan hallitus lähettää poliisi- sekä sotilasvoimia ottamaan tilanteen haltuun. Muutamassa viikossa suurin osa joenvarren baareista saa toimimiskiellon, eikä virkavalta ole enää lahojottavissa. Liukumäet ja liaanit kirjaimellisesti puretaan ja huumeet poistetaan katukuvasta. Elämä kylässä hiljenee vielä nopeammin kuin kaikki sai alkunsa, josta seurauksena on jälleen niin hyvää kuin pahaa. Meno vihdoinkin rauhoittuu, kuolemantapauksia ei enää raportoida, mutta myös turistivirrat ehtyvät radikaalisti kun sana kiirii, että juhlat ovat päättyneet. Tämä tarkoittaa sitä että monet paikalliset, jotka ovat ehtineet rakentaneet elantonsa kylään virtaavien turistien varaan, ovat nyt vaikeuksissa tyhjänä ammottavien ravintoloiden, baarien sekä vierasmajojensa kanssa.

Tubingia ei ole kuitenkaan kokonaan lopetettu. Renkaita voi edelleen vuokrata, mutta ainoastaan yhdellä firmalla kylässä on lupa harjoittaa vuokrausta. Joen varressa on ainoastaan kaksi baaria, joissa kummassakaan EI ole liukumäkeä tai kiikkua. Sään suosiessa päätämme vuokrata renkaat heti kylään saavuttuamme. Lähdemme liikkeelle kolmelta iltapäivällä ja heti ensimmäisen sadan metrin jälkeen rantaudumme toiseen edelleen toimivista baareista. Meiniki baarissa on rento. Pihalle on rakennettu patioita hengailua varten, koripallokenttä, lentopallokenttä sekä pienempi kenttä petangueta varten. Baariin saapuville tarjotaan edelleen ilmainen shotti – mutta vain yksi. Happy menuta ei ole tarjolla, mutta tarkkanenäinen havaitsee, että siellä täällä tuoksahtaa edelleen kirpsakka kasvin savu. Otamme baarista kylmät oluet ja jäämme havainnoimaan tilannetta. Ei tarvitse kauaa istua baarissa kun tunnistaa yleisön joukosta ne urpot jotka ovat potentiaalisia tapaturman uhreja. Pääasiassa nämä urpot ovat nuoria brittituristeja jotka ovat vetäneet viinaa luultavasti kaksin käsin viimeiset neljä tuntia. Nämä turistit ovat niitä joista huokuu kilometrin päähän se kuinka vähän he välittävät mistään muusta kuin omasta viihtyvyydestään.

Yllätykseksemme suurin osa yleisöstä on kuitenkin nopealta silmäykseltä ”järkiporukkaa” jotka ovat tulleet nauttimaan kauniista kesäpäivästä joelle, pelaamaan pelejä, pitämään hauskaa ja ottamaan muutaman oluen järkikädessä. Toinen baari on noin sadan metrin päässä ensimmäisestä. Kyltissä lukee the Last Bar ja epäuskoisille tiedoksi, baari todellakin on se viimeinen ennen lopullista rantautumispaikkaa. Lyöttäydymme porukkaan toisen suomalaispariskunnan kanssa sekä kahden jenkkipojan kanssa. Pariskunnan suomalaiskundi Antti kertoo käyneensä laskemassa jokea ensimmäisen kerrän vuonna 2009 jolloin tubing eli kulta-aikojaan. Antti kertoo meinigin todella olleen aivan toista luokkaa, mutta ei muista kuulleensa tuolloin yhdestäkään vakavasta loukkaantumisesta saati kuolemantapauksesta. Maisemat noin kahden kilometrin mittaisella matkalla on todella päräyttävät ja jo pelkästään sen takia kannatan pään pitämistä selvänä. Hyvässä porukassa, kauniilla säällä ja ennen kaikkea järkikädessä tuubailu oli aivan mahtava kokemus.

Tuktuk kuljettaa tuubailijat renkaineen 2km jokea ylös päin

Let's go tubing!

Päivä 1 huikeissa vuoristomaisemissa

Baari ykkösen "sisäänheittopaikka"

Ensimmäinen baari

Team Finland chillaa

Toinen baari. Mukana menossa Linda ja Antti Saariselältä

Jäkipelit. Lindan ja Antin lisäksi kuvassa tuubailijat Tommy ja Stephen

Suosittelen tuubailua kaikille Laosin kävijöille, mutta haastan samalla kaikki suomalaiset travellerit pitämään vielä ainakin toistaiseksi nuorten suomalaisten fiksun matkaajan mainetta yllä. Juhlimisessa ja hauskanpidossa ei ole mitään pahaa, mutta se, ettei maailmanmatkaaja osaa kunnioittaa viereilemansa maansa kulttuuria saati pitää itse itsestään huolta on suurinta törkeyttä. Kyse on siitä, että vaikka alastomuus esimerkiksi meille Suomalaisille olisikin luonnollinen asia vauvasta saakka lähteneen sekasaunomistradition myötä, emme me ole ketään arvostelemaan toisen kansan konservatiivisuuden astetta niin kauan kuin se ei ole toista ihmistä loukkaavaa, vaan maan kulttuuriin on sopeuduttava tai sitten on jäätävä kotiin. Törmäsimme Vang Viengissä yhteensä 11 suomalaiseen, joka on enemmän kuin koko tähän astisen reissumme aikana yhteensä. Iloksemme kaikki suomalaiset olivat korrektisti käyttäytyviä mukavia nuoria vaikka toki mukissa olikin mukana muutakin kuin maitoa.

Vang Vieng on saanut selkeästi tuubailuleiman otsaansa, mutta kylä on paljon muutakin kuin koski ja renkaat. Kylä on aivan mielettömän kauniiden, sademetsän peitossa olevien vuorten ympäröimä. Vuoret ovat hiekkakiveä ja niistä löytyy kymmenittäin luolia joiden sisällä on mitä mystisempiä hiekkakivimuodostumia. Luoliin on kätevää lähteä tutustumaan pyörällä tai skootterilla ja ne löytyvät helposti kartan ja tienvarsiopasteiden avulla. Luolia pääsee tutkimaan pienellä sisäänpääsymaksulla ja joidenkin luolien yhteydessä on kauniita turkooseja laguuneita joihin voi hypätä viilentymään paahtavalta kuumuudelta. Ihme kyllä, skootterilla ajellessa useat kyläläiset hymyilevät ja lapset vilkuttavat vaikka heillä olisi kaikki oikeus olla hieman nyrpeitä turisteja kohtaan. Hymyä ja kohteliasta käytöstä vastaan saamme vastineeksi samanlaisen kohtelun paikallisilta. Uskon että tässä olisi myös ainekset Vang Viengin parempaan tulevaisuuteen jonka korjaaminen on tästä eteenpäin niin paikallisten kuin Vang Viengissä vierailevien turistien yhteinen asia!

Hanhiperhe iltapäiväkävelyllä vuoristomaisemissa

Yksi Vang Viengin monista laguuneista

Yksi Vang Viengin miljoonista perhosista!

Vietnamin ja Laosin rajan pystyy ylittämään maateitse helposti ja turvallisesti bussilla. Busin voi varata Hanoista mistä tahansa hostellista tai matkanjärjestäjältä. Bussilippu yöbussissa, jossa on sängyt jokaiselle maksaa noin 26-35 USA:n dollaria riippuen mistä matkan varaa. Niin kuin kaikesta erityisesti Vietnamissa – kannattaa tinkiä! Itse maksoimme matkasta ryöstöhintaisen 32 dollaria, ja miltei kaikki muut joihin bussimatkan aikana ehdimme tutustua olivat maksaneet matkasta eri summan. Varoituksen sanan, että ainakaan meidän matkan aikana ohjelmaan ei kuulunut yhtään levähdys/vessa taukoa ennen Laosin rajaa joka tekee yhteensä 13 tuntia. 5 tunnin kohdalla minun naama alkoi vääntyä siihen malliin että Jarmo kävi kohteliaasti kysymässä olisiko mahdollista pysähtyä vessaan kun bussista ei sellaista löydy. Tuloksena kuljettaja iski jarrut salamana pohjaan tien pientareeseen, ei puita ei puskia, pöntöstä puhumattakaan mutta hätä on hätä ja näinpä minä ja pari muuta tyttöä kyykistyimme bussin kylkeen yön pimeyteen, poikien ihaillessa bussin ikkunasta.. Tähän kannattaa siis varautua. Viisumin Laosiin saa rajalta ja se kustantaa Suomen kansalaiselle 35 dollaria / 30 päivää. Viisumihakemukseen tarvitaan yksi passivalokuva, mutta ilman valokuvaakin viisumin näytti saavan kun vain maksoi yhden dollarin ekstraa.

Viet Nam! - Matka Vietnamin halki 18 päivässä

Saigon (Ho Chi Minh City)

Kulkuneuvo: Yöbussi Matka-aika: 13 tuntia Hinta: 20 USD

Minun vanhempien suunnattua takaisin kotisuomeen jatkoimme matkaa jo samana iltana yöbussilla Sihanoukvillestä, Kambodzasta Saigoniin (nykyisin Ho Chi Minh City)Vietnamiin. Viisumit Vietnamiin oli hommattu jo valmiiksi Sihanoukvillestä, joten rajanylitys maiden välillä sujui todella iisisti. Matkustaminen yöbussilla oli yllätykseksemme tällä kertaa todella luksusta sillä perinteisten penkkien sijaan bussiin oli duunattu jokaiselle oma levyttelypaikka eikä Jarmonkaan tarvinnut taittaa matkaa polvet suussa. Olimme varanneet hostellin Saigonista yhdeksi yöksi etukäteen netin kautta, mutta bussin jättäessä meidät puiston laitaan meillä ei ollut hajuakaan mihin suuntaan lähteä suunnistamaan. Hermoja koeteltiin ensimmäistä kertaa Aasian matkan aikana todella rankasti kun kymmenet mopo- ja taksikuskit liimautuivat kuin hirvikärpäset iholle tyrkyttämään kyytiä ennen kuin ehti kunnolla bussista ulos. Tiesimme, ettei hostelli olisi kaukana ja että sinne olisi mahdollista kävellä, jos vain olisimme tienneet mihin päin lähteä suunnistamaan. Ensi silmäykseltä todella kaoottisessa Saigonissa aamuruuhkan sekaan paukkaaminen kaikkien kamojen kanssa ei kuitenkaan houkutellut meistä kumpaakaan joten aloitimme raivokkaan neuvottelun kyydistä taksikuskien kanssa. Lopulta luovutimme taistelun ja päädyimme ottamaan taksin 100 000 dongin hintaan (n. 5 dollaria). Tiesimme jo taksiin astuessamme, että tulimme maksamaan taksimatkasta todella rankkaa ylihintaa, mutta kumpikin meistä oli yksinkertaisesti liian väsynyt 13 tunnin matkustamisen jälkeen alkaa vääntämään hinnasta sen enempää ja hyppäsimme hammasta purren taksiin. Matka kesti noin kaksi minuuttia, matkan ollessa arviolta noin puoli kilometriä. Taksikuskit olivat vedättäneet meitä 6-0 niin matkan pituudessa kuin hinnassakin. Hintaa matkalle rekisteröidyn taksin kyydissä olisi tullut noin 10 000 dongia eli 0,50 dollaria ja toisekseen matka olisi ollut myös helposti taitettavissa apostolilla. Kambodzassa ukotus ei ollut kovinkaan yleistä ja episodin jälkeen tuli selväksi että pelinhenki oli nyt muuttunut. Vietnamin ukottajat – tämä merkitsee tiukkoja kädenvääntöjä jatkossa – ensimmäinen ukotus jäi tympimään todella pahasti! Loppuilta meni Saigonin sekasortoista liikennettä (joka oli todellakin maineensa veroinen) ihmetellen sekä kaupungin keskustaa kierrellen.

Saigonin liikenne ei ole heikkohermoisille

Toisena päivänä ohjelmassa oli jotain erityistä kun pääsimme näkemään tuttuja Suomesta! Minun hyvän ystävän Lotan poikaystävä Markus oli ollut vaihdossa Vietnamissa viimeiset kolme kuukautta ja ilokseksi yllätykseksemme ehdimme Saigoniin vielä juuri ennen Markuksen karkaamista takasin Suomeen. Yhdessä Markuksen ja hänen parin ranskalaisen koulukaverin kanssa kiertelimme Saigonin keskustaa ja toreja ja rupattelimme kuulumisa Suomesta ja maailmalta kahvikupin ääressä. Nyt kun reissua on takana kahdeksan kuukautta, täytyy sanoa, että oli mahtavaa nähdä tuttuja Suomesta! Saigoniin saavuttuamme meillä ei ollut olemassa vielä minkäänlaista suunnitelmaa Vietnamin matkaa varten. Tällä kertaa meistä kumpikaan ei ollut ehtinyt tai jaksanut myöskään hirveästi lukemaan koko maasta. Ainoa suunnitelma oli se, että olimme ottaneet varmuuden vuoksi kuukauden viisumit, ettei matkantekoa tarvitsisi kiirehtiä. Markukselta ja ranskiksilta saimme hyviä käytännönvinkkejä sekä vinkkejä kohteista Etelä-Vietnamissa. Iltapäivällä Markuksen lähdettyä ahertamaan viimeisten koulutehtävien parissa suunnistimme vielä Saigonissa sijaitsevaan Vietnamin sodasta kertovaan museoon. Myös Vietnamin sotaan tutustuminen elävien tarinoiden ja ennen kaikkea kuvien avulla veti jälleen todella hiljaiseksi. Jätetään sotatarinat suht painavan Kambodza blogauksen jälkeen kuitenkin tässä kohtaa taka-alalle ja jatketaan matkaa eteenpäin!

Maken kanssa markkinoilla!

Mui Ne

Bussi / 4t / 6 USD

Huolimatta siitä, että saimme Markukselta houkuttelevan kutsun grillibileisiin lauantaina, päätimme suunnistaa suurkaupungin vilskeestä väljemmille vesille heti torstai-aamuna. Parin päivän jälkeen suunnitelmaksi muodostui karkeasti siis lähteä menemään pikku hiljaa rannikkoa pitkin pohjoisen suuntaan fiilispohjalta ja vastaan tulevien travelleriveljien ja -siskojen vinkkien perusteella. Ensimmäiseksi pysähdyspaikaksi valitsimme Mui Ne -nimisen pienen merenrantakylän, joka on tunnettu erityisesti loistavista olosuhteista opetella ja harrastaa leijasurffausta. Siispä hyppäsimme heti aamutuimaan bussiin joka noin 4 tuntia myöhemmin pudotti meidät Mui Nen läpi johtavan tien varteen. Saigonin taksikuskien ukotuksen jälkeen hioimme taktiikkaa siten, että tästä eteenpäin bussin jättäessä meidän pysäkille keräisimme vain kamamme ja lähtisimme kävelemään, ihan mihin suuntaan tahansa, pois taksikuskien hampaista, funtsisimme sitten rauhassa tarvitaanko taksia ja millä hinnalla olemme valmiita tekemään diilin. Tällä kertaa taktiikka toimi, saimme karkoitettua tyrkyttäjät kannoiltamme ja pääsimme jatkamaan matkaa jalkaisin. Sopivan huokean hintaisen majoituksen löydyttyä päätimme ottaa illan iisisti ja haistella Mui Nen meininkiä.

Isot laudat, pienet aallot

Mui Ne on suht chilli pieni kylä meren rannalla. Travellereita kylään vetää maan parhaiksi kehutut olosuhteet leijasurffaukseen. Juuri muuta tekemistä tai nähtävää kylässä ei oikein ole. Jarmo päättikin käyttää tilaisuuden hyväkseen ja ottaa pari kokeilukertaa hieman toisenlaiseen surffauksen lajiin, kun tuuliolosuhteetkin oli suotuisat. Katukuvaa Mui Nessa vallitsee travellereiden lisäksi pääasiassa Venäläisturistit, jotka ovat tulleet viettämään luksuslomaa, luksushotelleihin, jotka ovat valloittaneet koko meren rannan sekä ainoan kylän läpi kulkevan tien reunustat. Tämä tekee myös rannalle pääsystä todella haastavaa. Ainoa keino päästä rannalle onkin oikaista jonkun hotellin, ravintolan tai leijasurffikoulun läpi. Yhtenä iltana kun pääsimme sniikkaamaan rannalle dominoivan venäläisparatiisin läpi, rantaan tuli juuri ja juuri sen kokoista aaltoa, että päätimme vuokrata rantabaarista lonkkarit ja hypätä mereen. Suurta menestystarinaa Vietnamissa surffauksesta ei tullut suht voimattomien ja lähellä rantaa rikkoituvien aaltojen vuoksi, mutta joka tapauksessa oli hauska päästä laudan kanssa mereen viiden viikon jälkeen! Joten surfing in Vietnam – Check! Mui Nella ei ollut rantalomailuun semi kyllästyneille juurikaan annettavaa ja leijasurffauskin oli jo loppumatkaa taittaville travellereille sen verran arvokasta puuhaa, että Jarmon kahden päivän intensiivikurssin jälkeen päätimme ottaa jalat alle ja vaihtaa maisemaa.

Dalat

Bussi / 5t / 7 USD

Mui Nesta matka jatkui hieman sisämaahan, 1500 metrissä olevaan Dalat nimiseen vuoristokylään. Ajatus kymmennen astetta viileämmästä ilmasta reilu kolme viikkoa jatkuneen +35 asteisen helteen jälkeen oli riittävä syy meille molemmille valita Dalat seuraavaksi matkakohteeksi. Oli mahtavaa astua ulos bussista kun hiki ei tällä kertaa puskenutkaan välittömästi päälle vaan lämpötila tosiaan oli hieman alempi kuin merenpinnan tasolla. Kylmämään ei siitä huolimatta päässyt vuorillakaan. Suomalaisen näkökulmasta oli huvittavaa katsoa kuinka paikalliset pukeutuivat +25 asteen lämpötilassa farkkuihin, nahkatakkeihin, tuulipukuihin, jotkut jopa kevyttoppatakkeihin ja hanskoihin! Meille lämpötila oli kuitenkin lämpimintä Suomen kesää ja vielä illallakin tarkeni aivan hyvin hihattomissa ja shortseissa.

Maisema vuorilta alas kaupunkiin

Mukavinta puuhaa Dalatissa lienee vuoristoelämän ihmettely kaupungin ympäristöön tutustumalla. Niinpä mekin otimme otimme alle skootterin 4 dollarin päivävuokrahintaan, jolla lähdimme tukimaan ympäristöä. Ylhäällä vuorilla maisemaa koristaa riisipeltojen sijaan mahtavat kukkatarhat sekä mansikka- ja perunapellot. Ilmasto Dalatissa on suotuista monien sellaisten kasvien viljelyyn jota eivät viihdy paahtavassa helteessä. Ehdoton Dalatin erikoisuus olikin runsaat kukka- ja vihannestorit joista sai muun muassa aivan mielettömän suuria ja maukkaita avokadoja! Harmiksemme avokadoja oli hyödynnetty todella niukasti ravintoloiden ruokalistoilla, joten jouduimme tuunaamaan itse hieman aterioita torilta hakemillamme mahtavilla avoilla, joista Suomessa saa vain haaveilla.

Easy Rider

Moporeissulla pistäydyimme myös yhdellä Dalatin monista vesiputoukista. Uuden-Seelannin mahtavien, satojen vapaana virtaavien putousten jälkeen käynti rankasti turismin käyttöön valjastetuilla putouksilla sanalla sanoen mielenkiintoista. Kaikki alkaa siitä, että putoukselle on ensin maksettava pääsymaksu – totta kai. Pääsymaksun jälkeen on useita vaihtoehtoja kuinka putouksia pääsee ihmettelemään. Alas vesiputousten juurelle voi lasketella vuoristoradalla, vesiputousten yli pääsee kulkemaan gondolihissillä, putouksia pystyy laskeutumaan alas kiipeilyköysien varassa ja aivan alimmille putouksille pääsee näköalahissillä – kaikki nämä lisämaksusta – totta kai. Päräyttävän vesiputouskokemuksesi ohella voit myös pysähtyä kahvilaan tai ravintolaan virkistäytymään taikka tehdä vaikka tuliaisostokset kymmenistä alueelle levittäytyneistä myyntikojuista. Joka puolella vilisee Kiinalaisia hienohelmoja korkokengissä (ja nyt ollaan siis keskellä sademetsää) sekä venäläisturisteja räpsimässä valokuvia ja vaatimassa palvelua venäjäksi – totta kai. Me valitsimme olla joukon todelliset extreme-Ekit ja mennä putouksille kävellen! 15 minuutin pistääntyminen vesiputouksilla oli kuitenkin riittävä. Köyhyyden kanssa kamppailevassa maassa rahaa on revittävä kaikilla mahdollisilla tavoilla. Kivutessamme ylös jupisen pettymystäni luonnonkauneuden pilaamisesta Jarmolle, mutta koitan niellä ärsytykseni ja sen sijaan yrittää ymmärtää.. Massaturismikammoisia suosittelen jättämään Dalatin mainostetut vesiputoukset välistä.

Vain rahvaat ravaa rappusia vesiputouksilla

Nha Trang

Polkupyörä / 5 tuntia (90km) / 50 USD

Kahden päivän vuoristovisiitin jälkeen olimme valmiit vaihtamaan jälleen maisemaa. 8kk reissaamisen jälkeen ilmassa oli hieman reissuväsymystä kummankin puoleta ja kaipasimme jotain uutta aktivitettia herättämään reissuun eloa. Jarmon syntymäpäivien kunniaksi päätimmekin päräyttää seuraavaan kohteeseen, Nha Trangiin, polkupyörillä. Dalatin vuoristosta siis tehdään järjestettyjä pyöräretkiä takaisin meren rantaan. Noin 50 dollarin hintaan saa kohtalaisen tasoisen maastopyörän ja pyöräilykypärän, sekä juomavedet, pikniklounaan, oppaan ja huoltoauton joka kuljettaa matkatavarat seuraavaan kohteeseen sekä auttaa ongelmien ilmetessä. Emme olleet kumpikaan harrastaneet liikuntaa käytännössä ollenkaan viimeisen kuukauteen, mutta siitä huolimatta päätimme ottaa 90km pyräilyretken rohkeasti vastaan. ”Mehän pyöräillään alas vuorilta, helppoa!” - ajattelimme retkeä varatessamme. Huomma ei tietenkään mennyt aivan niin. Matkan ensimmäisellä osuudella ajetaan pääasiassa ylämäkeä, noustaan korkeudessa 500 metriä ja ylitetään yksi vuoren nyppylä. Heti ensimmäisessä ylämäessä saan muistutuksen siitä, että urheilu on todellakin viimeaikoina ”vähän jäänyt”. Matelen etana vauhtia Jarmon ja oppaan perässä hikoillen ja puuskuttaen kuin viimeistä päivää. Noin viidennen ylämäen kohdalla alan pelätä sydämmen pomppaamista rinnasta ulos ja kitisen Jarmolle huonoa kuntoani.

Greisiä menoa vuoristomaisemissa

Noin kahden tunnin mittaisen, todellisen tuskien taipaleen jälkeen pääsemme kuin pääsemmekin korkeimpaan pisteeseemme 1700 metriin ja edessä on matka hauskin osuus – 28km mittainen alamäki! Lähdemme laskettelemaan mäkeä alas ja eteen avautuu aivan mieletön näky. Vihdoinkin edessä on sellaiset maisemat joillaseksi olimme Vietnamin kuvitelleet. Korkeita vuoria, sademetsää, vuorien väliin laskeutuvia laaksoja ja kymmeniä vesiputouksia. Ilmavirta kuivaa nopeasti vuodatetut hikipisarat kun viiletämme mäkeä alas. Nautimme maisemista ja vauhdin hurmasta, väistelemme ohi kaahaavia mopoja, autoja ja busseja pysähtyen välillä tykittämään kuvia. 28km jää taakse vain vajaassa tunnissa jonka jälkeen on edessä pikniklounas ennen saapumista Nha Trangiin. Pyöräily alas vuorilta oli ehdottomasti tähän astisen Vietnamin reissun kohokohta. Väsyneinä, mutta jälleen reissuintoa täynnä suuntaamme vielä kolmeruokalajin synttäri-illalliselle Nha Trangin yöhön.

Synttäri-illallinen

Nha Trangista on kasvanut vajaan parinkymmenen vuoden aikana suurin Vietnamin rantalomakohteista. Jarmon isä oli vieraillut kaupungissa vuonna 1999 ja kertoi paikan olleen tuolloin vain pieni rantakylä, jossa ei ollut vielä juuri mitään. Nyt paikalla seisoo aivan mielettömiä hotellikomplekseja, kymmeniä, ellei jopa satoja kahviloita, ravintoloita ja juottoloita ja lähisaaret on valjastettu snorklaus ja sukellusretkille, sekä saarihyppelyille. Tiesimme tämän jo ennen kaupunkiin saapumista kun Uudesta-Seelannista tuttu vuokraisäntämme, bilehirmu ja ikinuori Cake oli vieraillut kaupungissa vain pari viikkoa aiemmin ja syttynyt paikasta täysillä. Caken hehkutuksen jälkeen osasimme ounastella ettemme viihtyisi kaupungissa pitkään ja olimme oikeassa. Itse etsimme tässä vaiheessa matkaa jotain chillimpää joten päätimme olla antamatta Nha Trangille mahdollisuutta ja jatkoimme matkaa jo heti seuraavana iltana.

Hoi An

Yöbussi / 12t / 12 USD

Nha Trangista jatkoimme matkaa Hoi An -nimiseen kaupunkiin, joka oli taas aivan erilainen kuin aiemmat Vietnamin matkakohteemme. Kaupungin ykkösnähtävyys on vanhakaupungin osa joka on julistettu yhdeksi Unescon maailmanperintö kohteeksi. Vanhankaupungin kapeita katuja reunustaa hyvin säilyneet vanhat rakennukset, jotka kuhisevat kahviloita, ravintoloita, käsityöputiikkeja, taidegallerioita, matkamuistomyymälöitä sekä räätäleitä. Räätälit ovatkin yksi Hoi Anin ylpeys ja useimmat turistit lähtevät kotiin mittatilaustyönä hävyttömän halpaan hintaan valmistettu laadukas silkkipuku tai iltamekko laukussaan. Eihän se ole Aasian matka eikä mikään, jos ei kotiin viemisinä ole jotain tilaustyönä, juuri sinun mitoille valmistettua, tyygiä. En siis itsekään malttanut vastustaa houkutusta ja rinkan sisältöä täydentääkin Hoi Anista eteenpäin kukkakuosisesta puuvillasta valmistettu kotelomekko loppukesän tansseja silmällä pitäen.

Räätälillä

Hoi Anissa päivän saa helposti kulutettua kiertelemällä vanhan kaupungin katuja sekä viilentämällä olotilaa aika-ajoin Vietnamin halvimmalla oluella, Bia Hoilla, joka on siis hanaolutta joka kustantaa 4000 dongia eli noin 0,20 dollarisenttiä tuoppi. Aluksi epäilimme oluen alkoholipitoisuutta huokean hinnan vuoksi, mutta Jarmon suorittaman eksperimentin jälkeen voimme todeta bissen olevan ihan ehtoa kamaa vaikka hivenen kotikaljan makua onkin havaittavissa.

Bia Hoi, eli 0,20 € bisse

Hoi Anin yössä

Chicken Hot Pot oli hyvää!

Toisena päivänä otimme jälleen skootterin alle ja suuntasimme kohti viereistä kylää, Danangia. Pettymykseksemme matkalla Hoi Anista Danangiin maisemat ovat suorastaan kamalat. Danang on luultavasti yksi Vietnamin nousevista rantalomakohteista sillä kaupunkia koristaa tällä hetkellä useat rakennustyömaat ja kuvat huikeista lomakyläsuunnitelmista. Metsää on kaadettu sumeilematta ja vaikka mitään ei vielä olisikaan rakenteilla, kunhan ollaan kaadettu puut ja sotkettu. Jatkamme matkaa pysähtymättä ohi kaupungin niemeen, josta löydämme pienen hiekkatien rannalle. Olimme varustautuneet retkeen ottamalla snorkkelit matkaan sillä olimme kuulleet, että Danangissa saattaisi löytyä hyvää snorklausta aivan merenrannasta. Jatkamme matkaa hiekkatien päähän jossa meitä odottaa kolme kundia ja pieni parkkipaikka. Miesten ymmärtämää muutamaa englannin kielen sanaa elekielellä täydentäen saamme selvitettyä, että kundit voisivat vahtia pyörää sillä aikaa kun olemme rannalla 5000 dongin hintaan (0,25 dollaria, ei neuvottelun varaa). Ryöstöhinnasta huolimatta vedämme skootterin parkkiin ja suuntaamme kohti rantaa. Alas päästyämme edessä odottaa yllättävä näky. Rantaan on rakennettu useita patioita jotka ovat täynnä Vietnamilaisia perheitä viettämässä lauantaipiknikiä merenrannalla. Ranta on hyvännäköistä kivikkoa ja vesi suhteellisen kirkasta joten vedämme snorkkelit päähän ja lähdemme katsastamaan mitä veden alta löytyy. Iloiseksi yllätykseksemme veden alta paljastuu värikästä korallia ja hyvä valikoima pienia värikkäitä kaloja. Hymyilemme kilpaa paikallisten kanssa sillä yhteistä kieltä ei löydy. Se lienee tulee kuitenkin selväksi, että olimme iloisia löytäessämme mahtavan snorkaluspaikan jota paikalliset ylpeänä meille esittelivät. Snorkluspaikan löytäminen korvasi ehdottomasti maisemien aiheuttaman pettymyksen ja suuntasimme hyvillä mielin takaisin Hoi Aniin.

Secret snorkeling spot

Snorklaajat

Hanoi

Juna / 19t / 32 USD

Jostain syystä Vietnami ei ollut saanut meistä kumpaakaan oikein syttymään vaikka matkaa oltiin jo taitettu maan halki reilu tuhat kilometriä. Päätimmekin skipata muutaman aiemmin alustavasti suunnitellun stopin välistä ja jatkaa matkaa Hoi Anista suoraan pääkaupunki Hanoihin. Bussimatkustamiseen semikyllästyneinä päätimme kokeille vaihtelun vuoksi junalla matkustamista. Varatessamme lippuja edellisenä iltana, makuupaikat 19 tuntia kestävälle junamatkalle oli tottakai loppuunmyyty ja joiduimme tyytymään istumapaikkoihin. Junasta löytyy siis neljänlaisia paikkoja joilla kullakin on oma hintansa. Halvimmalla lipulla saa paikan ainoastaan tuulettimella varustetusta vaunusta puisella penkillä. Kakkoskasti matkustaa ilmastoidussa vaunussa pehmeällä istuimella kun taas mukavuuden haluinen voi lunastaa itselleen sängyn kuuden hengen hytistä. Paikallisille hillopäälliköille sekä länkkäreille on tarjolla luksus neljän hengen hyttejä mukavilla sängyillä ja isommalla ikkunalla.

Kehitysehdotus VR:lle, ruokaa halpaan hintaan paikalle tarjoiltuna

VR - Vietnam Railways

Kakarakulmaus

Alkumatka meni mukavasti nauttien junan vaunuissa kiertävien ruokakojujen antimista joissa tarjolla on mm. kanaa riisillä ja muita hieman mystisiä safkoja, limua, bisseä ja naksuja. Illasta saimme villittyä junan lapset Jarmon Mac Book Pron Photo Booth -ohjelmalla niin, että saimme tehdä ihan tosissamme töitä että saimme kakarat tunnin riehumisen jälkeen rauhoittumaan. Kymmenen tunnin kohdalla takapuoli alkoi puutumaan ja viimeiset neljä tuntia aamuyöstä olikin 193cm pitkälle Jarmolle, kiinalaisille mitoitetussa penkissä yhtä tuskaa. Maisemista emme paljon tiedä sillä emme tietenkään saaneet paikkoja merenrannan puolelta. Kirjataan junamatka paikallisen rahvaan kanssa kokemusten joukkoon, mutta suosittelemme kuitenkin muita reissuruunia varaamaan liput ajoissa, makuuvaunusta merenrannan puolelta!

Toisenlainen turistikierros Hanoissa. 

Terkkuja Lunalle!

Mitä sä et Vietnamissa saa kadulta, sitä sä et tartte

Grande turistit!

Muutaman Hanoissa vietetyn huilipäivän jälkeen päätimme tehdä vielä yhden pienen retken Halong Bayhin jota monet matkalla tapaamamme travellerit kehuivat Vietnamin matkansa kohokohdaksi. Hanlong Bay (Halongin lahti) on siis kalkkikivisaarista (limestone islands) koostuva saariryhmä pohjoisella Kiinan merellä. Esiintymä on harvinainen jopa maailman mittapuulla ja myös tämä maisema on valittu yhdeksi Unescon maailmanperintökohteista. Halong Bayhin tehdään päivittäin lukuisia retkiä Hanoista. Retket etenevät ensin Bussilla Hanoista Halong Bay Cityyn josta turistit hyppäävät rahapussin paksuuden mukaan erilaisiin paatteihin joilla matka jatkuu 1-3 päiväksi Halong Bayn jylhiin maisemiin. Budjettitravellerille huokeampi vaihtoehto on ottaa bussi ensin Hanoista Haiphongiin, Haiphongista venekyyti Cat Ba -nimiselle saarelle ja satamasta bussi edelleen Cat Ban kylään, josta järjestetään myös 1-3 päivän retkiä Halong Bayhin. Hoang Long -niminen bussiyhtiö myy bussi-vene-bussi yhdistelmälippuja Yuong Yenin bussi asemalta Hanoista ja lippu kustantaa 240 000 dongia (12 dollaria). Myös matkatoimistot sekä hotellit ja hostellit myyvät lippuja, jolloin lipun hintaan sisältyy 1-2dollarin välityspalkkio paikasta riippuen. Ainakin näin off seasonilla paikan bussissa olisi saanut lunastettua ennen bussiin nousemista, mutta high seasonilla lippu lienee kuitenkin viisainta lunastaa etukäteen. Päivänretki Cat Balta Halong Bayhin kustantaa 21 dollaria joka oli ainakin allekirjoittaneiden mielestä hintansa väärti. Hintaan kuuluu runsas buffeelounas ja pienen verkkaisesti etenevän paatin katolla on mukava loikoilla ja ihastella maisemia. Matkalla myös pysähdytään kajakoimaan mystisissä laguuneissa ja luolissa sekä ihmettelemään apinoita Monkey Islandille.

Risteilyä Halong Bayllä

Kajakointia Halong Bayllä

Chillausta Halong Bayllä

Retken jälkeisenä päivänä kiipesimme vielä Cat Ba -saarella sijaitsevan Fort Canon kukkulan huipulle kello 5:00 aamulla ihastelemaan auringonnousua Lan Ha Bayn yllä, joka oli todellakin näkemisen arvoinen. Suosittelen lämpimästi kaikille Cat Ban kävijöille siitäkin huolimatta, että kyllä, myös tälle kukkulalle päästäkseen täytyy maksaa pääsymaksu 50 000 dongia eli 2,5 dollaria. Hanlog Bay -retken jälkeen olimme valmiit jättämään hyvästit hektiselle Vietnamille, sen jylhille vuoristomaisemille ja turkooseille rannoille, mutta ennen kaikkea lukuisille ukottajille, järkyttävälle ruuhkalle, jatkuvalle töötötykselle, yötä päivää jatkuvalle metelille, sekä roskaisille tienvarsille ja suuntaamaan kohti chillaajien paratiisia Laosia!

Auringonnousu kello 5:00 Lan Ha Bayn yllä

Hanoissa keskityimme lähinnä lepäilyyn sekä minun pahasti käsistä lähteneeseen tuliais-shoppailuun. Hanoin ehdottomasti parasta antia oli kuitenkin kadun varresta bongattu BBQ-katukoju josta nautimme 10 dollarilla lohi-, katkarapu-, kana-, porsas-, nauta ja sammakkovartaita, sekä tuoreita grillattuja vihanneksia Hanoi oluen kera! Tätä ei sovi kenenkään Hanoissa kävijän missata! Tarkemmat kordinaatit mestoille jaetaan pyynnöstä!

Sammakko oli hyvää

Budjettimatkailu Kaakkois-Aasiassa

En ollut ennen tätä matkaa käynyt Kaakkois-Aasiassa, mutta olin kuullut kymmenien matkailijoiden kokemuksia, joista poikkeuksetta kaikki painottivat huikean halpaa hintatasoa. Oli siis helpottavaa lähteä Uuden-Seelannin lähes Suomen hintatasosta halpamatkailemaan, varsinkin kun loppumatkasta kassavaratkin alkavat olla suhteellisen vähissä. Olimme tietenkin suunnitelleet koko maailmanmatkamme niin, että aluksi mennään kalliimpiin maihin Väli-Amerikkaan, Jenkkeihin ja Uuteen-Seelantiin, jotta hintataso ei pääse yllättämään budjettia matkan loppuvaiheilla.

Nyt kun olemme käyneet muutaman päivän Hong Kongissa, muutaman päivän Thaimaassa Bangkokissa, kaksi viikkoa ympäri Kambodzan nähtävyyksiä ja matkustaneet pari viikkoa Vietnamin läpi, niin voi jo vähän summailla menoja. Kaakkois-Aasian halpuus ei olekaan niin yksioikoista, kuin olin alun perin kuvitellut.

Varatessamme hostellin Bangkokiin, hostellin nettisivuilla kerrottiin että taksi lentokentältä hostellille ei pitäisi maksaa yli 10 € (400 Baht). Suositus oli, että kuskin kanssa pitäisi sopia hinta etukäteen muuten hinta voi nousta yli 10 euron. Mutta eihän 10 € noin tunnin taksimatkasta kuulosta pahalle hinnalle? Ainakin Helsingissä pelkkä taksin oven avaus maksaa 8 € ja penkille istuttua mittarissa on jo kymppi. Hostellin sivun alareunaan oli myös kirjoitettu että hostelli sijaitsee Bangkokin keskustan juna-aseman läheisyydessä ja kentältä pääsee suoraan paikallisjunan kyytiin. Kun saavuimme Bangkokin Don Muangin lentokentälle päivällä ja kiirettä ei ollut, päätimme kokeilla junaa. Junalle oli selkeät opasteet ja noin 5 minuutin kävelymatka. Tuona aikana saimme kymmeniä ”huikeita” taksitarjouksia ja osa sanoi, ettei junat edes kulje ja vaikka kulkisi, niin sillä ei kannattaisi missään nimessä kuitenkaan mennä. Juna-asema löytyi helposti ja lippuluukulla auttavasti englantia puhuva rouva osasi myydä meille oikeat liput. Liput maksoivat 0,13 € (5 Baht) kappale, juna tuli hetken päästä ja tunnin päästä olimme hostellilla. Vaikka taksimatka oli lähtökohtaisesti aika halpa (5 € / henkilö), niin pienellä vaivalla pystyi matkan hinnan saamaan vielä 40 kertaa halvemmalla. Samantyyppisistä pienistä säästöistä muodostuu oikeasti pienten kulujen matkailu Aasiassa.

Kaikki tuntuu olevan Suomeen verrattuna ”käsittämättömän” halpaa ja myyjiä, tyrkyttäjiä ja kerjääjiä on koko ajan ympärillä ja polttavassa helteessä pullovettä, kolaa ja bisseä kuluu päivän mittaan yllättävän paljon, myös paksut rahaniput laihtuvat nopeasti. Kaakkois-Aasian maat poikkeavat toisistaan hintatasoiltaan, mutta oivallinen esimerkkitapaus on Kambodza, jossa kantapään kautta opitut säästövinkit on syytä jakaa.

Jos Kambodzasalainen "Iloinen ruoka" maistuu,

niin halpaa näyttäisi olevan. Turistipaikoissa hinnat on

aina dollareina!

Kambodzan virallinen valuutta on Riel, mutta jenkkidollari on erittäin käytetty, varsinkin turistien keskuudessa. Kun matkasimme Thaimaasta Kambodzaan, rajalla neuvonut kaveri kertoi, että dollareilla maksettaessa kaikki on useimmiten kalliimpaa kuin paikallisvaluutalla maksettuna ja että Kambodzassa on vain muutamia pankkiautomaatteja, joissa ulkomaalaiset voivat nostaa paikallista valuuttaa (rielejä). Rajalla olisi yksi pankkiautomaatti, josta saisi rielejä ja niitä kannattaisi nostaa koko matkan ajaksi. Ajattelimme tuolloin kaverin olevan vedättäjä, joka haluaisi kopioida korttimme, mutta jälkeenpäin totesimme kaverin olleen täysin oikeassa, sillä tämän jälkeen kaikissa automaateissa oli vain dollareita tarjolla.

Yhtä euroa vastaa noin 5000 Rieliä ja yhtä US dollaria 4000 Rieliä. Useimmat ostokset tehdään katukaupoissa, joiden tuotteissa ei ole hintalappuja ja hinnat määräytyy ihon vaaleuden ja rusketusraitojen mukaan. Jos maksuvälineenä on dollareita, niin 1,5L vesipullo, kokis tai bisse maksaa lähes poikkeuksetta yhden dollarin, mutta jos maksuvälineenä on Rielejä, hinta on useimmiten 2000 Rieliä, eli 0,5 dollaria! Jos haluaa pienissä ostoksissa vedättää hintaa alas, mutta ei ole paikallisvaluuttaa, niin kysymällä hintaa rieleissä ja tämän jälkeen tarjoamalla maksuvälineenä dollarin seteliä, saa useimmiten 2000 Rieliä takaisin. Toisinaan hinta saattaa dollareita esittäessä pompsahtaa yllättäen kuitenkin ylöspäin ja silloin ”rikkaan” turistin on tyydyttävä kohtaloonsa maksaa tuplahinta.

Banaaneita myynnissä Hanoin katukuvassa

Vaatteita kaupan Hanoin katukuvassa

Tinkiminen kuuluu myös Kaakkois-Aasian matkailuun ja kaikesta voi ja kannattaa yrittää tinkiä. Saigonissa Burger Kingin kassalla tinkiminen ei kuitenkaan onnistunut, mutta Kambodzalaisen poliisin kanssa onnistuimme tinkimään sakot viiteen dollariin, lähtöhinnan ollessa 50 dollaria. Tinkimisessä täytyy kuitenkin muistaa se, ettei mitään saa ilmaiseksi ja esimerkiksi polttoaine maksaa Aasiassakin yllättävän paljon (mm. Kambodzassa 1 € / litra) ja tällä esimerkiksi Tuk Tuk -kuskit usein hintojaan perustelevat.

Kambodzassa katukioskista saa halvempaa "kotipolttoista" polttoainetta.

Huolto-asemilla litra bensaa maksaa yhden euron ja kadulla hieman vähemmän.

Ensimmäiset mahtavat viikot Kambodzassa vietimme lomalaisten Tiinan ja Keijon kanssa (Veeran äiti ja isä) ja heidän lähdettyään päätimme asettaa oman budjettimme hieman sniiduilevampaan suuntaan, mutta ei kuitenkaan liian tiukalle.

Alla on esimerkkejä millaisia summia olemme käyttäneet asumiseen, syömiseen ja matkustamiseen, jotka ovat reissaajan pakolliset ja suurimmat kulut. Näistä tinkimällä syntyy myös suurimmat säästöt.

Asuminen (n. 4 € / henkilö / yö)

Suosimme hostelleja (yhteismajoituksia) ja guest houseja, mutta usein hotelleissakin on halpoja diilejä. Toisinaan kahdeksalla eurolla saa ilmastoidun huoneen pienellä aamupalalla ja toisinaan joutuu tyytymään tuulettimella varustettuun huoneeseen, jossa lämpöä ja tunnelmaa riittää. Torakat, pienet liskot ja kadun tai alakerran baarin äänet ovat yleisesti kuuluneet vakiovarusteena jokaiseen huoneeseen.

Kun saapuu uuteen paikkaan maateitse, niin heti kulkuvälineestä ulos astuttaessa on usean hotellin henkilökunta vastassa tarjoamassa huonettaan, ja vähintään viisi taksikuskia vetämässä hihasta ja tarjoamassa kyytiä paikkakunnan ”halvimpaan” mutta ”parhaaseen” hotelliin. Usein olemme saaneet kohtuullisen diilin heti näiltä huutelijoilta, mutta joskus olemme heittäneet kamat selkään ja etsineet paikan omin päin.

Kallein yöpyminen: Hong Kong (23 € / yö)

Halvin yöpyminen: Vietnam / Ho Chi Minh City (3 € / yö)

Hostelli Thaimaan Bangkokissa 7 € / henkilö / yö

Guest House Vietnamin Mui Ne:ssa 4 € / yö / henkilö

Syöminen (aamupala + lounas + illallinen = 10...15 € / henkilö / päivä)

Kaakkois-Aasian majoituksissa ei juuri missään ole ollut omaa keittiötä, jossa voisi tehdä itse ruokaa. Ruokakauppoja on myös harvassa ja olemmekin ihmetelleet mistä paikalliset hankkivat riisinsä ja jauhelihansa. Sen sijaan kadut ovat joka paikassa ja kaikkiin kellonaikoihin täynnä kioskeja ja kojuja, joista saa kalapuuroa, hedelmiä, limua, bisseä, keitettyä koiranjalkaa, lettuja, pringleseitä ja vaikka täytettyjä patonkeja huokeaan hintaan. Myös ravintolat palvelevat hyvin ja olemme toistaiseksi ottaneet aamupalan, lounaan ja illallisen paikallisravintoloista ja täydentäneet päivän syömisiä kojuista. Kevyen aamupalan saa parilla eurolla, lounaan 3-4 eurolla ja reilun illallisen juomineen 4-5 eurolla. Kun söimme kahden ruokalajin illallisen nelistään Kambodzassa ja otimme olutta ja potun viiniä pöytään, niin lasku oli neljältä noin 20 – 25 euroa. Hetki sitten tulimme illalliselta, jonka nautimme Vietnamin Hanoissa, suoraan kadulle asennetusta grillistä. Maistelimme vaatimattomasti, karppaajien tapaan, grillattua lohta, katkarapuja, kanaa, possua, nautaa, maissia ja sammakkoa. Kun vielä ruokajuomana oli Hanoi -olutta, niin loppusummaksi tuli yhteensä kahdelta 10 €.

Kallein illallinen: Vietnam, Hanoi, kanapizza ja olut (8 €)

Halvin illallinen: Vietnam, Hoi An, paistettu riisi kasviksilla + vesi 1,0 €

Halvin länkkäriateria: Hong Kong, Big Mac ateria (2,0 €)

Kallein olut baarissa: Kambodza (1,6 € pullo)

Halvin olut baarissa: Vietnam (0,2 € / tuoppi)

Neljän hengen illallinen Kambodzan Sihanoukvillessä yhteensä 25 €

Katugrilli Vietnamin Hanoissa

Katugrillin tarjontaa Vietnamin Hanoissa. Koko ateria 10 € kahdelta 

Huomatkaa kuvan yläreunan sammakon Tememäiset pohkeet, jotka oli kaverin 

reisien lisäksi tuhtia tavaraa!

Liikkuminen (yöbussi nukkumapaikoilla 8-15 € / henkilö, Tuk Tuk 8-15 € / päivä, mopon vuokraus 3,8 € / vuorokausi)

Olemme käyttäneet lyhyissä etapeissa Tuk Tukkeja, mopoja ja takseja ja pidemmissä matkoissa ilmastoituja turistibusseja, jotta seuraavaa päivää ei tarvitse tuhlata lepäämiseen. Turisti-infoja ja matkatoimistoja on turistikohteet täynnä ja useimmiten myös kaikki hotellitkin diilaavat bussilippuja. Lippujen hinnoista voi useimmiten tinkiä ja 10h bussimatkasta olemme maksaneet maasta riippuen kolmesta kahdeksaan euroa (hintoihin sisältyy aina haku hotellilta). Yöbussit ovat osoittautuneet hyväksi vaihtoehdoksi kulkea pidempi matka, sillä ne ovat sängyntapaisilla tuoleilla varustettuja. Tosin itselläni (192cm) on ollut hieman vaikeuksia mahtua kyseisiin nukkumalaitoksiin, varsinkin jos saa paikan vettä tiputtavan ilmastointikoneen alta. Mutta paremmin niissä nukkuu kuin istumabusseissa ja vaikka ovat kalliimpia, niin säästäähän siinä yhden yön majoituskulut. Yleensä kaikki matkat on mahdollista taittaa myös valtion paikallisilla kulkuneuvoilla ja silloin hinnan voi jakaa kymmenellä ja matka-ajan kertoa kahdella. Junalla ollaan matkustettu Bangkokin jälkeen vain Vietnamissa ja täällä hinta oli päinvastainen suhteessa Thaimaaseen. 19 tunnin junamatka normaaleilla istumapaikoilla maksoi 25 €, kun saman matkan olisi taittanut bussilla 15 eurolla. Valitsimme junamatkan kokemuksen vuoksi ja mikäs siinä riisikanaa syödessä, kaljaa juodessa, karaokevideoita katsellessa ja Vietnamilaisten lapsien kanssa leikkiessä.

Kallein matka: 90km polkupyörämatka Dalat - Nha Trang (38 € / henkilö).

Kallein taksimatka: Vietnam, 500m taksimatka 4 €, kun luulimme tinkineemme hyvän hinnan, emmekä tienneet kuinka pitkä matka hostellille oli.

Halvin matka: Vietnam, Bangkok, 1h junamatka lentokentältä keskustaan (0,13 €)

13h nukkumabussilla Kambodzasta Vietnamiin (16 €)

Asumisen, syömisen ja liikkumisen lisäksi reissaaja haluaa tietysti nähdä ja kokea mahdollisimman paljon ja silloin on taas säästön tai tuhlailun paikka. Jos haluaa nähdä nähtävyyksiä, niin niistä pitää toki maksaa, joko johdetun retken tai pääsylipun muodossa. Lähes kaikki TV:stä tai matkailukirjoista tutut paikat on jo valjastettu turismille ja kun luulet pääseväsi tutkimaan salaisia mystisiä temppeleitä yksinäsi, niin paikanpäällä odottaa yleensä lipunmyyjä ja pari sataa muuta turistia kamerat kaulassaan. Hinnat eivät kuitenkaan ole pahoja, useimmiten kansallismuseoihin pääsee eurolla tai parilla ja maailmanluokan nähtävyyksien katsomiseen (esim Angor Wat) riittää 5-25 €.

Koko päivän risteily + kajakointi, Vietnam - Halong Bay (16 € / henkilö)

Kuten Madventureskin on kirjassaan todennut, ”Off the beaten track” -maininta Lonely Planetissa ei paljon auta, jos kirjoja myydään miljoona vuosittain. Itse olemme nauttineet eniten omista pienistä seikkailuista, kuin Lonely Planetin nähtävyyksien jahtaamisesta. On paljon kiehtovampaa ajautua moporetkellä snorklaamaan Vietnamilaisen perheen kanssa tai miettiä voiko viidakon keskeltä paljastuneessa laguunissa uida turvallisesti, kuin nähdä maailman isoin kivi kalliin oppaan vetäessä joukkoa jäätävällä vauhdilla. Monesti retket ovat kuitenkin ainoa vaihtoehto nähdä ja kokea ja useimmiten rahalleen saa myös hyvää vastinetta. Retkien hintoja kannattaa aina kysyä muutamasta paikasta, jotta saa hintatason tietoon ja tinkiminen kannattaa aina. Ja mainittakoon, että Lonely Planet - Southeast Asia on a shoestring on meilläkin lähes päivittäisessä käytössä, sillä se tarjoaa arvokasta perustietoa kaikista matkaamistamme maista.

30 kg riisisäkin ja juomaveden hankinta ja toimitus Kambodzassa sijaitsevan kelluvan kylän koululle (30 €). Hommasta jäi hieman epäselväksi, että tulimmeko huijatuksi vai ei mutta ihan hyvä fiilis jäi.

Budjetin suhteen oma henkilökohtainen vinkkini on se, että menkää fiiliksen ja rahatilanteen mukaan. Jos budjetti ei ole hirvittävän tiukka, niin miksi mennä vaikeimman mukaan liikennevälineissä ja kärsiä huonoissa asumisoloissa? Jos taas haluaa reissata ja vetää pienimmällä mahdollisella budjetilla, niin silloin pitää nähdä hieman enemmän vaivaa paikaillisliikenteen opetteluun, nukkua aina halvimmassa majoituksessa kauempana keskustoista ja vuokrata fillari mopon sijaan. Vaikka budjetti olisi väljempikin, niin välillä kannattaa kokeilla halvempia keinoja viettää öitä, ruokailla tai vaihtaa maisemaa. On kuitenkin pidettävä huoli, ettei sniiduilu lähde kasistä. Joskus törmää reissaajiin, jotka yrittävät aina päästä halvemmalla kuin kaverit. Edetään teltta rinkkaan ripustettuna, ei pestä vaatteita ja nostetaan hirvittävä haloo, jos paikallisesta oluesta joutuu pulittamaan eteen tarjoiltuna yli puoli euroa. Olemme tavanneet esimerkiksi Saksalaisen maailmanmatkaajan, joka valitti ravintolassa ettei annoksessa ollut yhtä monta siivua kanaa, kuin menussa olevassa kuvassa luvattiin. Olihan aterialla kuitenkin hintaa noin 1,5 euroa.

Puolen päivän kaupunkikierros Jape Laineen opastamana (0 €)

Oma budjettimme Kaakkois-Aasiaan on suhteellisen väljä ja olemme varanneet maksimissaan 1000 € / kuukausi / henkilö. Tämä mahdollistaa sen, että voi tehdä myös hieman hankintoja ja retkiä ja liikkua aika paljon ja ripeästi. Tällä hetkellä keskikulutus on ollut reilusti alle budjetin ja voisin väittää että viidellä sadalla eurolla pärjäisi kuukaudessa.

Ja todetaan nyt itsekin, onhan täällä halpaa!!