Viet Nam! - Matka Vietnamin halki 18 päivässä

Saigon (Ho Chi Minh City)

Kulkuneuvo: Yöbussi Matka-aika: 13 tuntia Hinta: 20 USD

Minun vanhempien suunnattua takaisin kotisuomeen jatkoimme matkaa jo samana iltana yöbussilla Sihanoukvillestä, Kambodzasta Saigoniin (nykyisin Ho Chi Minh City)Vietnamiin. Viisumit Vietnamiin oli hommattu jo valmiiksi Sihanoukvillestä, joten rajanylitys maiden välillä sujui todella iisisti. Matkustaminen yöbussilla oli yllätykseksemme tällä kertaa todella luksusta sillä perinteisten penkkien sijaan bussiin oli duunattu jokaiselle oma levyttelypaikka eikä Jarmonkaan tarvinnut taittaa matkaa polvet suussa. Olimme varanneet hostellin Saigonista yhdeksi yöksi etukäteen netin kautta, mutta bussin jättäessä meidät puiston laitaan meillä ei ollut hajuakaan mihin suuntaan lähteä suunnistamaan. Hermoja koeteltiin ensimmäistä kertaa Aasian matkan aikana todella rankasti kun kymmenet mopo- ja taksikuskit liimautuivat kuin hirvikärpäset iholle tyrkyttämään kyytiä ennen kuin ehti kunnolla bussista ulos. Tiesimme, ettei hostelli olisi kaukana ja että sinne olisi mahdollista kävellä, jos vain olisimme tienneet mihin päin lähteä suunnistamaan. Ensi silmäykseltä todella kaoottisessa Saigonissa aamuruuhkan sekaan paukkaaminen kaikkien kamojen kanssa ei kuitenkaan houkutellut meistä kumpaakaan joten aloitimme raivokkaan neuvottelun kyydistä taksikuskien kanssa. Lopulta luovutimme taistelun ja päädyimme ottamaan taksin 100 000 dongin hintaan (n. 5 dollaria). Tiesimme jo taksiin astuessamme, että tulimme maksamaan taksimatkasta todella rankkaa ylihintaa, mutta kumpikin meistä oli yksinkertaisesti liian väsynyt 13 tunnin matkustamisen jälkeen alkaa vääntämään hinnasta sen enempää ja hyppäsimme hammasta purren taksiin. Matka kesti noin kaksi minuuttia, matkan ollessa arviolta noin puoli kilometriä. Taksikuskit olivat vedättäneet meitä 6-0 niin matkan pituudessa kuin hinnassakin. Hintaa matkalle rekisteröidyn taksin kyydissä olisi tullut noin 10 000 dongia eli 0,50 dollaria ja toisekseen matka olisi ollut myös helposti taitettavissa apostolilla. Kambodzassa ukotus ei ollut kovinkaan yleistä ja episodin jälkeen tuli selväksi että pelinhenki oli nyt muuttunut. Vietnamin ukottajat – tämä merkitsee tiukkoja kädenvääntöjä jatkossa – ensimmäinen ukotus jäi tympimään todella pahasti! Loppuilta meni Saigonin sekasortoista liikennettä (joka oli todellakin maineensa veroinen) ihmetellen sekä kaupungin keskustaa kierrellen.

Saigonin liikenne ei ole heikkohermoisille

Toisena päivänä ohjelmassa oli jotain erityistä kun pääsimme näkemään tuttuja Suomesta! Minun hyvän ystävän Lotan poikaystävä Markus oli ollut vaihdossa Vietnamissa viimeiset kolme kuukautta ja ilokseksi yllätykseksemme ehdimme Saigoniin vielä juuri ennen Markuksen karkaamista takasin Suomeen. Yhdessä Markuksen ja hänen parin ranskalaisen koulukaverin kanssa kiertelimme Saigonin keskustaa ja toreja ja rupattelimme kuulumisa Suomesta ja maailmalta kahvikupin ääressä. Nyt kun reissua on takana kahdeksan kuukautta, täytyy sanoa, että oli mahtavaa nähdä tuttuja Suomesta! Saigoniin saavuttuamme meillä ei ollut olemassa vielä minkäänlaista suunnitelmaa Vietnamin matkaa varten. Tällä kertaa meistä kumpikaan ei ollut ehtinyt tai jaksanut myöskään hirveästi lukemaan koko maasta. Ainoa suunnitelma oli se, että olimme ottaneet varmuuden vuoksi kuukauden viisumit, ettei matkantekoa tarvitsisi kiirehtiä. Markukselta ja ranskiksilta saimme hyviä käytännönvinkkejä sekä vinkkejä kohteista Etelä-Vietnamissa. Iltapäivällä Markuksen lähdettyä ahertamaan viimeisten koulutehtävien parissa suunnistimme vielä Saigonissa sijaitsevaan Vietnamin sodasta kertovaan museoon. Myös Vietnamin sotaan tutustuminen elävien tarinoiden ja ennen kaikkea kuvien avulla veti jälleen todella hiljaiseksi. Jätetään sotatarinat suht painavan Kambodza blogauksen jälkeen kuitenkin tässä kohtaa taka-alalle ja jatketaan matkaa eteenpäin!

Maken kanssa markkinoilla!

Mui Ne

Bussi / 4t / 6 USD

Huolimatta siitä, että saimme Markukselta houkuttelevan kutsun grillibileisiin lauantaina, päätimme suunnistaa suurkaupungin vilskeestä väljemmille vesille heti torstai-aamuna. Parin päivän jälkeen suunnitelmaksi muodostui karkeasti siis lähteä menemään pikku hiljaa rannikkoa pitkin pohjoisen suuntaan fiilispohjalta ja vastaan tulevien travelleriveljien ja -siskojen vinkkien perusteella. Ensimmäiseksi pysähdyspaikaksi valitsimme Mui Ne -nimisen pienen merenrantakylän, joka on tunnettu erityisesti loistavista olosuhteista opetella ja harrastaa leijasurffausta. Siispä hyppäsimme heti aamutuimaan bussiin joka noin 4 tuntia myöhemmin pudotti meidät Mui Nen läpi johtavan tien varteen. Saigonin taksikuskien ukotuksen jälkeen hioimme taktiikkaa siten, että tästä eteenpäin bussin jättäessä meidän pysäkille keräisimme vain kamamme ja lähtisimme kävelemään, ihan mihin suuntaan tahansa, pois taksikuskien hampaista, funtsisimme sitten rauhassa tarvitaanko taksia ja millä hinnalla olemme valmiita tekemään diilin. Tällä kertaa taktiikka toimi, saimme karkoitettua tyrkyttäjät kannoiltamme ja pääsimme jatkamaan matkaa jalkaisin. Sopivan huokean hintaisen majoituksen löydyttyä päätimme ottaa illan iisisti ja haistella Mui Nen meininkiä.

Isot laudat, pienet aallot

Mui Ne on suht chilli pieni kylä meren rannalla. Travellereita kylään vetää maan parhaiksi kehutut olosuhteet leijasurffaukseen. Juuri muuta tekemistä tai nähtävää kylässä ei oikein ole. Jarmo päättikin käyttää tilaisuuden hyväkseen ja ottaa pari kokeilukertaa hieman toisenlaiseen surffauksen lajiin, kun tuuliolosuhteetkin oli suotuisat. Katukuvaa Mui Nessa vallitsee travellereiden lisäksi pääasiassa Venäläisturistit, jotka ovat tulleet viettämään luksuslomaa, luksushotelleihin, jotka ovat valloittaneet koko meren rannan sekä ainoan kylän läpi kulkevan tien reunustat. Tämä tekee myös rannalle pääsystä todella haastavaa. Ainoa keino päästä rannalle onkin oikaista jonkun hotellin, ravintolan tai leijasurffikoulun läpi. Yhtenä iltana kun pääsimme sniikkaamaan rannalle dominoivan venäläisparatiisin läpi, rantaan tuli juuri ja juuri sen kokoista aaltoa, että päätimme vuokrata rantabaarista lonkkarit ja hypätä mereen. Suurta menestystarinaa Vietnamissa surffauksesta ei tullut suht voimattomien ja lähellä rantaa rikkoituvien aaltojen vuoksi, mutta joka tapauksessa oli hauska päästä laudan kanssa mereen viiden viikon jälkeen! Joten surfing in Vietnam – Check! Mui Nella ei ollut rantalomailuun semi kyllästyneille juurikaan annettavaa ja leijasurffauskin oli jo loppumatkaa taittaville travellereille sen verran arvokasta puuhaa, että Jarmon kahden päivän intensiivikurssin jälkeen päätimme ottaa jalat alle ja vaihtaa maisemaa.

Dalat

Bussi / 5t / 7 USD

Mui Nesta matka jatkui hieman sisämaahan, 1500 metrissä olevaan Dalat nimiseen vuoristokylään. Ajatus kymmennen astetta viileämmästä ilmasta reilu kolme viikkoa jatkuneen +35 asteisen helteen jälkeen oli riittävä syy meille molemmille valita Dalat seuraavaksi matkakohteeksi. Oli mahtavaa astua ulos bussista kun hiki ei tällä kertaa puskenutkaan välittömästi päälle vaan lämpötila tosiaan oli hieman alempi kuin merenpinnan tasolla. Kylmämään ei siitä huolimatta päässyt vuorillakaan. Suomalaisen näkökulmasta oli huvittavaa katsoa kuinka paikalliset pukeutuivat +25 asteen lämpötilassa farkkuihin, nahkatakkeihin, tuulipukuihin, jotkut jopa kevyttoppatakkeihin ja hanskoihin! Meille lämpötila oli kuitenkin lämpimintä Suomen kesää ja vielä illallakin tarkeni aivan hyvin hihattomissa ja shortseissa.

Maisema vuorilta alas kaupunkiin

Mukavinta puuhaa Dalatissa lienee vuoristoelämän ihmettely kaupungin ympäristöön tutustumalla. Niinpä mekin otimme otimme alle skootterin 4 dollarin päivävuokrahintaan, jolla lähdimme tukimaan ympäristöä. Ylhäällä vuorilla maisemaa koristaa riisipeltojen sijaan mahtavat kukkatarhat sekä mansikka- ja perunapellot. Ilmasto Dalatissa on suotuista monien sellaisten kasvien viljelyyn jota eivät viihdy paahtavassa helteessä. Ehdoton Dalatin erikoisuus olikin runsaat kukka- ja vihannestorit joista sai muun muassa aivan mielettömän suuria ja maukkaita avokadoja! Harmiksemme avokadoja oli hyödynnetty todella niukasti ravintoloiden ruokalistoilla, joten jouduimme tuunaamaan itse hieman aterioita torilta hakemillamme mahtavilla avoilla, joista Suomessa saa vain haaveilla.

Easy Rider

Moporeissulla pistäydyimme myös yhdellä Dalatin monista vesiputoukista. Uuden-Seelannin mahtavien, satojen vapaana virtaavien putousten jälkeen käynti rankasti turismin käyttöön valjastetuilla putouksilla sanalla sanoen mielenkiintoista. Kaikki alkaa siitä, että putoukselle on ensin maksettava pääsymaksu – totta kai. Pääsymaksun jälkeen on useita vaihtoehtoja kuinka putouksia pääsee ihmettelemään. Alas vesiputousten juurelle voi lasketella vuoristoradalla, vesiputousten yli pääsee kulkemaan gondolihissillä, putouksia pystyy laskeutumaan alas kiipeilyköysien varassa ja aivan alimmille putouksille pääsee näköalahissillä – kaikki nämä lisämaksusta – totta kai. Päräyttävän vesiputouskokemuksesi ohella voit myös pysähtyä kahvilaan tai ravintolaan virkistäytymään taikka tehdä vaikka tuliaisostokset kymmenistä alueelle levittäytyneistä myyntikojuista. Joka puolella vilisee Kiinalaisia hienohelmoja korkokengissä (ja nyt ollaan siis keskellä sademetsää) sekä venäläisturisteja räpsimässä valokuvia ja vaatimassa palvelua venäjäksi – totta kai. Me valitsimme olla joukon todelliset extreme-Ekit ja mennä putouksille kävellen! 15 minuutin pistääntyminen vesiputouksilla oli kuitenkin riittävä. Köyhyyden kanssa kamppailevassa maassa rahaa on revittävä kaikilla mahdollisilla tavoilla. Kivutessamme ylös jupisen pettymystäni luonnonkauneuden pilaamisesta Jarmolle, mutta koitan niellä ärsytykseni ja sen sijaan yrittää ymmärtää.. Massaturismikammoisia suosittelen jättämään Dalatin mainostetut vesiputoukset välistä.

Vain rahvaat ravaa rappusia vesiputouksilla

Nha Trang

Polkupyörä / 5 tuntia (90km) / 50 USD

Kahden päivän vuoristovisiitin jälkeen olimme valmiit vaihtamaan jälleen maisemaa. 8kk reissaamisen jälkeen ilmassa oli hieman reissuväsymystä kummankin puoleta ja kaipasimme jotain uutta aktivitettia herättämään reissuun eloa. Jarmon syntymäpäivien kunniaksi päätimmekin päräyttää seuraavaan kohteeseen, Nha Trangiin, polkupyörillä. Dalatin vuoristosta siis tehdään järjestettyjä pyöräretkiä takaisin meren rantaan. Noin 50 dollarin hintaan saa kohtalaisen tasoisen maastopyörän ja pyöräilykypärän, sekä juomavedet, pikniklounaan, oppaan ja huoltoauton joka kuljettaa matkatavarat seuraavaan kohteeseen sekä auttaa ongelmien ilmetessä. Emme olleet kumpikaan harrastaneet liikuntaa käytännössä ollenkaan viimeisen kuukauteen, mutta siitä huolimatta päätimme ottaa 90km pyräilyretken rohkeasti vastaan. ”Mehän pyöräillään alas vuorilta, helppoa!” - ajattelimme retkeä varatessamme. Huomma ei tietenkään mennyt aivan niin. Matkan ensimmäisellä osuudella ajetaan pääasiassa ylämäkeä, noustaan korkeudessa 500 metriä ja ylitetään yksi vuoren nyppylä. Heti ensimmäisessä ylämäessä saan muistutuksen siitä, että urheilu on todellakin viimeaikoina ”vähän jäänyt”. Matelen etana vauhtia Jarmon ja oppaan perässä hikoillen ja puuskuttaen kuin viimeistä päivää. Noin viidennen ylämäen kohdalla alan pelätä sydämmen pomppaamista rinnasta ulos ja kitisen Jarmolle huonoa kuntoani.

Greisiä menoa vuoristomaisemissa

Noin kahden tunnin mittaisen, todellisen tuskien taipaleen jälkeen pääsemme kuin pääsemmekin korkeimpaan pisteeseemme 1700 metriin ja edessä on matka hauskin osuus – 28km mittainen alamäki! Lähdemme laskettelemaan mäkeä alas ja eteen avautuu aivan mieletön näky. Vihdoinkin edessä on sellaiset maisemat joillaseksi olimme Vietnamin kuvitelleet. Korkeita vuoria, sademetsää, vuorien väliin laskeutuvia laaksoja ja kymmeniä vesiputouksia. Ilmavirta kuivaa nopeasti vuodatetut hikipisarat kun viiletämme mäkeä alas. Nautimme maisemista ja vauhdin hurmasta, väistelemme ohi kaahaavia mopoja, autoja ja busseja pysähtyen välillä tykittämään kuvia. 28km jää taakse vain vajaassa tunnissa jonka jälkeen on edessä pikniklounas ennen saapumista Nha Trangiin. Pyöräily alas vuorilta oli ehdottomasti tähän astisen Vietnamin reissun kohokohta. Väsyneinä, mutta jälleen reissuintoa täynnä suuntaamme vielä kolmeruokalajin synttäri-illalliselle Nha Trangin yöhön.

Synttäri-illallinen

Nha Trangista on kasvanut vajaan parinkymmenen vuoden aikana suurin Vietnamin rantalomakohteista. Jarmon isä oli vieraillut kaupungissa vuonna 1999 ja kertoi paikan olleen tuolloin vain pieni rantakylä, jossa ei ollut vielä juuri mitään. Nyt paikalla seisoo aivan mielettömiä hotellikomplekseja, kymmeniä, ellei jopa satoja kahviloita, ravintoloita ja juottoloita ja lähisaaret on valjastettu snorklaus ja sukellusretkille, sekä saarihyppelyille. Tiesimme tämän jo ennen kaupunkiin saapumista kun Uudesta-Seelannista tuttu vuokraisäntämme, bilehirmu ja ikinuori Cake oli vieraillut kaupungissa vain pari viikkoa aiemmin ja syttynyt paikasta täysillä. Caken hehkutuksen jälkeen osasimme ounastella ettemme viihtyisi kaupungissa pitkään ja olimme oikeassa. Itse etsimme tässä vaiheessa matkaa jotain chillimpää joten päätimme olla antamatta Nha Trangille mahdollisuutta ja jatkoimme matkaa jo heti seuraavana iltana.

Hoi An

Yöbussi / 12t / 12 USD

Nha Trangista jatkoimme matkaa Hoi An -nimiseen kaupunkiin, joka oli taas aivan erilainen kuin aiemmat Vietnamin matkakohteemme. Kaupungin ykkösnähtävyys on vanhakaupungin osa joka on julistettu yhdeksi Unescon maailmanperintö kohteeksi. Vanhankaupungin kapeita katuja reunustaa hyvin säilyneet vanhat rakennukset, jotka kuhisevat kahviloita, ravintoloita, käsityöputiikkeja, taidegallerioita, matkamuistomyymälöitä sekä räätäleitä. Räätälit ovatkin yksi Hoi Anin ylpeys ja useimmat turistit lähtevät kotiin mittatilaustyönä hävyttömän halpaan hintaan valmistettu laadukas silkkipuku tai iltamekko laukussaan. Eihän se ole Aasian matka eikä mikään, jos ei kotiin viemisinä ole jotain tilaustyönä, juuri sinun mitoille valmistettua, tyygiä. En siis itsekään malttanut vastustaa houkutusta ja rinkan sisältöä täydentääkin Hoi Anista eteenpäin kukkakuosisesta puuvillasta valmistettu kotelomekko loppukesän tansseja silmällä pitäen.

Räätälillä

Hoi Anissa päivän saa helposti kulutettua kiertelemällä vanhan kaupungin katuja sekä viilentämällä olotilaa aika-ajoin Vietnamin halvimmalla oluella, Bia Hoilla, joka on siis hanaolutta joka kustantaa 4000 dongia eli noin 0,20 dollarisenttiä tuoppi. Aluksi epäilimme oluen alkoholipitoisuutta huokean hinnan vuoksi, mutta Jarmon suorittaman eksperimentin jälkeen voimme todeta bissen olevan ihan ehtoa kamaa vaikka hivenen kotikaljan makua onkin havaittavissa.

Bia Hoi, eli 0,20 € bisse

Hoi Anin yössä

Chicken Hot Pot oli hyvää!

Toisena päivänä otimme jälleen skootterin alle ja suuntasimme kohti viereistä kylää, Danangia. Pettymykseksemme matkalla Hoi Anista Danangiin maisemat ovat suorastaan kamalat. Danang on luultavasti yksi Vietnamin nousevista rantalomakohteista sillä kaupunkia koristaa tällä hetkellä useat rakennustyömaat ja kuvat huikeista lomakyläsuunnitelmista. Metsää on kaadettu sumeilematta ja vaikka mitään ei vielä olisikaan rakenteilla, kunhan ollaan kaadettu puut ja sotkettu. Jatkamme matkaa pysähtymättä ohi kaupungin niemeen, josta löydämme pienen hiekkatien rannalle. Olimme varustautuneet retkeen ottamalla snorkkelit matkaan sillä olimme kuulleet, että Danangissa saattaisi löytyä hyvää snorklausta aivan merenrannasta. Jatkamme matkaa hiekkatien päähän jossa meitä odottaa kolme kundia ja pieni parkkipaikka. Miesten ymmärtämää muutamaa englannin kielen sanaa elekielellä täydentäen saamme selvitettyä, että kundit voisivat vahtia pyörää sillä aikaa kun olemme rannalla 5000 dongin hintaan (0,25 dollaria, ei neuvottelun varaa). Ryöstöhinnasta huolimatta vedämme skootterin parkkiin ja suuntaamme kohti rantaa. Alas päästyämme edessä odottaa yllättävä näky. Rantaan on rakennettu useita patioita jotka ovat täynnä Vietnamilaisia perheitä viettämässä lauantaipiknikiä merenrannalla. Ranta on hyvännäköistä kivikkoa ja vesi suhteellisen kirkasta joten vedämme snorkkelit päähän ja lähdemme katsastamaan mitä veden alta löytyy. Iloiseksi yllätykseksemme veden alta paljastuu värikästä korallia ja hyvä valikoima pienia värikkäitä kaloja. Hymyilemme kilpaa paikallisten kanssa sillä yhteistä kieltä ei löydy. Se lienee tulee kuitenkin selväksi, että olimme iloisia löytäessämme mahtavan snorkaluspaikan jota paikalliset ylpeänä meille esittelivät. Snorkluspaikan löytäminen korvasi ehdottomasti maisemien aiheuttaman pettymyksen ja suuntasimme hyvillä mielin takaisin Hoi Aniin.

Secret snorkeling spot

Snorklaajat

Hanoi

Juna / 19t / 32 USD

Jostain syystä Vietnami ei ollut saanut meistä kumpaakaan oikein syttymään vaikka matkaa oltiin jo taitettu maan halki reilu tuhat kilometriä. Päätimmekin skipata muutaman aiemmin alustavasti suunnitellun stopin välistä ja jatkaa matkaa Hoi Anista suoraan pääkaupunki Hanoihin. Bussimatkustamiseen semikyllästyneinä päätimme kokeille vaihtelun vuoksi junalla matkustamista. Varatessamme lippuja edellisenä iltana, makuupaikat 19 tuntia kestävälle junamatkalle oli tottakai loppuunmyyty ja joiduimme tyytymään istumapaikkoihin. Junasta löytyy siis neljänlaisia paikkoja joilla kullakin on oma hintansa. Halvimmalla lipulla saa paikan ainoastaan tuulettimella varustetusta vaunusta puisella penkillä. Kakkoskasti matkustaa ilmastoidussa vaunussa pehmeällä istuimella kun taas mukavuuden haluinen voi lunastaa itselleen sängyn kuuden hengen hytistä. Paikallisille hillopäälliköille sekä länkkäreille on tarjolla luksus neljän hengen hyttejä mukavilla sängyillä ja isommalla ikkunalla.

Kehitysehdotus VR:lle, ruokaa halpaan hintaan paikalle tarjoiltuna

VR - Vietnam Railways

Kakarakulmaus

Alkumatka meni mukavasti nauttien junan vaunuissa kiertävien ruokakojujen antimista joissa tarjolla on mm. kanaa riisillä ja muita hieman mystisiä safkoja, limua, bisseä ja naksuja. Illasta saimme villittyä junan lapset Jarmon Mac Book Pron Photo Booth -ohjelmalla niin, että saimme tehdä ihan tosissamme töitä että saimme kakarat tunnin riehumisen jälkeen rauhoittumaan. Kymmenen tunnin kohdalla takapuoli alkoi puutumaan ja viimeiset neljä tuntia aamuyöstä olikin 193cm pitkälle Jarmolle, kiinalaisille mitoitetussa penkissä yhtä tuskaa. Maisemista emme paljon tiedä sillä emme tietenkään saaneet paikkoja merenrannan puolelta. Kirjataan junamatka paikallisen rahvaan kanssa kokemusten joukkoon, mutta suosittelemme kuitenkin muita reissuruunia varaamaan liput ajoissa, makuuvaunusta merenrannan puolelta!

Toisenlainen turistikierros Hanoissa. 

Terkkuja Lunalle!

Mitä sä et Vietnamissa saa kadulta, sitä sä et tartte

Grande turistit!

Muutaman Hanoissa vietetyn huilipäivän jälkeen päätimme tehdä vielä yhden pienen retken Halong Bayhin jota monet matkalla tapaamamme travellerit kehuivat Vietnamin matkansa kohokohdaksi. Hanlong Bay (Halongin lahti) on siis kalkkikivisaarista (limestone islands) koostuva saariryhmä pohjoisella Kiinan merellä. Esiintymä on harvinainen jopa maailman mittapuulla ja myös tämä maisema on valittu yhdeksi Unescon maailmanperintökohteista. Halong Bayhin tehdään päivittäin lukuisia retkiä Hanoista. Retket etenevät ensin Bussilla Hanoista Halong Bay Cityyn josta turistit hyppäävät rahapussin paksuuden mukaan erilaisiin paatteihin joilla matka jatkuu 1-3 päiväksi Halong Bayn jylhiin maisemiin. Budjettitravellerille huokeampi vaihtoehto on ottaa bussi ensin Hanoista Haiphongiin, Haiphongista venekyyti Cat Ba -nimiselle saarelle ja satamasta bussi edelleen Cat Ban kylään, josta järjestetään myös 1-3 päivän retkiä Halong Bayhin. Hoang Long -niminen bussiyhtiö myy bussi-vene-bussi yhdistelmälippuja Yuong Yenin bussi asemalta Hanoista ja lippu kustantaa 240 000 dongia (12 dollaria). Myös matkatoimistot sekä hotellit ja hostellit myyvät lippuja, jolloin lipun hintaan sisältyy 1-2dollarin välityspalkkio paikasta riippuen. Ainakin näin off seasonilla paikan bussissa olisi saanut lunastettua ennen bussiin nousemista, mutta high seasonilla lippu lienee kuitenkin viisainta lunastaa etukäteen. Päivänretki Cat Balta Halong Bayhin kustantaa 21 dollaria joka oli ainakin allekirjoittaneiden mielestä hintansa väärti. Hintaan kuuluu runsas buffeelounas ja pienen verkkaisesti etenevän paatin katolla on mukava loikoilla ja ihastella maisemia. Matkalla myös pysähdytään kajakoimaan mystisissä laguuneissa ja luolissa sekä ihmettelemään apinoita Monkey Islandille.

Risteilyä Halong Bayllä

Kajakointia Halong Bayllä

Chillausta Halong Bayllä

Retken jälkeisenä päivänä kiipesimme vielä Cat Ba -saarella sijaitsevan Fort Canon kukkulan huipulle kello 5:00 aamulla ihastelemaan auringonnousua Lan Ha Bayn yllä, joka oli todellakin näkemisen arvoinen. Suosittelen lämpimästi kaikille Cat Ban kävijöille siitäkin huolimatta, että kyllä, myös tälle kukkulalle päästäkseen täytyy maksaa pääsymaksu 50 000 dongia eli 2,5 dollaria. Hanlog Bay -retken jälkeen olimme valmiit jättämään hyvästit hektiselle Vietnamille, sen jylhille vuoristomaisemille ja turkooseille rannoille, mutta ennen kaikkea lukuisille ukottajille, järkyttävälle ruuhkalle, jatkuvalle töötötykselle, yötä päivää jatkuvalle metelille, sekä roskaisille tienvarsille ja suuntaamaan kohti chillaajien paratiisia Laosia!

Auringonnousu kello 5:00 Lan Ha Bayn yllä

Hanoissa keskityimme lähinnä lepäilyyn sekä minun pahasti käsistä lähteneeseen tuliais-shoppailuun. Hanoin ehdottomasti parasta antia oli kuitenkin kadun varresta bongattu BBQ-katukoju josta nautimme 10 dollarilla lohi-, katkarapu-, kana-, porsas-, nauta ja sammakkovartaita, sekä tuoreita grillattuja vihanneksia Hanoi oluen kera! Tätä ei sovi kenenkään Hanoissa kävijän missata! Tarkemmat kordinaatit mestoille jaetaan pyynnöstä!

Sammakko oli hyvää