Hyvät Joulut maailman laidalta!

Joulu vietetään Elliksen ja Sannan tiluksilla n. 1,5h Christchurchista pohjoiseen. Täällä on kymmenkunta tuttua koskenlaskureissulta. Kaikki tekee jotain oman maansa perinteistä Jouluruokaa. Veera hoiti homman hienosti meidän puolesta ja leipoi 1000000 karjalanpiirakkaa (peruna sekä riisi, munavoita unohtamatta). Matkalla pysähdyttiin jättämään Millereille (joilla olimme vapaehtoistöissä) paketin lämpimiä piirakoita ja sitten käytiin tarkistamassa päivän aaltotilanne mutta eipä siellä oikein surffattavaa ollut. Saatiin kuitenkin Jouluinen kuva otettua.

Veeran mekko 1€, Japen koko outfit 5€

Maailmanmatkaaja tarttee pihapetterin apua

Olen ollut vuokranantajallamme Cakella hommissa kolmisen viikkoa ja hommat ovat vaihdelleet tikkaiden alapään pitelemisestä, grillin kasaamisen kautta autolla suhailuun. Yleensä työpäivät alkaa ysin tai kymmenen aikaan, jolloin lähdetään ajelemaan Caken pickupilla kohti työmaata. Yleensä heti alkuun pysähdytään 50m päässä kioskilla hakemassa Red Bullit ja sitten yleensä rautakauppaan tai tukkuun hakemaan vähän tarpeita ja vielä pysähdytään huotoasemalla hakemaan aamupalaa. Cake on pyörittänyt omaa peltikattofirmaa jo 8 vuotta ja hän on erikoistunut rännien korjaukseen ja lumikiinnikkeiden laittoon. Lumikiinnike (snow strap) on siis 3cm leveä peltikaistale, jonka toinen pää ruuvataan kattoon 20cm rännin yläpuolelle ja toinen pää laitetaan popniitillä rännin ulkoreunaan. Näin lumen paino ei pääse vääntämään ränniä solmuun. Ehkä noita tehdään suomessakin, mutta itse en ole tavannut vastaaviin. Meilläpäin laitetaan katolle lumiesteet, jotka pitää lumet katolla, ettei ihmiset jää alle. Töitä tehdään yleensä 4-8h päivässä ja tästä ajasta yleensä puolet menee autossa istuessa ja asioita hoitaessa ja puolet ajasta tehdään sitten töitä.

On kyllä mahtava paiskia hommia Caken kanssa, vaikka Suomalaiseen työtahtiin tottuneena alkaa usein kädet hieman tärisemään kun joudutaan kolmatta kertaa hakemaan unohtuneita ruuveja tai tiivisteitä rautakaupasta tai istutaan tunti nurmikolla auringonpaisteessa töiden seisoessa vieressä, Päivät on rentoja ja kaveri on iloinen ja heittää läppää koko ajan, eikä äskettäinen erokaan vaikuta tuntuvan missään. Tosin kaverilla on niin vahva Uuden-Seelannin aksentti, että puolet jutuista menee täysin yli ja tulee vain nyökyteltyä ja naurettua mukana. Mutta kyllä se jaksaa hyvin kuvailla työkaluja, jos ei vielä toisellakaan kerralla oikea työkalu lennä katolle (pop rivet=popniitti, snips=peltisakset, spout=ränni). Uuden-Seelannin aksentti on ylipäänsä vaikeinta Englantia, johon olen kaikilla tähänastisilla matkoillani törmännyt.

Cake aikoo pitää Joulun jälkeen viikon verran lomaa ja ajattelin hommata itselle vähän lisätienistiä suoristamalla kotimme sivustalla olevan ja maanjäristyksestä kärsineen laatoituksen. Sehän Cakelle käy, joten aloitan projektin todennäköisesti viikon päästä.

Viimeksi taisin istuttaa laattoja / pihakiviä isän lammen pohjaan ja silloin tasaisuudella ei ollut muistaakseni niin paljon väliä. Myös kaadot olivat hieman reilumpia kuin tässä tapauksessa.

Edellinen työmaa Palojoki / Finland

Tarttisin siis vähän muistutusta miten tuo homma pitää tehdä! Eli Isä laitatko meiliin ohjeet!!

Laatat ovat 50cm x 50cm ja 5cm paksuja

Alue on n. 7m x 7m parkkipaikka

Alustavasti suunnittelin seuraavaa.

1. laattojen pesu 
2. laatat veke 
3. rikkaruohot ja multaa muistuttava maa pois
4. uutta maata tilalle
5. snadi tärytys
6. laatat takaisin 
7. täytemaa laattojen väliin
8. olutta

Elikkä seuraaviin kysymyksiin pitäis saada vastaus:

• millaista maata alle?
• millaista maata laattojen väliin?
• voiko laatoitus olla vaaterissa vai pitääkö olla kaatoa?
• onko pohja pakko täryttää?
• missä ajassa tuo homma on hoidettava?

Laatoitus tulee olla samassa tasossa kuin sen jälkeen alkava betonointi

ps. muutkin pihapetterit ja remonttireiskat voi laittaa parhaita vinkkejään, joko kommentoimalla blogia tai meiliin jabelaine (at) gmail.com.

Ilmoittelen sitten miten projekti meni vai menikö ollenkaan!

Kiitos!

Sydänsurujen sävyttämää jouluodotusta

Arki on on laskeutunut hetkeksi myös maailmanmatkaajien ylle maapallon toisella puolella ja viimeisestä blogauksestakin näyttää vierähtäneen joku tovi. Reilu kolme viikkoa ollaan nyt asuttu Christchurchissa ja paiskittu hommia (tai ainakin toinen meistä). Minä sain siis heti ensimmäisellä viikolla töitä hostellin respasta Christchursistä ja jäin opettelemaan uutta työtä kun Jarmo lähti kahdeksan päivän mittaiselle koskenlaskuretkelle (kuvista ja tarinoista päätellen kahdeksan päivän kaljakellunnalle). Koska ajatuksena oli nyt pysyä paikoillaan mahdollisesti jopa tammikuun loppuun saakka, kumpikaan meistä ei enää halunnut asua hostelleissa. Asiat ovat jatkaneet järjestymistään edelleen kuin itsestään, pari päivää katseltiin vuokra-asuntoja netistä kun jo toisella näytöllä tärppäsi ja vuokrasimme huoneen omalla kylpyhuoneella isosta omakotitalosta. Talo sijaitsee vähän kaupungin keskustan ulkopuolella, mutta bussit kulkevat aivan kotiovelta 20 minuutin välein keskustaan sekä minun työpaikalle New Brightoniin. Ensimmäiset kaksi viikkoa oli luksusta kun olimme ainoat asukkaan neljän makkarin talossa. Viikon verran, kun Jarmo kellui alas Clarence-jokea, sain viettää laatuaikaa aivan keskenäni. Omistaja (= 40-vuotias Carlos 24-vuotiaan tyttöystävänsä kanssa) asuu yhdessä talon nejästä makkarista ja he käyvät viettämässä 1-2 iltaa viikossa lapsetonta laatuaikaa talossa. Muuten asuvat minkin luona muutaman korttelin päässä.

Viime viikolla tilanne kuitenkin muuttui kun alakerran makkariin muutti Intialainen tyttö, Carloksen ja nuorikon välit menivät dramaattisesti kahdeksan kuukauden rakkaustarinan jälkeen poikki ja Cake muutti papukaijan ja 8-vuotiaan pojan kanssa taloon. Loppuviikosta saamme vielä vahvistukseksi yhden brittikundin. Tähän saakka yhteiselo talossa on sujunut ilman sen suurempaa draamaa ja ekstrana Jarmo sai myös töitä Carlokselta. Ura on edennyt tikaspojasta kattomieheksi ja tällä hetkellä kun kirjoitan blogia pojat muuttavat Caken tavaroita minkin luota taloon ja valmistelevat Cakelle sinkkujuhlia lauantaille. Toimenkuvaan on kuulunut lähiaikoina myös Carloksen sydänsurujen kuunteleminen automatkoilla.. Mutta siitähän sille maksetaan ja kun palkka tulee verottomana lapaseen, tikkaiden pystyssä pitämisestä ja sydänsurujen kuuntelemisesta jää sille enemmän käteen kun minulla respan hommista josta maksan kiltisti veroa 17,5%. Että näin.

Grillimestari Cake

(Jape tienasi parin tunnin liksan kokoamalla kuvan grillin)

Bileet aluillaan

Vapaapäivinä ollaan kierrelty Christchurchia ja Jarmo on täydentänyt ahkerasti harrastusvälineistöään. Viimeisimpinä hankintoina märkäpuku ja surffilauta. Allekirjoittaneella alkaa olla hieman huoli siitä, että näinköhän enää mahdun kohta auton kyytiin pianojen, surffi- ja skeittilautojen, märkäpukujen ja muiden sekaan. Hieman hirvittää myös se, että näinköhän ehdimme kotio suuntaavalle lennolle kun se aika koittaa jos kaikki krääsä mukaan lukien auto pitäisi myydä ennen sitä parhaaseen mahdolliseen myyntiaikaan (= kesä ohi ja tuhannet päkkerit yrittävät päästä tavaroistaan eroon). Nähtäväksi jää mutta nyt nautitaan!

Jape ja 7S 6'0" Superfish

Tällä hetkellä teen töitä hostellilla noin 30 tuntia viikossa, joka on ollut ihan sopiva. Palkalla pystyy kattamaan viikottaiset kulut ja viikkoon jää myös muutama vapaapäivä. Tehtäviin kuuluu respan hoitaminen, hostellin siivoajien kaitseminen ja välillä hostellin yhteydessä toimivan kahvilan hoitaminen. Tehtävät sinällään ei ole kamalan vaativia, mutta asiakaspalvelu vieraalla kielellä on välillä melko haastavaa. Hyvä kokemus sinänsä vaikka ei ehkä mikään unelmaduuni. Työtä ei sinäsä helpota se, että travellereilla tuntuu olevan pinttynyt mieleikuva siitä, että respantäti tietää kaiken :D näin on tullut ehkä itsekkin aina ajateltua joten tästä saa taas vähän eri perspektiivin siihenkin hommaan. Respantäti EI siis tiedä ihan kaikkea ja google onkin tärkein työkalu. Parhaita asiakkaita on kinkit; ne hyvmylee, nyökyttää ja kiittelee vuolaasti, ihan sama mitä niille sanoo. Irkut sen sijaan ehkä vaativimpia kun ei ymmärrä mitä ne tahtoo ja sitten ne turhautuu. Plussaa työssä on se, että monet paikalliset aktiviteettien järjestäjät antavat hostellin työtekijöille retkiä ilmaiseksi tai ainakin alennuksella, jotta me sitten suositeltaisiin / myytäisiin retkiä asiakkaille. Vielä en ole kovin ahkerasti tätä etua hyödyntänyt, mutta sunnuntaina olisi tarkoitus mennä koittamaan Paddle Boardingia Avon-jokeen joka virtaa Cristchurchin läpi. Sääkin on vihdoin alkanut lämpenemään ja alkaa pikku hiljaa tuntua kesältä.

Minä ja Penny hommissa

Jouluksi meidät on kutsuttu saman perheen luokse, joka kutsui meidän aiemmin koskenlaskuretkelle. Jouluvalmistelut alkoivat viime viikolla kun valmistin meille viemisiksi Chrismast puddingin. Jokainen, joka on joskus valmistanut tuota mystistä, perinteistä Brittiläistä jouluherkkua tietää, että homma lähtentelee lähes rakettitiedettä. Kulholliseen kakkua ainekset maksoivat 80 dollaria, kakun valmistusajan ollessa miltei täyden työpäivän verran, 7 tuntia. Kakku, jonka ydin on konjakissa juovutetut kuivahedelmät, siis kypsennetään keittämällä sitä 6 tuntia lasikulhossa vesihauteessa. Perinteisesti kakku valmistetaan edellisenä jouluna, säilötään sitä vuosi ja syödään sitten vuoden päästä jouluna. Meidän kakku saa muhimisaikaa parin viikon verran, jonka jälkeen paljastuu kokkauksen tulokset. Varmuuden vuoksi sain työnantajaltani Pennyltä ohjeet whiskey butteriin jolla tortun voi tarvittaessa peitellä jos maku ei ole ihan sitä mitä piti.. Joulun viettoon Emmeteille on myös kutsuttu joukko muita tyyppejä koskenlaskuretkiltä ja jokainen tuo mukaan jotain oman maansa perinteistä jouluruokaa. Meillä olisi tarkoituksena pyöräyttää puddingin lisäksi karjalanpiirakat ja munavoit kun ruisjauhojakin löytyi paikallisesta supermarketista.

Hedelmien juovutus

Aika on mennyt hirmuisen nopeasti ja joulu lähestyy, vaikka eihän se joulu täällä joululta tunnu. Emme kuitenkaan tunnustaudu kumpikaan hirvittäviksi joulufaneiksi joten jouluaamun surffit ja BBQ-illallinen helteessä kylmän boolin kera on erittäin tervetullut! Toivotamme kuitenkin tunnelmallista joulunodostusta sinne lumen keskelle ja KIITOS kaikille joulukorttien ja pakettejen lähettäneille!!!

Meil ei oo sydänsuruja!

Veera vastaa kuvahaasteeseen

Tiukan pohdinnan jälkeen Veera ottaa Laisikiainen riippukeinussa -blogista heitetyn haasteen vastaan. Allekirjoittanut ei löytänyt blogista mainintaa, että kirjoittaja olisi reissannut Uudessa-Seelannissa, mutta tästä huolimatta heitän kuvan ja vihjeiden perusteella rohkean arvaukseni, että kuva on otettu Kiwilandiasta. Kuvan kaunis järvi voisi olla etelä-saarella sijaitseva Lake Tekapo, josta olet suunnannut jäätikköretkelle länsirannikon suuntaan. ...tosin metsään voi mennä koska kaukaisimmaksi paikaksi mainitaan Costa Rica...

Meidän suunnalta heitän kuvahaasteen seuraaville blogille: Sanna Maailmalle. Kyseessä on maailmankuulu rantabulevardi, jossa ikuisen nuoruuden ihannointi heijastuu ulkonäön lisäksi asenteissa.

Kysymykset & vastaukset.

Scariest airline flown?

Pelottavia lentokokemuksia on kertynyt tähän saakka matkapäiväkirjaan onneksi hyvin vähän, mutta mainittakoot, että lennolla Costa Ricasta Los Angelesiin ajauduttiin pahimpaan turbulenssiin, jossa olen koskaan ollut ja taisi Japekin vähän säihkähtää kun vetäsi multa turvavyön niin tiukalle että meinasi ilmat tulla pihalle..

Favorite city/country/place?

Päällimäisenä mielessä on tällä hetkellä Puerto, Viejo Costa Rican Karibian puoleisella rannikolla, joka on ollut allekirjoittaneelle henkilökohtaisesti tämän reissun mieleenpainuvin kohde. Elämänmeno Karibian rannikolla on hidastempoista, kuvankaunista rantaviivaa löytyy kilometritolkulla niin, että omalle pyyhkeelle löytää halutessaan varmasti paikan muiden katseiden ulottumattomista, ruoka on hyvää ja mojitot halpoja. Täydellinen chillauspaikka, josta löytyy myös surffiaaltoja, joogaa ja hyvät snorklausapajat jos raaskii katkaista päiväunet riippumatossa. Suuret ketjut eivät vielä toistaiseksi ole löytäneet paikalle. Go before it's too late!

Most remote corner of the globe visited?

Ei mitään kovin extremeä tälläkään saralla, mutta Santa Catalinassa Panamassa tunsin olevani aika kaukana. Kylään vie yksi erittäin huonokunoinen tie, kylässä on yksi kiska, josta saa pääasiassa purkkiruokaa ja lähimpään lääkäriin/apteekkiin on noin tunnin ajomatka. Bussikuski mahtoi pitää kylän tärkeimmän miehen paikkaa toimittaessaan tilauksia isolta kirkolta kyläläisille matkan varrella. Merkille pantavaa oli, että however, kylästä löytyi asianajotoimisto, joka oli aika mielenkiintoista...

Favorite guidebook series?

Rinkassa kulkee milloin mistäkin lahjoituksina saatuja oppaita, eniten käytetty lienee kuitenkin klassinen Lonely Planet. Tällä hetkellä kolutaan Uutta-Seelantia vuoden 2003 Let's Go oppaan kanssa, joka on epäilyista ja iästään huolimatta toiminut tähän saakka aivan mahtavasti! Rakenne on selkeä ja simppeli, kertoo faktat ja ylimääräiset höpinät on jätetty pois. Kiitos henkilölle, (jonka nimeä en nyt harmikseni muista) joka lahjoitti kyseisen kirjan lisäksi pinon muita kirjoja tori.fi -sivuston kautta. Oppaitakin tärkeämpi on kuitenkin oma pikkuvihko, jonne on kerätty parhaat vinkit niin paikallisilta kuin muilta travellereita matkan varrella. Korvaamaton!

Solo traveler or group traveler?

Molempia kokeiltuani luulin hetken olevani solo, mutta totesin olevani duo. Mikään ei ole mahtavampaa kun jakaa kokemukset jonkun kanssa ja itselleni henkilökohtaisesti on tärkeää, että tuo henkilö ei ole "kuka tahansa" vaan joku tärkeä. Vaikka rakastan matkustamista ja pitkiä reissuja kärsin silti helposti koti-ikävästi jota myös helpottaa se, että matkustaa jonkun tutun ja turvallisen kanssa.

Worst place to catch a stomach bug?

Minun vatsa on terästä enkä ole elämässäni saanut vatsatautia millään matkalla (koputtaa puuta). Mutta voisin veikata, että ihan missä muualla vaan kun omassa kotona, jossa oma ihanan puhdas vessa on lähettyvillä. Vatsani saa muljahtamaan ympäri kun muistelen kamuni Nooran kokemusta lentää Thaimaaseen (vai Malyesiaan?) vatsataudissa. Kuulemani perusteella se EI ollut kivaa.

First culture shock experience?

Ensimmäisen kerran kulttuurishokki iski todella kunnolla vasten kasvoja kun saavuimme San Joseen todella pieneen ja ahtaaseen, not-so-nice hostelliin 30 tunnin matkustamisen jälkeen. Mielessä pyöri vain ja ainoastaan että "mitä hittoa minä täällä teen kun voisi olla kotona tekemässä jotain järkevää" ja "apua tällaisessa paikassako meidän pitää asua kuusi viikkoa". Tilanteeseen vaikutti väsymys, se, että matkatavarat olivat hukkuneet pitkän matkustusrupeaman päätteeksi, San Jose ei ole ehkä se kivoin kaupunki maan päällä ja se että hostelli ei tosiaan ollut kamalan kiva. 18 tunnin unien jälkeen tilanne näytti kuitenkin ja aivan toiselta. Madventures seikkailuoppaassa kehoitetaan ottamaan reissun aivan ensimmäisiksi öiksi vähän parempi majoitus jotta reissaamiseen tulee "pehmeä lasku"ja komppaan tätä neuvoa täysillä. Itse valitsimme halvimman. Pehmeän laskun jälkeen hostelleihin, kaiken tasoisiin, tottuu kuitenkin suht nopeasti.

Where would you buy a second house?

Paha. Ehkä jostain Karibialta.