Sydänsurujen sävyttämää jouluodotusta

Arki on on laskeutunut hetkeksi myös maailmanmatkaajien ylle maapallon toisella puolella ja viimeisestä blogauksestakin näyttää vierähtäneen joku tovi. Reilu kolme viikkoa ollaan nyt asuttu Christchurchissa ja paiskittu hommia (tai ainakin toinen meistä). Minä sain siis heti ensimmäisellä viikolla töitä hostellin respasta Christchursistä ja jäin opettelemaan uutta työtä kun Jarmo lähti kahdeksan päivän mittaiselle koskenlaskuretkelle (kuvista ja tarinoista päätellen kahdeksan päivän kaljakellunnalle). Koska ajatuksena oli nyt pysyä paikoillaan mahdollisesti jopa tammikuun loppuun saakka, kumpikaan meistä ei enää halunnut asua hostelleissa. Asiat ovat jatkaneet järjestymistään edelleen kuin itsestään, pari päivää katseltiin vuokra-asuntoja netistä kun jo toisella näytöllä tärppäsi ja vuokrasimme huoneen omalla kylpyhuoneella isosta omakotitalosta. Talo sijaitsee vähän kaupungin keskustan ulkopuolella, mutta bussit kulkevat aivan kotiovelta 20 minuutin välein keskustaan sekä minun työpaikalle New Brightoniin. Ensimmäiset kaksi viikkoa oli luksusta kun olimme ainoat asukkaan neljän makkarin talossa. Viikon verran, kun Jarmo kellui alas Clarence-jokea, sain viettää laatuaikaa aivan keskenäni. Omistaja (= 40-vuotias Carlos 24-vuotiaan tyttöystävänsä kanssa) asuu yhdessä talon nejästä makkarista ja he käyvät viettämässä 1-2 iltaa viikossa lapsetonta laatuaikaa talossa. Muuten asuvat minkin luona muutaman korttelin päässä.

Viime viikolla tilanne kuitenkin muuttui kun alakerran makkariin muutti Intialainen tyttö, Carloksen ja nuorikon välit menivät dramaattisesti kahdeksan kuukauden rakkaustarinan jälkeen poikki ja Cake muutti papukaijan ja 8-vuotiaan pojan kanssa taloon. Loppuviikosta saamme vielä vahvistukseksi yhden brittikundin. Tähän saakka yhteiselo talossa on sujunut ilman sen suurempaa draamaa ja ekstrana Jarmo sai myös töitä Carlokselta. Ura on edennyt tikaspojasta kattomieheksi ja tällä hetkellä kun kirjoitan blogia pojat muuttavat Caken tavaroita minkin luota taloon ja valmistelevat Cakelle sinkkujuhlia lauantaille. Toimenkuvaan on kuulunut lähiaikoina myös Carloksen sydänsurujen kuunteleminen automatkoilla.. Mutta siitähän sille maksetaan ja kun palkka tulee verottomana lapaseen, tikkaiden pystyssä pitämisestä ja sydänsurujen kuuntelemisesta jää sille enemmän käteen kun minulla respan hommista josta maksan kiltisti veroa 17,5%. Että näin.

Grillimestari Cake

(Jape tienasi parin tunnin liksan kokoamalla kuvan grillin)

Bileet aluillaan

Vapaapäivinä ollaan kierrelty Christchurchia ja Jarmo on täydentänyt ahkerasti harrastusvälineistöään. Viimeisimpinä hankintoina märkäpuku ja surffilauta. Allekirjoittaneella alkaa olla hieman huoli siitä, että näinköhän enää mahdun kohta auton kyytiin pianojen, surffi- ja skeittilautojen, märkäpukujen ja muiden sekaan. Hieman hirvittää myös se, että näinköhän ehdimme kotio suuntaavalle lennolle kun se aika koittaa jos kaikki krääsä mukaan lukien auto pitäisi myydä ennen sitä parhaaseen mahdolliseen myyntiaikaan (= kesä ohi ja tuhannet päkkerit yrittävät päästä tavaroistaan eroon). Nähtäväksi jää mutta nyt nautitaan!

Jape ja 7S 6'0" Superfish

Tällä hetkellä teen töitä hostellilla noin 30 tuntia viikossa, joka on ollut ihan sopiva. Palkalla pystyy kattamaan viikottaiset kulut ja viikkoon jää myös muutama vapaapäivä. Tehtäviin kuuluu respan hoitaminen, hostellin siivoajien kaitseminen ja välillä hostellin yhteydessä toimivan kahvilan hoitaminen. Tehtävät sinällään ei ole kamalan vaativia, mutta asiakaspalvelu vieraalla kielellä on välillä melko haastavaa. Hyvä kokemus sinänsä vaikka ei ehkä mikään unelmaduuni. Työtä ei sinäsä helpota se, että travellereilla tuntuu olevan pinttynyt mieleikuva siitä, että respantäti tietää kaiken :D näin on tullut ehkä itsekkin aina ajateltua joten tästä saa taas vähän eri perspektiivin siihenkin hommaan. Respantäti EI siis tiedä ihan kaikkea ja google onkin tärkein työkalu. Parhaita asiakkaita on kinkit; ne hyvmylee, nyökyttää ja kiittelee vuolaasti, ihan sama mitä niille sanoo. Irkut sen sijaan ehkä vaativimpia kun ei ymmärrä mitä ne tahtoo ja sitten ne turhautuu. Plussaa työssä on se, että monet paikalliset aktiviteettien järjestäjät antavat hostellin työtekijöille retkiä ilmaiseksi tai ainakin alennuksella, jotta me sitten suositeltaisiin / myytäisiin retkiä asiakkaille. Vielä en ole kovin ahkerasti tätä etua hyödyntänyt, mutta sunnuntaina olisi tarkoitus mennä koittamaan Paddle Boardingia Avon-jokeen joka virtaa Cristchurchin läpi. Sääkin on vihdoin alkanut lämpenemään ja alkaa pikku hiljaa tuntua kesältä.

Minä ja Penny hommissa

Jouluksi meidät on kutsuttu saman perheen luokse, joka kutsui meidän aiemmin koskenlaskuretkelle. Jouluvalmistelut alkoivat viime viikolla kun valmistin meille viemisiksi Chrismast puddingin. Jokainen, joka on joskus valmistanut tuota mystistä, perinteistä Brittiläistä jouluherkkua tietää, että homma lähtentelee lähes rakettitiedettä. Kulholliseen kakkua ainekset maksoivat 80 dollaria, kakun valmistusajan ollessa miltei täyden työpäivän verran, 7 tuntia. Kakku, jonka ydin on konjakissa juovutetut kuivahedelmät, siis kypsennetään keittämällä sitä 6 tuntia lasikulhossa vesihauteessa. Perinteisesti kakku valmistetaan edellisenä jouluna, säilötään sitä vuosi ja syödään sitten vuoden päästä jouluna. Meidän kakku saa muhimisaikaa parin viikon verran, jonka jälkeen paljastuu kokkauksen tulokset. Varmuuden vuoksi sain työnantajaltani Pennyltä ohjeet whiskey butteriin jolla tortun voi tarvittaessa peitellä jos maku ei ole ihan sitä mitä piti.. Joulun viettoon Emmeteille on myös kutsuttu joukko muita tyyppejä koskenlaskuretkiltä ja jokainen tuo mukaan jotain oman maansa perinteistä jouluruokaa. Meillä olisi tarkoituksena pyöräyttää puddingin lisäksi karjalanpiirakat ja munavoit kun ruisjauhojakin löytyi paikallisesta supermarketista.

Hedelmien juovutus

Aika on mennyt hirmuisen nopeasti ja joulu lähestyy, vaikka eihän se joulu täällä joululta tunnu. Emme kuitenkaan tunnustaudu kumpikaan hirvittäviksi joulufaneiksi joten jouluaamun surffit ja BBQ-illallinen helteessä kylmän boolin kera on erittäin tervetullut! Toivotamme kuitenkin tunnelmallista joulunodostusta sinne lumen keskelle ja KIITOS kaikille joulukorttien ja pakettejen lähettäneille!!!

Meil ei oo sydänsuruja!