Ihmettelijöiden klassiset kysymykset

Kertoessamme suunnitelmastamme lähteä kiertämään maailmaa kymmeneksi kuukuukaudeksi olemme saaneet osaksemme paljon ihmetystä. Alla on lista kysymyksiä joihin olemme saaneet vastata kesän mittaan USEAAN otteeseen niin sukulaisille, ystäville, tuttaville ja työkavereille.

Mistä sä oot saanut niin paljon rahaa? Niin. Noh, jos ihan totta puhutaan, niin ei sitä rahaa niin kauheasti oikeastaan ole. Emme ole lähdössä lomalle sanan varsinaisessa merkityksessä vaan reissuun. Reissulla pääasiana on päästä tutustumaan paikalliseen kulttuuriin aidoimmillaan ja koettaa elää elämää paikallisten tavoin. Toki haluamme myös aika ajoin harrastaa uusia aktiviteetteja matkalla mutta se ei ole reissun päätarkoitus. Reissua on suunniteltu huolellisesti niin, että rahaa reissussa kuluisi mahdollisimman vähän. Majoituksen pyrimme saamaan CouchSurfing-yhteisön kautta eli samanhenkisten reissu-Pettereiden sohvalla bunkataan niin paljon kuin mahdollista. Majoitus on lentojen jälkeen suurin menoerä reissun kokonaiskustannuksissa ja paikallisten luona yöpymisessä tapetaan kaksi kärpästä yhdellä iskulla – säästetään majoituskustannuksissa ja nähdään paikallisten elämää lähietäisyydeltä. Lisäksi meillä on Uuteen-Seelantiin working-holiday viisumit vuodeksi ja tarkoituksena on etsiä töitä, hommata mahdollisesti oma asunto ja asettua hetkeksi paikoilleen.

Ihan tyhjätaskuna matkaan ei kuitenkaan voi lähteä, se on totta. Kumpikaan meistä ei ole kuitenkaan voittanut lotossa ja tai perinyt rikasta Amerikan tätiä. Emme myöskään lähde maailmalle lainarahalla taikka isukin luottokortti takataskussa. Töitä reissukassan kerryttämiseen on siis saanut tehdä – toisen meistä vähän pidempään, toisen vähän lyhempään. Avainsana onneen ainakin allekirjoittaneen kohdalla on ”ei ne pienet tulot vaan ne pienet menot”. Viimeisen kahden vuoden aikana on joutunut välillä nihkeilemään paljonkin. Joka ikistä hankintaa on harkittu vähintään viiteen kertaan ”tarvitsenko tätä ihan todella –tyyppisesti” ja lopputuloksena rahaa on joka kuukausi jäänyt jonkin verran säästöön. Aina nihkeily ei todellakaan ole kivaa, mutta kun tietää mitä siitä saa palkinnoksi, niin sen voimalla jaksaa läpi heikkojenkin hetkien. Supersniiduiluun en ole kuitenkaan sen jälkeen sortunut, kun Noora välillä muistutteli, ettei kotona elettyä elämää pidä kokonaan unohtaa eikä ystävien kanssa hauskanpidosta ole tervettä kokonaan luopua. Kahden vuoden aikana on siis pidetty hauskaakin, kulmakuppiloiden lisäksi mm. Tahkolla, Rukalla ja Nykissä. Neuvoksi reissusta haaveilevalle voisin sanoa, että pienet valinnat mihin rahaa kuluttaa, merkkaa paljon. Penneistä on tämäkin kassa koottu!

Eikö sua pelota? Ei varsinaisesti, ehkä vähän jännittää. Samalla tavalla jännittää joka ilta kun lähden yhdeksän jälkeen kävelemään kotiin töistä Vantaan Myyrmäestä. Tai kun odotan junaa Helsingin rautatieasemalla kello 3:00 lauantaiyönä. Olen murtanut koipia kotimaassa, olen nähnyt tappeluita lähietäisyydellä snägärijonossa Joensuussa ja minut on ryöstetty Helsingin Kampissa. Sattua ja tapahtua voi missä tahansa enkä halua alkaa pelätä – en Kampissa enkä Costa Ricassa. Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen en ole lähdössä reissuun yksin enkä tyttöporukassa (suunnitelma numero 2) vaan mukana onkin oma henk.koht. 193/93 bodyguard, joka tuo turvallisuuden tunnetta (minun lisäksi myös Kekelle). Oman kokemuksen mukaan reissussa osaa myös jotenkin luonnostaan olla vähän valppaampi kuin omilla kotikulmilla ”jossa ei koskaan ennenkään ole sattunut mitään” joten vastauksena kysymykseen ei, ei pelota.

Miten sä voit vaan lähteä? Järjestelykysymys. Minulla lähdöstä helpomman tekee se, että minulla ei ole lainaa tai vakituista työpaikkaa. Japella on, mutta se ei ole ollut missään vaiheessa este vaan tarkoittanut vain hieman lisäjärjestelyitä. Ei kuitenkaan mitään ylitepääsemätöntä. Elämää on alettu järjestämään reissua varten hyvissä ajoin, maaliskuusta saakka ja to-do-listaltan loppu alkaa näin kolme viikkoa ennen h-hetkeä häämöttää. Kun varaa tarpeeksi aikaa, kaikki asiat järjestyvät tavalla tai toisella. Japella tämä tarkoitti mm. töistä irtisanoutumista ja asunnon vuokrausta, minulla opiskelujen hoitamista niin, että ne voi jättää vuodeksi taas huilimaan (still working on it..). Suurin ponnistelu ja päätöksenteko koski matkareittiä!!

Entäs jos teille tulee Japen kanssa riitaa kesken matkan? No ihan varmasti tulee. Yritä olla ihan kenen tahansa kanssa 24/7 10kk niin, ettei mikään ala ärsyttää. Tuskin tapahtuu. Ollaan kelattu tää homma kuitenkin niin, että aletaan olla jo sen ikäisiä, että tämä on hyvä keino säästää kaikkien aikaa. Reissun päällä tullaan olemaan kiinni toisessa saman verran kuin Suomessa n. 3 vuoden aikana. Jos suhde kestää reissun, ollaan jo aika vankalla pohjalla. Jos ei, niin se on sitten adiosta vaan ja uutta matoa koukkuun ;) No ei, vakavasti ottaen ollaan etukäteen puhuttu paljon tiiviistä yhdessäolosta ja sen vaaroista. Yhteisellä sopimuksella kummallakin on lupa ottaa ilman selityksiä parin päivän breikki yhdessäolosta ja lähteä omalle pikku reissulle. Tätä yritetään toteuttaa myös ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä riitojen välttämiseksi. Molemmilla on jo nyt suunnitelmissa omia juttuja mitä haluaa reissussa tehdä ja kiinnostukset aktiviteettien suhteen eivät aina välttämättä kohtaa. Molemmat meistä on reissannut myös yksin, joten emme ole siinä suhteessa riippuvaisia toisistamme. Saa nähdä kuinka meidän käy.

Nämä klassiset kysymykset meistä kumpikin on kuullut sen satakertaa. Minua matka jännittää ihan kamalasti. Periaatteessa ei tiedä yhtään mihin on menossa ja mitä siellä jossain tapahtuu. Kokemuksesta myös tiedän, että elämä on elämää palmujen allakin. Huonoja päiviä tulee ja koti-ikävä iskee 110% varmuudella. Kaikki ei todellakaan tule menemään aina niin kuin on suunniteltu ja välillä hammasta kiristää. Sohvasurffaus ja toisten nurkissa viruminen voi olla välillä uuvuttavaa ja omaa sänkyä, kuumaa suihkua ja sitä kuuluisaa ruisleipää tulee takuuvarmasti jossain vaiheessa ikävä. Mutta se on se mikä tekee seikkailusta seikkailun ja siksi sen takia ei halua jäädä kotiin!

Reissulle on tehty vain karkea reittisuunnitelma (katso Japen blogaus) ja koneen noususta eteenpäin kaikki asiat etenee omalla painollaan. Molemmilla on reissulle oma muut ylittävä missio, joka on Japella Surrffia, Surffia ja Surffia, turkooseja aaltoja ja onnistumisen kokemuksia. Mulla puolestaan kokemukset uusista kulttuureista ja pienten hetkien fiilistely. Yhteisenä missiona: hidastaa tahtia ja nauttia joka hetkestä!

Reittisuunnitelma

Haaveilu oli aloitettu molempien osalta jo vuosia aiemmin mutta tarkemmin reissua alettiin suunnittelemaan kevättalvella 2012. Joululahjaksi saadut Madventures Atlakset oli hyvinkin paljon käytössä ja siitä saikin hyviä vinkkejä erilaisista maista, tosin loppupeleissä aika pintapuolista tietoa kohteista. Molemmilla oli toiveissa päästä lämpimiin paikkoihin, joissa ainakin osassa pääsisi surffaamaan ja olisi mielenkiintoinen luonto. Tämän lisäksi Uusi-Seelanti / Australia oli mielessä, kun töitäkin matkalla olisi mukava jossain vaiheessa tehdä.

Ausseihin ja Uuteen-Seelantiin myönnetään 12kk mittaisia "matkailijan työviisumeita" (Working Holiday) ja tuon viisumin saa itselleen kunhan on 18-30 vuotias, perusterve ja tehnyt maltillisesti tai ei ollenkaan rikoksia elämässään. Molemmat oli Australiassa jo käyneet ja Veera oli oman viisuminsa jo sinne käyttänyt, joten Uusi-Seelanti oli luonnollinen vaihtoehto.

Keväällä kohteiksi oli mietitty vaihtoehtoja Etelä- / Väli-Amerikka -  Uusi-Seelanti - Aasia. Vertailimme netissä hieman lentojen hintoja mutta emme löytäneet sellaista lentojen hakukonetta, jossa voisi yhdistää kaikki lennot yhdeksi paketiksi ja saada siitä loppuhinta. Kilroy Travels on ainoita Suomessa toimivia matkatoimistoja, jotka myyvät valmiita maailmanympäri -lentopasseja. Kilroy myös laskee tarjouksen mille tahansa lennoille ja hinnat vaikuttavat erittäin kilpailukykyisiltä verrattuna muihin matkatoimistoihin.

Kävimme muutamia kertoja Kilroyn toimistolla Helsingissä mutta valitettavasti meitä palveli aina nimeltämainitsematon henkilö, joka oli kyllä nihkein matkanmyyjä ikinä. Vaikka kaverilla oli selkeästi tietämystä, niin tämä "Pekka" ei halunnut kertoa mistään kohteista yhtään mitään eikä ottanut kantaa miten reittiä kannattaisi suunnitella. Hän naputteli konettaan hiljaa 10min ja kertoi hinnan. Toisaalta, meidän reissuhan se on, joten meidän on tiedettävä mitä halutaan. Siinä vaiheessa ei vaan tiedetty ihan täysin vielä mitä halutaan.

Lopulta Vappuaattona 2012 (viinipullon rohkaisemana) menimme "Pekan" vastaanotolle Kilroylle ja löimme reitin lukkoon ja varasimme matkan.

Reitiksi muodostui: Helsinki - New York (USA) - San Jose (Costa Rica) - Los Angeles (USA) - Aucland (Uusi-Seelanti) - Hong Kong - Helsinki

Suunniteltuja stoppeja teemme
Costa Rica 6 viikkoa
Los Angeles 3 päivää
Uusi-Seelanti *2-6 kuukautta
Kaakkois-Aasia *x kuukautta

*Lentojen päivämääriä ei ole vielä lyöty lukkoon, joten aikataulu on joustava.

Veera esittäytyy

Minä olen sitten se tyttö joka pyörii Japen kanssa saman katon alla Vantaalla. Eli tarkemmin Veera 27-v., vielä toistaiseksi päätoiminen opiskelija (gradua vaille valmis kasvatustieteen maisteri) sekä osa-aikainen kassaneiti ja tutkimusavustaja. Kotoisin olen Joensuusta, jonka tulette huomaamaan ainakin paikoin murteesta tämän blogin kirjoituksissa. Lukio on käyty, mutta ne jotka minut tuntee, tietää, että kirjoitusvirheissä peittoan siitä huolimatta Japen mennen tullen. Yritän keskittyä Japen tavoin pilkun asettelun sijaan asiapitoiseen sisältöön..

Opiskelut ovat edenneet hitaasti mutta varmasti syksystä 2006 saakka. Valmistumista olen pyrkinyt jarruttelemaan aktiivisesti muun muassa tekemällä ahkerasti töitä parhaimmillaan kolmessa työpaikassa yhtä aikaa sekä yhdellä reilun puolen vuoden mittaisella reissulla Australiaan ja Kaakkois-Aasiaan (tarkemmin Singapore & Thaimaa). Reissu päättyi silloin siihen, että rahat loppuivat ja tuli äitiä ikävä.

Polte reissaamiseen jäi ensimmäisen pitkän reissun jälkeen elämään ja 10.9.2012 starttaavaa reissua olen suunnitellut ajatuksen tasolla siitä saakka kun palasin kevättalvella 2010 Thaimaan lämmöstä hyytävään härmään. -30 astetta pakkasta, 3 metriä lunta, tyhjyyttä ammottavat tilit sekä muutto 24-vuotiaana takaisin äidin ja isän luokse Ylämyllylle toimivat kelpo motivaattoreina alkaa säästämään rahaa, ensin omilleen muuttoa, ja sen jälkeen taas uutta reissua varten. Nyt kaksi vuotta myöhemmin kassa on vihdoin kutakuinkin koossa, rinkka on kaivettu taas esiin varaston perukoilta ja lentoliput Väli-Amerikan kautta Uuteen-Seelantiin ja Aasiaan ovat takataskussa. Gradu jääkööt vielä hetkeksi huiliin ja seikkailu alkakoot!

Jape esittäytyy

Pitäisköhän esitellä itsensä? Toki julkista blogia joku muukin saattaa eksyä lukemaan, kuin kaverit ja vanhemmat, joten ehkä muutamalla sanalla on syytä.

Hei, 

Olen Jarmo, 27v, IT-alan tiimipäällikkö ja asun Vantaalla Veera-nimisen, näyttävän tytön kanssa. Koulutus on tietotekniikan insinööri ja lukion väliin jättäminen saattaa korostua tämän blogin kirjoi-tus Virheissä. Ansiotyön lisäksi olen myös pari vuotta pyörittänyt Jamoski -nimistä puljua, joka tuo Monoski-suksia ja muuta laskemiseen liittyvää erikoistavaraa Suomeen. Valitettavasti tuohon hommaan on mennyt enemmän rahaa kuin on tullut, joten sitä joutunee kutsumaan enemmän harrastukseksi kuin liiketoiminnaksi. Firman sivut on toistaiseksi vielä ylhäällä ja reissua voi sponsoroida ostamalla itselleen monoskin pilkkahintaan: www.jamoski.com

Oon aika urheilullinen kaveri ja mäenlasku erilaisilla välineillä on erityisesti sydäntä lähellä. Mäkiä on tullut koluttua Alpeilta aina Kashmirin vuoristoon saakka. Reissulla ei ole tarkoitus mennä laskemaan lumista mäkeä, vaan luisutella veden pinnalla surffin merkeissä. Haave olisi opetella oikeasti surffaamaan ja alkaa hieman ymmärtämään surffauksen syvintä olemusta ja löytää itselleen se täydellinen aalto...tai jos sais sen ekan vihreen aallon, ni oishan sekin jotain. Myös ihan lenkkeily, pienimuotoinen trekkaus ja muut sportti-aktiviteetit kiinnostaa ulkomailla, joten sitä on myös blogissa luvassa.

Blogin tarkoitus ei ole (pelkästään) ärsyttää duunissa hikoilevia tai pakkasessa kylmettyviä kavereita, vaan ideana on kirjoitella matkapäiväkirjaa, josta voisi olla jollekin myös jotain hyötyä. Ette siis tule näkemään "hajotkaa pakkaseen" -tyyppisiä kirjoituksia, sillä miksi sellaista kirjoittaa kun kuka tahansa voi nykypäivänä lähteä vuodeksi lämpöön jos vain haluaa.

Vaikka maailma pienenee koko ajan ja yhä useampi on oman pitkän reissunsa tehnyt, niin aina on niitä jotka miettivät miten koko homma toimii ja onko järkevää tai edes mahdollista lähteä pitkälle reissulle, kun ura on juuri alkanut edetä ja 150k€ asuntolaina painaa taskussa.

Jottei jää kellekään epäselväksi, niin itsehän olen juuri tuossa tilanteessa. Ura ja korot nousussa mutta reissu tuntuu ainoalta oikealta vaihtoehdolta juuri nyt. Ehkä se ei olisi sitä enää 5 vuoden päästä, vaikka ainakin autolainakin olisi jo maksettu..

Blogi avattu

Ollaan Jape ja Veera ja tarkoitus olisi alkaa kirjoittelemaan reissusta, johon ollaan lähdössä tuossa 3 viikon päästä. Reittinä Costa-Rica - Uusi-Seelanti - Aasia ja matkaan on varattu maksimissaan 12kk.

Tarkoitus olisi kirjoitella vähintään muutaman kerran kuukaudessa fiiliksiä, meininkejä ja paikkoja missä mennään. Kirjoittelemme myös ennen reissua hieman valmisteluista, jotta saatte jonkinlaisen kuvan mitä kaikkea säätöä olemme pitkää reissua varten tehneet.