Maanjäristyksien runtelema Christchurch

Vajaan kolmen kuukauden mittainen visiitti Christchurchissa on tullut päätökseen ja on aika jatkaa matkaa. Minä laitoin pillit pussiin hostellilla tammikuun puolessa välissä ja Jarmo viimeistelee parhaillaan viimeistä pihaprojektia Carloksen kanssa. Viihdyimme alusta saakka Christchurchissa hektistä Aucklandia paremmin. Blogia ei kolmen kuukauden aikana tullut juurikaan kirjoiteltua, mutta ennen maisemanvaihdosta maanjäristyksien runtelema Chrischurch sekä kaikki ne ihmiset joihin tänä aikana tutustimme ansaitsevat ehdottomasti muutaman rivin blogissa.

Christchurch on etelä-saaren suurin kaupunki. Asukkaita kaupungissa on arviolta noin 363 000, joka tekee Christchurchista maan kolmanneksi suurimman kaupungin Aucklandin ja pääkaupunki Wellingtonin jälkeen. Eurooppalaiset uudisasukkaat päräyttivät laivueineen Uuteen-Seelantiin 1800-luvun alussa juurikin Christchurchin kohdilla ja perustivat kaupungin vuonna 1856. Tänä vuonna 157 vuotta täyttävä kaupunki kantaa Uuden-Seelannin vanhimman kaupungin titteliä.

Kaupunki on levittäytynyt väkilukuun nähden suurelle alueella, jonka vuoksi Christchurchissa on pikkukaupungin tunnelmaa. Kaupugin läpi virtaa Avon -joki, jota ympäröi lukuisat kauniit puistoalueet ja kaupunkia kutsutaakin ”Garden Cityksi”. Vielä ennen kohtalokkaita maanjäristyksiä kaupungin keskusta rakentui mielettömän kauniista kolonian aikaisista suurista kivirakennuksista. Helmikuun 2012 jälkeen näky siltä osin on kuitenkin murheellinen.

Ensimmäinen maanjäristys (7.1 richteriä, 10km syvyydessä) koetteli kaupunkia syyskuussa 2010. Tuolloin järistys vaurioitti joitain rakennuksia, mutta ei aiheuttanut vakavia onnettomuuksia. Kuusi kuukautta myöhemmin uusi maanjäristys (6.3, 5km) iski kaupunkiin helmikuussa 2012. Kyseinen maanjäristys on voimakkain koskaan mitattu maanjäristys kaupunkialueella. Järistys surmasi yhteensä 185 ihmistä, romutti kaupungin keskustan lähestulkoon kokonaan ja vaurioitti rakennuksia laajalla alueella. Molempia järistyksiä seurasi vielä useita jälkijäristyksiä, jotka ovat hidastaneet korjaustöitä.

Heti ensimmäisenä iltana Christchurchissa meille valkeni hyvin selvästi millaista tuhoa maanjäristykset olivat saaneet aikaan. Jarmo oli varannut meille ennakkoon kivan hostellin aivan keskustan tuntumasta, läheltä kivaa Irkkupubia, jossa meillä oli tarkoitus juhlia minun uutta työpaikkaa. Muutaman viinilasillisen jälkeen lähdimme suunnistamaan hilpeinä kohti keskustaa. Hymy kuitenkin hyytyi nopeasti, kun suureksi ihmetykseksemme kaduilla vallitsi aavemainen hiljaisuus eikä missään näkynyt ristinsielua. Tarkistimme kännykän gepsistä, että olemme varmasti menossa oikeaan suuntaan ja jatkoimme epäileväisinä matkaa. Noin parinkymmenen minuutin jälkeen saavuimme osoitteeseen, jossa pubin oli määrä sijaita. Pubia ei kuitenkaan enää ollut. Itse asiasssa koko jättimäinen rakennus, jonka nurkassa Irkkupubi oli joskus aikoinaan ollut, oli viimeistä tiilenpäätä myöten maan tasalla. Tämä ei suinkaan ollut ainoa rakennus vaan yhä edelleen, vuosi viimeisen tuhoisan maanjäristyksen jälkeen, suurin osa kaupungin keskustasta on edelleen yksi suuri kivikasa ja suljettu aidoilla. Hätäratkaisuna täydelliseen tuhoon kaupat, kahvilat, ravintolat, postit ja pankit keskustassa on rakennuttu värikkäisiin merikontteihin.

Toisen kerran törmäsimme järistyksen tuhoihin paria päivää myöhemmin kun olimme katsomassa ensimmäistä vuokrahuoneistoa. Olimme paikalla hyvissä ajoin ja kiertelimme ympäriinsä saadaksemme käsityksen naapurustosta. Suurin osa taloista oli silminnähden pahasti vaurioituneita ja autioita. Pariskunta, joka vuokrasi talostaan huonetta selvensi meille, että suurin osa taloista oli täysin asumiskelvottomia ja saaneet purkutuomion. Heidän talonsa vuoro olisi parin kuukauden kuluttua ja haikeina he kertoivat nauttivansa viimeisistä hetkistä talossa, jonka he aikoinaan itse olivat rakentaneet ja jossa he olivat kasvattaneet lapsensa. Huokeasta vuokrasta huolimatta emme jääneet asuttamaan autiota kaupungisosaa.

Traagisista tapahtumista huolimatta kaupungin asukkaissa on aistittavissa käsittämätöntä yhteen hiileen puhaltamista ja päättäväisyyttä yhdessä selvitä ja rakentaa Christchurchista vielä entistäkin parempi. Maantieteellinen fakta kuitenkin on, että Christchurch sijaitsee kahden mannerlaatan kohtaamispaikalla ja maanjäristyksiä mitataankin tuhansia vuodessa. Sopia toivoo, että yhtä kohtalokkaita maanjäristyksiä ei enää ainakaan hetkeen mitattaisi ja entistä paremman rakennustekniikan ansioista rakennuksista osataan tehdä notkeampia ja näin järsityshetkellä kestävämpiä. Suurin osa mitatuista maanjäristyksistä ovat joko niin heikkoja tai syvällä maan pinnan alapuolella ettei ihmiset niitä havaitse. Minä tunsin kolmen kuukauden aikana maanjäristyksistä selkeästi kaksi, Jarmo yhden.

Menneet kolme kuukautta

Huolimatta siitä, ettei Christchurchissa ollut kamalasti mitään erikoista tekemistä, viihdyimme kaupungissa ihan mukavasti ja kolme kuukautta meni käsittämättömän nopeasti. Yhtenä syynä siihen oli varmasti se, että vuokraisäntä Caken kesäloma venähti parista viikosta kuuteen viikkoon töiden tekemisen sijaan Cake keskittyi enemmän naisen metsästämiseen sekä meidän viihdyttämiseen. Harva se ilta meillä syötiinkin ruhtinaallisia barbeque-illallisia, vietettiin leffailtoja, nautiskeltiin kylmiä juomia kuumassa porealtaassa, leikittiin vesisotaa tai pelattiin korista. Cake myös vei Jarmon pyydystämään paikallista meriherkkua Pauaa ja yhdessä Caken ja Jhanin kanssa minä kävin katsomassa ensimmäistä kertaa elämässäni autojen kilpa-ajoja. Benefitseihin kuului myös, että me saatiin lainata Caken ja pikku-kundin maastofillareita, joilla me käytiinkin useana iltana vetämässä rallia vuorilla ja metsässä.

Paikallisessa Jää Showssa. Pikkukaverin korvat eivät meinanneet pysyä perässä!

Haikkaamassa Port Hillseillä

Pojat leikkii vesisotaa

Oikealla Floris joka ajaa Johnin meille Queenstowniin

Vihdoin kauan odotettuja aaltoja!

Jojo yrittää saada Cocoa ulos märkkiksestä

Ensimmäinen illallinen uudessa kodissa Marshland Roadilla

Takana yhteinen vuosi ja edelleen samassa kohteessa. Kippis sille!

Bottle Lakella fillaroimassa

Viikonloppuretkellä Akaroassa

Vähintään pari kertaa viikossa vastusteluista huolimatta Cake myös tarjosi Japelle baari-illan ja kevyt huoli Jarmon alkoholisoitumisesta olikin yksi syy siihen miksi meidän todella täytyi jatkaa matkaa. Vuokraisännän suhteen ei kyllä olisi voinut käydä parempi tuuri. Parin kuukauden aikana Cakesta ja Jhanista tuli hyviä ystäviämme ja pikku kundi jopa tirautti kyyneleet kuullessaan, että me jatketaan matkaa. Kyyneleet tirautti myös minun työnantaja Penny kun kerroin, että on tullut aika jatkaa matkaa. Minulla tosin ei irronnut kyyneleitä Point Break Backpackersille, vaikka ihan hyvä kokemus respassa työskentely olikin..suureksi yllätykseksi Penny ja hostellin muu staffi oli järjestänyt minulle läksiäislounaan!

Pikkujoulut hostellilla

Vasemmalla Penny

New Brighton Beach

Beautiful New brighton Pier

New Brighton Mall

Sunset at the New Brighton Beach

Töiden lopettamisen jälkeen jäimme Christchurchiin vielä pariksi viikoksi katsomaan World Buskers Festivalia. Kyseessä on naurun täyteinen tapahtuma johon kokoontuu parhaat katutaiteilijat ja koomikot ympäri maailmaa esiintymään ja viihdyttämään ihmisiä. Buskers Festival on samalla Uuden-Seelannin suurin ulkoilmatapahtuma, joka levittäytyy joka kesä kymmeneksi päiväksi ympäri kaupunkia. Suosittelen lämpimästi festaria kaikille, jotka sattuvat olemaan Uudessa-Seelannissa kyseiseen aikaan ja vinkkinä kehotan varamaan varapikkarit matkaan sen verran hulvattomasta tapahtumasta on kyse.

Viimeisenä viikonloppuna Cake järjesti meille läksiäiset ja läksiäislahjaksi saimme Lonely Planet Southeast Asian. Pikku hiljaa onkin aika alkaa suunnittelemaan reissun päättävää kolmen kuukauden Aasia turneeta, mutta sitä ennen Uudessa-Seelannissa on vielä paljon nähtävää! Siksi onkin korkea aika jättää hyvästit Christchurchille ja suunnata taas tien päälle. Seuraavaksi aikomuksena on suunnata eteläsaaren pohjoisosaan, Kaikouraan ja Nelsoniin, Jarmon isää ja siskoa vastaan, jotka seikkailevat parhaillaan Uuden-Seelannin pojoissaarella. Yhdessä Suvin ja Aimon kanssa on tarkoitus tutkia eteläsaarta kolmisen viikkoa. Matka taittuu jättimäisellä karavaanilla samaan aikaan kun hollantilainen kundi Floris ajaa Johnyn (toivon mukaan) Queenstowniin!

Akaroa!