11kk
kestävän reissumme pisin etappi, 6kk Uudessa-Seelannissa, alkaa
olla loppusuoralla kun on jäljellä enää 1kk. Sen jälkeen kun
lopetimme työt ja jätimme haikeat hyvästit Christchurchille,
olemme kiertäneet ensin eteläsaarta Jarmon isän ja siskon kanssa
karavaanilla ja Suvin ja Aimon suunnattua takaisin Suomeen
Queenstownista, omalla autollamme Johnilla. Kolme viikkoa sitten
palasimme eteläsaarelta takaisin pohjoissaarelle, josta
Uuden-Seelannin seikkailumme alkoi tasan 5kk sitten. Viikko sitten
meistä tuli jälleen työttömien lisäksi myös kodittomia kun
Johni meni kuin menikin kaupaksi YouTubeen ladatun esittelyvideon
ansiosta. Video oli ollut jonkun muunkin kuin vain meidän mielestä
hauska ja riskin otto tässä tapauksessa siis kannatti. Haikeana
katsoimme kun auton uudet onnelliset omistajat,
kanadalaishippipariskunta, kaarsi Johnilla pakoputki savuttaen kohti
pohjoista juuri niin kuin mekin teimme ensimmäisenä uuden
perheenjäsenen kanssa. Johnin perävalojen kadottua Aucklandin
kiireisen liikenteen sekaan ensimmäiset viisi minuuttia seisoimme
kumpikin hiljaa parkkipaikalla ja tuijotimme tavarakassaa, jonka
kanssa olimme nyt jääneet. Autolla reissaaamisen huonoihin puoliin
lukeutuu se, että kun tavararoita ei tarvitse kantaa, sitä tulee
kuin huomaamatta haalittua lisää. Vaikka olimme valmistautuneet
Johnin äkilliseen poistumiseen elämästämme inventoimalla
matkatavaroista pois ”kaiken” epäoleellisen, rinkan lisäksi
kädet riittivät vain juuri ja juuri kaikille repuille ja
nyssyköille, jonne oli sullottuna tavaraa, jotka eivät
yksinkertaisesti mahtuneet enää rinkkaan. Matkalla hostellille
mietimme mahtaako yksikään bussi ottaa meitä kyytiin kun rinkkojen
ja kaikkien kassien ja nyssyköiden päälle tulisi vielä Jarmon
surffilauta. Liftaamisesta olisi tällaisen kuorman kanssa turha edes
haaveilla.
Niin
tosiaan, molempien suureksi yllätykseksi Jarmon katolta lentänyt
surffilauta löytyi kuin löytyikin. Jättäessämme ilmoitusta
kadonneesta surffilaudasta Christchurchin poliisille olimme aivan
varmoja ettemme todellisuudessa näkisi lautaa enää koskaan.
Ilmoitus tehtiin lähinnä matkavakuutusta varten, siinä toivossa,
että laudasta saisi korvauksen mikäli se julistettaisiin
lopullisesti kadonneeksi. Kaksi viikkoa myöhemmin laudan
katoamisesta Jarmo oli jo ehtinyt ostaa uuden longboardin ja surffata
sillä elämänsä aaltoja Kaikouran Mangamanu biitsillä ja maailman
kuulussa Manu Bayssa Raglanissa kun Dunedinin poliisilaitokselta,
eteläsaarelta soitettiin, että lauta oli palautettu heille. Tarina
ei kertonut sitä missä lauta oli pari viikkoa viettänyt, mutta
sillä ei juuri ollut väliä kun katsoi Jarmon onnellista ilmettä
hyvien uutisten jälkeen. Hieman osumaa nokkaan ja perään ottanut
lauta oli kuitenkin edelleen surffikunnossa, joten möimme uuden
vanhan lonkkarin Raglanissa HelpX perheellemme ja järjestimme
toiselle laudalle kuljetuksen pohjoissaarelle.
Viimeinen
kuukausi matkaa taitetaan oman auton sijaan julkisilla
kulkuvälineillä ja peukalokyydillä. Halusimme ottaa viimeisen
kuukauden Uudessa-Seelannissa iisisti, sillä Aasiassa kiertely taas
jatkuisi vielä kolme kuukautta ennen kotiinpaluuta. Tällä hetkellä
olemme Muriwai Beachilla, noin 40 minuutin ajomatkan päästä
Aucklandista. Teemme vapaaehtoistöitä kaksi tuntia päivässä
pariskunnalle, joka omistaa surffikoulun 35km pitkän Muriwai biitsin
eteläpäässä. Vastineeksi kahden tunnin päivittäisestä talon
maalauksesta saamme ilmaisen majoituksen omassa pienessä
Bungalowissa ja sen lisäksi saamme käyttää koulun surffilautoja
ja märkäpukuja. Bungalowi sijaitsee pienen kukkulan päällä ja
kuistilta avautuu huikea näkymä suoraan merelle. Iltaisin kuistilta
näkee auringonlaskun. Täydellinen paikka rauhalliselle reissun
päätökselle ennen hektistä Aasia turneeta. Jarmo pääsee vihdoin
surffaamaan sydämensä kyllyydestä, sillä aikaa kun minä saan
keskittyä omiin lempipuuhiini joogaamiseen ja kirjoittamiseen. Ja
torkkumiseen riippukeinussa.
Paikka,
jossa asustelemme on todella alkeellinen. Pienen mökin vihreistä
ulkoseinistä maali on käpristynyt ja halkeillut. Sisällä mökissä
on kerrossänky, jossa vain toisessa, 80cm leveässä sängyssä, on
peitto, onneton pieni tyyny ja lakanat. Ikkuna on korjattu teipillä
ja nurkissa viruu hämähäkinseittejä. Viereisessä mökissä on
suihkukoppi ja wc, mutta sinne ei tule sähköjä joten iltapesut
hoituu kynttilänvalossa. Pihan kolmannessa rakennuksessa on toinen
aitta, jossa asustelee kaksi ranskalaista kundia sekä katos, jonka
alla on ulkokeittiö. Keittiössä on pieni pöytä, jääkaappi,
kaasuliesi, allas ja sen vieressä muovinen vesisäiliö joka täytyy
itse täyttää, muutama nokinen kattila ja pannu sekä sekalainen
valikoima hieman pölyisiä astioita ja nurkassa jättimäinen
hiirenloukku. Päivän totuttelun jälkeen näistä mikään ei
kuitenkaan tunnu häiritsevän sen suuremmin ja päivän toimet
sujuvat näissäkin olosuhteissa kuin missä tahansa muualla. Voin
kuvitella mielessäni kuinka äiti lukee blogausta ja nauraa ”meidän
hienohelmako muka suostuu asumaan tuollaisissa oloissa, jossa ei voi
edes tukkaa kihartaa ja käkertää”. Niinpä. On itsellekin
hämmentävää huomata, että kun on pitkään reissussa, uusiin
olosuhteisiin mukautuu yllättävän nopeasti, eikä monista asioista
enää jaksa valittaa. Tai edes mainita. Ne jotka minut ja Jarmon
tuntee, tietää että tykkäämme että kotona on aina siistiä ja
tavarat on järjestyksessä. Reissussa molemmat ovat kuitenkin
joutuneet tinkimään siisteyskäsityksestään oman mielenterveyden
vuoksi ja tilalle on astunut luonne, joka pyrkii näkemään
ränsistyneen maalin ja roskaisen lattian sijasta positiiviset puolet
vallitsevista olosuhteista. Mökissä on puhtaat lakanat, sisällä
on lämmin, vessa toimii, suihkusta tulee lämmintä vettä ja
keittiössä on aina puhdasta vettä kokkaamiseen. Tässä vaiheessa
reissua on mahtavaa huomata pieniä asioita, jotka ovat reissussa
muuttaneet omaa ajatusmaailmaa ja ehkä myös tavallaan luonnetta.
Se, että osaa sopeutua epäsiisteihin olosuhteisiin, ei välttämättä
ole saavutus, mutta jos samanlainen positiivinen ajattelu siirtyy
myös omaan arkielämään ja moniin muihin tilanteisiin helpottaisi
se varmasti elämää monissa tilanteissa. Erityisesti Jarmosta on
reissun aikana kuoriutunut vielä entistäkin positiivisempi Jarmo,
joka muistuttaa minua kaikista hyvistä asioista silloin kun meinaa
kiukuttaa..
Muriwaissa
on tarkoitus viettää pari viikkoa. Ennen Aasiaan suuntaamista
haaveilemme vielä Tongalla tai Samoalla piipahtamisesta nyt kun
mahdollisuus on niin lähellä. Mikäli lennot lohkeaa huokeasti
niin, että se mahtuu vielä Uuden-Seelannin etapille varattuun
matkabudjettiin, saatetaan meidät nähdä vielä kypemässä
Tyynenmeren +28 asteisissa alloissa ennen Aasiaan suuntaamista.
Aasiassa meitä ovat vastaanottamassa minun vanhemmat. Tiinan ja
Keken kanssa on tarkoitus kiertää yhdessä Kambodzaa parin viikon
ajan ennen Vietnamiin, Laosiin, Burmaan ja Thaimaaseen suuntaamista.
Sillä välin, reissaajat hiljentyy surffi- ja joogaretriittiin.
Uskollisen blogilukijamme Jaakko Koiviston toiveesta lupaan myös
laiskottelun lomassa ehtiä kalaan ennen maasta poistumista. Aasiasta
kuuluu taas!
Hienoa Tarinaa Veera :) Terkkuja suomesta molemmille, toissapäivänä oli viel perus huhtikuinen lumimyräkkä.. <3
VastaaPoistaKäykää Tongalla paikalliset miehet on kuulemma maailman isoimpia :D näyttää se hujoppikin kääpiöltä siel...
T.Teme !
Kiitos Teemu :) Ou mai, tsemppiä myräkkään, kyllä se kesä vielä Suomeenkin tulee! Jos ei muuten ni me tuodaan mukanamme Aasiasta ;) Tongan haaveet taisi valitettavasti karista siinä vaiheessa kun jouduttiin kumpikin ottamaan 500eurolla rokotuksia Aasiaan. Mutta superhypertarjouksia kärkytään vielä! Kiva että jaksat edelleen lukea uskollisesti meidän tarinoita!
VastaaPoistaO ou. Oot sie ihan eat pray love-tyyppinen nykysi? :D -Aino
VastaaPoistaNo o ou, en kai nyt sentään :D suurimman osan ajasta söin kuitenkin keksejä ja lukin kirjoja x)
PoistaHei!
VastaaPoistaHaluaisin tietää sunmittaisen arvioinnin teiltä, että kuinka paljon on kulunut rahaa Uudessa-Seelannissa näin puolen vuoden aikana? Sunmittainen arviointi riittää, sisältäen mahdolliset maksulliset yöpymiset, ruuat ja shoppailun sekä muut elämiskustannukset :)
Ite oisin lähdössä 6 kuukaudeksi sinne päin W&H-viisumilla ja Helpx-hyödyntäen, ilman auton hommaamista. Mutta mieltä painaa se, että onko "järkeä" lähteä kuin oma budjettini olisi vain n.3000-3500e (plus lennot erikseen). :/
Moikka! Alkuun pidin tarkkaa kirjaa menoista ja kuluneista euroista, mutta jossain vaiheessa se jäi ja tarkkoja lukemia en osaa sanoa.. Arviolta mulla meni kuitenkin Uudessa-Seelannissa noin 2000-2500€ Suomessa säästetystä matkabudjetista (lennot, vakuutukset, rokotukset etc. ei kuulu tähän summaan). 2,5 kuukautta kuudesta kuukaudesta me tehtiin palkallisia töitä ja tuona aikana palkkatuoloilla pystyi kattamaan suurin piirtein perus asumiskulut (vuokra, ruoka ja muuten perus jutut) ja mulla jäi muutama sata dollaria myös säästöön. HelpXiä me tehtiin kuudesta kuukaudesta kaksi - toinen kuukausi niin, että saatiin 4 tunnin päivittäistä työtä vastaan sekä majoitus että ruuat ja toinen kuukausi niin, että saatiin 2 tunnin päivittäistä työtä vastaan vain majoitus. Silloin kun tekee HelpXiä, rahaa ei mene käytännössä mihinkään ellet halua tehdä jotain aktiviteetteja jne. Useissa HelpX paikoissa esim. naapurit saattavat tarjota päivän pari palkallisia hommia joka on kätevä tapa saada pikku tienestiä jos se vain sopii isäntäperheelle.
VastaaPoistaMe oltiin koko reissun ajan aika tarkkoja budjetista, mutta ei oltu kuitenkaan mitään super sniiduja. Tuohon kahteen tonniin sisältyy peruskulujen lisäksi myös joitain aktiviteetteja, maltillista shoppailua ja biletystä silloin tällöin.
Liftaamalla, kimppakyydeillä, bussilla ja junalla matkustaminen on huomattavasti omalla autolla matkustamista edullisempaa joten jos et meinaa hankkia autoa, säästät pitkän pennin jo bensa ja autonkorjaus kuluissa.
Summasummarum, sanoisin että 3000-3500€ riittää oikein mainiosti kunhan vaan käyttää säästöjä harkitusti. Riippuu tietysti myös siitä kuinka pitkä aktiviteettitoivelista sulla on ja kuinka paljon olet ajatellut Helpexata ;) HelpX paikkoja löytyy Uuden-Seelannin joka kolkasta ja halutessaan maan pysty kiertämään paljon pienemmälläkin budjetilla kun toi sun :) Mulla 10kk reissun budjetti on noin 7000€ ja näin loppusuoralla näyttäisi että hyvin riittää! Toivottavasti tästä oli sulle jotain apua. Mukavaa reissun odotusta!
Moi!
VastaaPoistaKiitos todella paljon nopeasti vastauksesta!:)
Helpotti oloa ja nyt kun on jo rokotukset ja varusteet kasassa niin eipä tässä taida olla muuta kuin ostaa lennot ja suunnitella omaa reissua!
Iso kiitos vielä blogista, tuo teidän aikaisempi postaus W&H viisumista oli todella kattava myös!