Aikaa olla matkalla: Panama Panama!

Kahden Costa Ricassa vietetyn viikon jälkeen matka jatkui Puerto Viejosta Panamaan, Bocas del Toro -nimiseen kaupunkiin, joka sijaitsee Isla Colón saarella. Keski-Amerikassa on suhteellisen helppoa liikkua maasta toiseen sillä kaikki valtiot ovat pieniä, bussilla matkustaminen edullista eikä lyhytaikasta vierailua varten tarvitse viisumia. Puerto Viejosta Panaman rajalle on matkaa noin 70km ja matka taittuu bussilla vajaassa tunnissa. Käytännössä rajanylitys tapahtuu siten, että ensin mennään passintarkastukseen Costa Rican puolella, jossa saadaan passiin maastapoistumisleima. Tämän jälkeen kaikki kamat otetaan kantoon ja kävellään leveistä lankuista ja yhtä leveistä raoista koostuvaa siltaa pitkin joen yli Panaman puolelle (n. 50 metrin matka). Panaman puolella on toinen passintarkastus, jonka yhteydessä esitetään passin lisäksi jonkin näköinen dokumentti (lentolippu, bussilippu, laivalippu ym.) todistukseksi siitä, että aikoo poistua maasta säädyllisessä ajassa saapumisesta. Jollei dokumenttia löydy, rajalta täytyy ostaa 14 dollarin hintainen bussilippu San Joseen, Costa Ricaan, käyttipä lipun tai ei. Tämän jälkeen mennään vielä toiseen kojuun, jossa vitsiä murjovat amigot rahastavat turistia 3 dollarin verran ja muistoksi tästä hyvästä saa tarran passiin merkiksi maahan saapumisesta. Kaikkiaan noin 15 minuuttia kestäneen rajanylityksen jälkeen matka jatkuu bussilla, meidän tapauksessa satamaan Changuinolassa.

Puerto Viejosta Bocas del Toroon on mahdollista siirtyä kahdella tavalla; omatoimisesti tai sitten turistibussilla. Käytännössä turistibussilla matkustaminen tarkoittaa sitä, että ostaa valmiin paketin 20 dollarin hintaan, johon kuuluu kuljetukset minibussilla rajalle ja edelleen satamaan sekä lippu veneeseen, joka kuljettaa perille saarelle. Matka on mahdollista kuitenkin tehdä myös omatoimisesti paikallisbusseilla ja ostamalla lipun veneeseen satamasta. Supersniiduilija säästää tässä tapaukseessa arviolta noin 5-7 dollaria ja voi kokea olevansa todellinen seikkailija. Henkilökohtaisesti olen kuitenkin sitä mieltä, että muutama dollari siitä hyvästä, että säästyy turhalta säätämiseltä eikä tarvitse pelätä tavaroiden häviämistä, on sen arvoista.

Panaman Caribian puoleisellä rannikolla, aivan Costa Rican rajan tuntumassa on siis saariryhmittymä, joka koostuu kahdesta suuresta saaresta jotka ovat Isla Colón ja Isla Bastimentos sekä joukosta pienen pieniä saaria. Bocas del Toron kaupunki sijaitsee Isla Colónin niemessä. Kaupunki elää pitkälti turismin varassa, joka on nähtävissä katukuvassa. Ydinkeskustan täyttävät lukuisat hostellit, retkien järjestäjät, ravintolat sekä baarit. Kaupunki on kuitenkin pieni ja suurin osa saaresta on edelleen sademetsän peitossa. Saariryhmittymä on suosittu bilestyskohde amerikkalaisturisteille, mutta saarilla on myös tarjottavanaan huikea luonto.

Yhtenä päivänä vuokrasimme Jarmon kanssa pyörät ja lähdimme ajamaan rannikkoa pitkin ylöspäin. Matkaan lähdimme kello 10.30 ja kuten arvata saattaa päiväntasaajalla keskipäivällä ON kuuma. Sinnikkäinä suomalaisina naamat hiessä matkaa taitettiin kuitenkin lopulta vanhoilla pyörän rämillä noin 8km suuntaansa. Jo noin kilometrin matkan jälkeen kaupungin keskustasta asfaltti vaihtui hiekkatieksi, hotellit tienvarsilla ja ihmiset rannalla harvenivat harvenemistaan. Täytyy myöntää, että en olisi uskonut, mutta näiltä saarilta todella löytyy kilometritolkulla yksinäistä paratiisirantaa. Hienon hienoa vaaleaa hiekkaa, turkooseja aaltoja palmupuiden kumartuessa rantojen ylle. Kuumuuden uuvuttamina emme voineet muuta kuin todeta, että kaikki vuodatetut hikipisarat olivat kaiken näkemämme arvoisia. Jarmo jopa yltyi hieman hulluttelemaan ja kirmaili naama naantalinaurinkona rantaa edestakaisin Aataminasussa kädet levällään, välillä haamun valkeaa länkkäripyllyä mereen dipaten... Tuota iloista kirmausta katsellessani mieleen tulee vain, että oravanpyörä taitaa vihdoin olla selätetty.

Tutkiessamme rantoja hiekalle heitetyt roskat kuitenkin kertoivat siitä, että ihan ensimmäisiä näilläkään rannoilla emme suinkaan olleet. Roskien luontoon heittäminen näkyy olevan Aasian tavoin ongelma myös täällä. Omien havaintojemme mukaan roskaajia ovat turisteja useammin paikalliset ihmiset, joka on surullista katseltavaa kaiken kauneuden keskellä. Matkalla näemme myös muutaman hotellirakennustyömaan sekä useamman ”property for sale” kyltin. Voi vaan arvailla mitä seuraavat 10 vuotta tuovat tullessaan näille kuvan kauniille maisemille.

Turismi on täällä silminnähtävästi kasvussa. Turismia harjoittavat pääasiassa paikalliset, mutta seassa on myös länsimaisia yrittäjiä. Vapaana olevaa maata myydään ahkerasti ja arvailujen mukaan ostajat ovat yhä useammin länsimaalaisia. Matkalla Panaman rajalta satamaan matkamme keskeytyi kun joukko mielenosoittajia katkaisivat tien suurilla kylteillään. Mielenosoittajat ovat alkuperäisasukkaita. Bussimme kuljettaja kävi kiivasta neuvottelua mielenosoittajien kanssa siitä, että heillä on kyydissään Turisteja ja että vene, johon he ovat meitä kyyditsemässä odottaa satamassa. Autoja seisoi molemmin puolin noin parikymmentä, mutta neuvottelut eivät tuottaneet tulosta. Lopulta tavarat otettiin taas kantoon ja ohitettuamme mielenosoittajat jalkaisin, pääsimme jatkamaan matkaa toisella bussilla. Jälkeen päin kuulin, että mielenosoittajien kylteissä luki ”lopettakaa myymästä maatamme”. Mielestäni toivomus on aiheellinen. Monien muiden turismille otollisten paikkojen tavoin näilläkin saarilla on vielä paljon hyödyntämätöntä potentiaalia ja mielellään soisi, että maan asukkaat saisivat itse rakentaa turismia sellaiseksi kuin he haluavat ja että myös taloudelliset hyödyt jäisivät maahan. Eettinen travelleri voi vaikuttaa tähänkin asiaan valinnoillaan suosimalla paikallisten asukkaiden tuottamia palveluja. Ongelmana kuitenkin on, ettei paikallisten tuottamat palvelut aina ole esimerkiksi se ekologisin vaihtoehto. Turismin järkevä rakentaminen tarvitsisi täällä yhteen hiileen puhaltamista sekä suunnitelmallisuutta.

Pyöräretken lisäksi neljän päivän saarivierailun aikana olemme ehtineet käydä snorklaamassa, sukeltamassa (Jape) sekä viidakkoretkellä, joka ansaitsee aivan oman blogauksensa. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei tälläkään kertaa puuttunut. Saariryhmät ovat otollisia surffaajalle, mutta Jarmon suureksi harmiksi tähän vuoden aikaan aallot ovat kuitenkin liian pienet surffaamiseen.

Suraavaksi matka jatkuu Panama Cityyn ihmettelemään mm. Panaman kanavaa ja isoja laivoja. Allekirjoittanut voi ainakin todeta, että hikipisaraoiden, hiekan ja aurinkorasvan yhdistelmä saa hetkeksi riittää ja piipahdus kaupunkiin on enemmän kuin tervetullut!