Suuntana Caribian rannikko

Ensimmäiset yöt Costa Ricassa me vietettiin hostellissa Santo Domingossa joka on noin 10km San Josen keskustasta. Alue on tosi siisti, rauhallinen ja ennen kaikkea turvallisen tuntuinen, samoin kun hostelli josta oltiin varattu yöpaikat netin kautta etukäteen. Univelkojen kuittaamisen jälkeen lähdettiin tsekkaamaan San Josen meininkiä. Yhden päivän perusteella voisi sanoa, että ainakaan kaupungin keskustassa ei ole juurikaan nähtävää ja yksi päivä San Josessa riitti meille mainiosti. Tässä kohtaa täytyy mainita että San Josen suhteen seminihkeä Kilroyn matkamyyjämme ”Pekka” oli oikeassa meitä neuvoessaan – yksi päivä riittää. Muuten päivät ovat kuluneet seuraavan etapin suunniteluun ja sporttaukseen läheisellä urheilukentällä paikallisten kanssa. Nuhjuinen rinkkakin toimitettiin hostellille kaksi päivää lentomme saapumisen jälkeen. Jälkeen päin ajatellen itse asiassa suurempi ihme olisi varmaan ollut se, että niin monen vaihdon jälkeen meidän molempien rinkat olisi tullut ensimmäisellä yrityksellä perille saakka. Kaikki tavarat rinkassa tallella, ainoastaan suojasäkki oli joutunut hieman kaltoinkohdelluksi ja sisällä rinkassa odotti perinteinen major-shampoo-explotion-tilanne. Näistäkin huolimatta ei voi olla kun tyytyväinen, että reppu löysi lopulta tiensä perille sillä ajatuskin siitä, että kaikki kamat pitäisi hankkia uudelleen, tuntui todella uuvuttavalta.

Heti Costa Ricaan saapumisen jälkeen me saatiin kahvittelukutsu 23-vuotiaalta Galeb -nimiseltä kaverilta CouchSurfing -sivuston kautta. Ventovieraiden ihmisten omaan kotiin ”huvikseen” kutsuminen on Suomalaiselle kulttuurille vierasta ja ehkä siitä johtuen mekin lähdimme tapaamaan kundia hieman varautuneina tyyliin ”miksihän se haluaa tavata meidät?”. Jälkeenpäin ehkä jopa vähän hävettää miten kylässä ollessa tuli vilkuiltua ympärilleen ja erityisesti laukun suuntaan. Kaveri nimittäin halusi aidosti ja oikeasti vaan auttaa meitä. Keitti kahvit, tarjosi tuoretta pullaa, näytti kuvia ympäri Costa Ricaa ja antoi loistavia reissuvinkkejä. Rattoisan illan päätteeksi kaveri vielä heitti meidät autolla kotiin, antoi karttoja matkaan ja lupasi neuvoa milloin tahansa jos meille tulisi jotain kysyttävää. Miksi? - ”I just wanna help people, that's what I like to do” hän totesi vuolaiden kiitossaanojemme päätteeksi. Laitamme hyvän kiertämään! Ensimmäinen kosketus paikalliseen kulttuuriin CoucSurfingin kautta oli siis erittäin positiivinen ja ehkä vielä jossain vaiheessa uskaltaudutaan jopa yökyläilemään. Toistaiseksi suht huokean hintatason vuoksi olemme suosineet hostelleja.

Ennen Galebin luona vierailua olimme suunnitelleet, että suunnattaisiin avomeren puolelle rannikolle (Pacific coast) metsästämään kauniita maisemia ja lempeitä surffiaaltoja. Galebin kattavan Costa Rica -presentaation jälkeen päätimme kuitenkin yksimielisesti muuttaa suunnitelmaa ja suunnata heti seuraavana aamuna bussilla Caribian puoleiselle rannikolle (Caribbean coast). Päätös oli oikein muy bien sillä nyt aletaan lähennellä paratiisia! Kuuman kostea ilmasto, vaaleaa hienoa hiekkaa, sademetsää ja lähes täydellisiä aaltoja surffauksen opetteluun. Asetuttiin asumaan Puerto Viejo nimiseen kylään, joka on turistikylä Caribian rannikon eteläpäässä lähellä Panaman rajaa. Semi turistifiiliksestä huolimatta ihan mukiin menevän kylästä tekee se, että kylän toimintaa pyörittää pitkälti paikalliset ja täällä on aidon tuntuinen meininki. Suuria hotelleja, 7eleveneitä tai mäkkäreitä täällä ei todellakaan näy vaan sen sijaan pieniä ravintoloita, lähikauppoja, hostelleita ja joitain aktiviteettien tarjoajia. Katukauppiaita ja erilaisten palvelujen ”tyrkyttäjiäkin” täältä löytyy, mutta toisin kuin esimerkiksi aiempien kokemustemme mukaan Intiassa tai Thaimaassa kukaan ei käy kiinni ja yksi kohtelias ”no gracias” riittää siihen että viesti menee perille. Meininki täällä on erittäin letkeä ja askel vähintään puolta hitaampi kuin hektisillä hesalaisilla. Caribian Costa Ricalaisilla on kokonaan oma kulttuurinsa jossa kohtaa Espanjanjalaisten siirtolaisten sekä vuosisatoja sitten Afrikasta ja Jamaicalta Väli-Amerikkaan orjiksi tuotujen kulttuurit. Prosentuaalisesti tummaihoisia näkyykin Caribian puolella katukuvassa esim. San Josen aluetta huomattavasti enemmän.

Tänään käytiin nappaamassa heti aamutuimaan parit aallot (ja pesukoneet). Nyt ukostaa ja sataa joten hyvä kirjotella blogia ja ottaa lungia...paratiisissa kaikki hyvin!

Caleb antoi neuvoja Costa Rican suhteen. Kaveri löysi meidät Couchsurfingin kautta.