Vesiputouksia ja salaliittoteorioita

Puerto Viejon läheisyydessä on useita suuria vesiputouksia ja torstaina päätimme lähteä etsimään nähdäksemme yhden. Olimme saaneet selville, että putouksille pääsee ottamalla paikallisbussin viereiseen kylään, Bribriin, ja sen jälkeen putoukset löytyvät pienen kävelymatkan päästä, sademetsän keskeltä. Putouksille tehdään järjestettyjä retkiä kylästä ja ilmeisesti putouksia ei ole merkattu karttoihinsiitä syystä, että paikalliset haluavat hyötyä putouksista rahastamalla turisteja. Raffeina reissu-Pettereinä halusimme kuitenkin järjestetyn retken sijaan koettaa löytää putoukset totta kai omatoimisesti.

Matkalla bussipysäkille poikkesimme paikallisessa sukellusliikkeessä ja kysyimme siellä ohimennen liikkeen nuorelta naiselta osaisiko hän neuvoa tarkemmin miten putouksille löytää. Nainen näytti hetken mietteliäältä ja sanoi sitten pahoitellen, että on miltei mahdotonta neuvoa miten putouksille löytää jos emme tunne seutua hyvin. Lisäksi hän varoitti, että lähiaikoina omatoimisesti putouksille pyrkiviä turisteja on alettu ryöstää sademetsissä. Puheen jälkeen aloimme epäillä suunnistustaitojamme ja hetken uudelleen harkinnan jälkeen päätimme nöyrtyä, olla grande turismoja ja hypätä turistibussiin. Jarmo oli aiemmin viikolla pannut merkille, että paikallisen leipomon edessä seisoo kyltti, jossa lukee ”Waterfall tours everyday at 9-12-14”. Suuntasimme siis leipomon eteen odottelemaan mielikuvissamme ilmastoitua minibussia täynnä jenkkituristeja kameroineen ja eväineen. Toisin kuitenkin kävi.

Vielä viittä vaille kaksitoistakaan leipomon edessä ei ollut meidän lisäksi ketään eikä mitään alkavaan retkeen viittaavaakaan ollut havaittavaissa. Aloimme epäillä mahdetaanko kyseistä retkeä järjestää tänään kunnes viimein minuuttia vaille kaksitoista kyltin takana olevaan pihaan kurvasi vanhalla pyörän rämällä, ilman paitaa ruttuinen ja ruskea kuin rusina, iältään noin 70-vuotias mies, vaalea takapuoleen saakka ulottuva tukka hulmuten. ”Voiskohan toi tietää jotain?” Jape kysyy multa. ”Ai toi vai, no ei todellakaan vastaan ja nauran”. Jape päättää kuitenkin mennä juttumaan pappaa ja kyllä, nenää niiskuttava Kalifornialaismies kertoo olevansa retken järjestäjä. Tässä vaiheessa alkaa minun lievä ”are you kidding me, lähetäänkö me oikeesti ton kokaiininokan mukaan” -kiukuttelu Jarmolle. Japea tilanne kuitenkin huvittaa ja on selvästi tehnyt päätöksen, että tämä show on nähtävä loppuun saakka vaikka se kustantaisi 12:ta dollaria.

”Follow me” mies huikkaa ja lähdemme seuraamaan pyörällä kiemurrellen kitkuttavaa äijää. Muutaman korttelin jälkeen mies pysähtyy nuoren kikkarapäisen, hieman reppanan näköisen pojan luokse ja kertoo, että poika toimii meidän oppaana tänään. Pappa sujauttaa pojalle jotain pussissa ja kysyy vielä lähtiessä ”did you bring the package?” poika vastaa kieltävästi ja huikkaa, että nähdään myöhemmin ja viittilöi meille, että seuratkaa minua. Tässä vaiheessa minun kiukuttelu yltyy entisestään. ”Oot sä ihan tosissas, että me lähetään ton pilviveikon kyytiin?? Ei hitossa, mä en ainakaan maksa tästä, en varmasti maksa!!”. Jarmo on edelleen sitä mieltä, että tilanteessa ei ole ainakaan toistaiseksi mitään vaaraa ja että yksin me ei putouksille löydetä joten tämä on ainut keino jos ei haluta maksaa todellisesta grande-turismo-retkestä 50:tä dollaria. Hetken taistelun jälkeen Jarmo saa vihdoin minut hiljaiseksi ja jatkamme tyypin perässä.

Hetken päästä käy ilmi, että emme mene putouksille autolla vaan samalla paikallisbussilla jolla meidän oli alunperin tarkoitus mennä keskenämme. Ostamme bussiliput, hyppäämme bussiin ja maksamme pojalle kiltisti 12 dollaria kumpainenkin oppaanpalvelusta. Jape jututtaa poikaa bussissa ja käy ilmi, että hän on kotoisin Jenkeistä, mutta koska jenkillä on hänen milestään liian tiukka poliisivaltio hän on parkkeerannut Caribian ranikkolle Costa Ricaan jossa hän hankkii elantonsa pilveä kasvattamalla ja myymällä, toimimalla oppaana turisteille sekä satunnaisilla hommilla siellä sun täällä. Huumeet on Costa Ricassa laittomia, mutta ainakin Caribian rannikolla asiaa tunnutaan katsovan sormien läpi. Sormista puheen ollen, tässä vaiheessa laitan merkille, että kaverin oikean käden nimettömästä puuttuu pää joka yhdistettynä tyypin tarinoihin ei edelleenkään vakuuta minua suuresti. En uskalla kiukutella Jarmolle enempää siinä pelossa, että jään vielä yksin viidakkoon.

15:sta minuutin bussimatkan jälkeen hyppäämme pois bussita kohdassa, jossa emme todellakaan olisi osanneet keskenämme jäädä pois. Tien vieressä on pieni koppi, jossa istuu kolme miestä. Poika morjestaa pappoja ja yksi papoista ojentaa pojalle juuri teroitetun viidakkoveitsen. Tässä vaiheessa minulla seisahtuu veret ja seuraan viidakkoveistä olkapäällä kantavaa pilviveikkoa ja Jarmoa lamaantuneena. Pyydän Japea tiedustelemaan mitä varten poika kantaa viidakkoveistä mukana. Todella, todella kyllästyneenä minun kiukkuiluun Jarmo murahtaa mutta kysyy. ”Käärmeitä ja muita eläimiä..ja varkaita varten. Just to protect my self” -kuuluu vastaus. Mielikuvitukseni laukkaa täysillä ja olen aivan varma, että hetken kuluttua huumeveloissa painiva, maanpaossa oleva viidakkopoika ryöstää meidät ja paloittelee viidakkoveitsellä petoeläinten syötäväksi. Seuraan edelleen. Pian edessämme aukee mieletön näky. Noin 10-15 metriä korkea vesiputous viidakon keskellä, jota ympäröi kaunis laguuni. Viidakkopoika ja Jarmo hyppää saman tien virkistävään veteen kun itse vielä epäröin. Hetken päästä kuiten rauhoitun ja hyppään laguuniin. Putous on aivan mielettömän kaunis ja vesi ihanan raikasta ja viileää.

Jarmo ja viidakkopoika nousevat vedestä kun jään vielä kellumaan ja katselemaan kiviseinämiä ylös nousevaa viidakkoa. Hetken hiljaisuuden jälkeen viidakkopoika kysyy Japelta ”tiedätkö mitä noi on?” osoittaen taivaalle. ”Öö, pilviä?” Jape vastaa. ”Ei” vastaa viidakkopoika ja tästä alkaa aivan uusi käänne retkellemme. Kiipeän kivelle kuuntelemaan poikien jutustelua ja kuin muina miehinä viidakkopoika alkaa selittämään avian uskomattomia tarinoita. Tarina alkaa lentokoneiden jälkeen jättämistä, pikkuhiljaa leviävistä vanoista, jotka eivät siis ole pilviä vaan kemikaalivanoja (chemtrails). Samalla selviää, että maailman tapahtumakulkua ohjaa ”The World Government”, josta 99% ihmisistä ei ole mitään tietoa. He ovat valtaa pitäviä ihmisiä ympäri maailmaa, jotka keksivät keinoja ohajata maailman kehitystä haluaamansa suuntaan. Tavoitteena on ”the new world order”. Keinot oikeutetaan tekaistuilla tutkimuksilla joilla muun muassa osoitetaan, että maailma on ylikansoittunut ja populaation kasvu on saatava laskemaan.

Kemikaalivanojen tarkoituksena on levittää myrkkyä, joka sairastuttaa ja lopulta tappaa ihmisiä. Lisäksi ”The World Government” hallitsee muun muassa informaationkulkua ja sitä mitä ihmisille näytetään, kerrotaan ja mitä heidän halutaan uskovan. Juttu jatkuu kuinka lääketeollisuus piilottelee tietoa lääkeaineista, joilla voitaisiin parantaa suurin osa maailman taudeista, muun muassa syöpä, mutta tietoa pimitetään sillä tiedon leviäminen johtaisi lääketeollisuuden tuottavuuden laskuun ja siihen, että enemmän ihmisiä jäisi henkiin, jota ei myöskään haluta. Tarinat ketovat myös kuinka ruoka-aineisiin lisätään myrkkyjä jotka sairastuttavat ihmisiä ja rappeuttavat aivoja ja että kaikki maailman terrori-iskut ovat todellisuudessa CIA:n suunnittelemiä ja toteuttamia, jonka toimintaa ”The world gouvernment” myöskin ohjaa.

Saman suuntaista tarinaa tulee lopulta arviolta noin kahden tunnin verran. Kuuntelemme kiinostuneena sillä kaveri vaikuttaa harmittomalta kirkkaan siniset silmät välkkyen, kullankeltaisissa kiharoissa. Luennointi ei missään nimessä ole tyrkyttävää tai syyllistävää, jokaisen jutun jälkeen hän lisää ”ja kaikki tämä on todistettavissa puhtailla faktoilla ja tutkimustiedolla”. Katsomme toisiamme ja viidakkopoika naurahtaa ”Heavy stuff, huh? - I know”. Poika kertoo, että tämä on oikeastaan osa retkiä ja syy miksi hän toimii turistioppaana – jotta hän voi levittää tietoa ihmisille, "se on velvollisuuteni koska tiedän asioista”. ”Are people buying this stuff?” Jape kysyy johon viidakkopoika toteaa, että hän ei kannusta ihmisiä vain uskomaan kaikkea mitä hän tai kukaan muukaan sanoo, vaan hän haluaa herättää ihmisissä kiinnostusta, että he alkaisivat kyseenalaistamaan, lukemaan rivien välistä ja etsimään itse tietoa. Hänellä on kokemuksen myötä kehittynyt pelisilmää sen suhteen kenelle ja millä tavalla hän tarinaansa kertoo. Jätämme raskaat aiheet hetkeksi sivuun ja pulahdamme vielä uimaan. Tässä vaiheessa uskon jo järjestelmäkamerani pojalle ja hän ottaa meistä kuvia kun pulikoimme laguunissa. Kun olemme tekemässä lähtöä poika sujauttaa meille vielä ohjelapun kuinka voimme turvallisesti suojautua Chemtrailsiltä sekä dvd:n joka sisältää 4 tunnin luennon siitä mitä maailmassa oikeasti meidän tietämättämme taphtuu. Toistaiseksi emme ole uskaltaneet katsoa dvd:tä.

Kipuamme takaisin viidakon pohjalta ja ostamme mystisestä pikkukojusta vanhoilta faijjoilta jätskit. Hieman epäselväksi jäi mikä faijojen rooli kuviossa oli, mutta ainakin kiskassa oli tarjolla ”what ever you like as long it's ice cream or beer”. Tulomatkalla viidakkopoika vetää keskustelua vielä muttaman feetin diipimmäksi pohtimalla, että kaikki maailman muut ihmisrodut; mustat, intiaanit, lähi-idänmiehet ja aasialaiset, he osaavat kertoa mistä he tulevat ja tuntevat juurensa; tietävät keitä he ovat. Valkoiset ihmiset eivät todellisuudessa tiedä keitä he ovat. Jos kysyt vaaleaihoislta ”kuka olet” he vastaavat nimellään. Sen jälkeen he ehkä kertovat missä asuvat tai mitä tekevät työkseen, mutta se ei kerro ketä he todellisuudessa ovat. Tarinoita kertoessaan poika ei puhunut tippaakaan uskonnolliseen sävyyn lukuun ottamatta, että ”The world Goverment” koostuu henkilöistä, jotka palvovat saataanaa. Itsensä etsimiseen poika suosittelee jokaisen valkoisen ihmisen lukevat vanhan testamientin, joka kertoo rotumme historian. Kun astumme ulos bussista Jarmo kysyy viidakkopojalta ”Who are you?” johon poika vastaa ”I'm a son of jehovah, one of the twelve apostoles, my roots are in Israel”. Tarina alkaa valjeta.

Postscriptinä voisi vielä todeta, että hieman epäselväksi jäi mikä pojan edustaman liikkeen nimi todellisuudessa oli. Koska tulomatkalla bussissa poika veti juttuuna mukaan vanhan testamentin, ainakin allekirjoittaneelle tuli tunne, että kyseessä voisi olla jonkin muotoinen jehovantodistaja – tai sitten ei, kyseisen liikkeen ideologia on sen verran pimennossa että varmuutta asiaan en uskalla sanoa. Osa jutuista viidakkopojan tarinoista voi hyvin pitää paikaansakin, poika vaikutti selvästi perehtyneen aiheeseen todella perin pohjaisesti. Kuitenkin siinä vaiheessa kun jutuissa alettiin kumota muun muassa evoluutioteoriaa täytenä bullshittinä alkoi oma skeptisyys nousta pintaan.

Päivä oli sanalla sanoen erikoinen – erikoisin reissussa tähän mennessä. Vaikka päivästä muodostui lopulta kaikesta jännityksestä ja erikoisuudesta huolimatta erittäin onnistunut, eettisiä travellereita kehoitan ehkä kuitenkin kuluttamaan dollarit paikallisten palveluihin sen sijaan, että ruokkii maanpaossa olevaa pilviveikkoa..

'