Aikaa olla matkalla: Surffikokemuksia osa 1

Buenas!

Oma tavoitteeni ja haaveeni on oppia surffaamaan kunnolla reissun aikana. Lähes kaikki paikat, joissa olemme suunnitelleet käyvämme tarjoavat maailmanluokan surffia. Costa Ricassa voi surffata kahdessa eri valtameressä jopa samana päivänä ja ne ovat Karibianmeri ja Tyyni valtameri. Karibianmerellä on lempeitä enimmäkseen hieman pienempiä aaltoja ja Tyynenmeren puolella suurempaa aaltoa ja kylmempää vettä. Olimme 2 viikkoa Puerto Viejossa, joka on kylä Karibianmeren puolella ja siellä sain tämän reissun ensikosketuksen surffiin.

Aikaisempaa kokemusta surffaamisesta on kertynyt viikon jaksoissa Australiassa, Ranskassa ja Portugalissa. Yhteensä aalloissa ennen reissua olen ollut noin 25 päivää. Suhteellisen aloittelija siis. Tässä kohtaa voisi mainita, että lumilautailtu ja wakeboardia on kyllä tullut vedettyä, mutta kun niillä ei ole tämän lajin kanssa juurikaan tekemistä, jätetään maininta pois.

Mutta Puerto Viejon aaltoihin.. Alun perin himosurffaajat löysivät kylän joskus kymmeniä vuosia sitten, koska siellä on yksi koko Costa Rica väkivältaisimmista aalloista, nimeltään Salsa Brava. Tuo aalto rakentuu merivirran kohdatessa korallin n. 100m päässä rannasta ja on niin sanottu reefbreak. Salsa Brava on erittäin nopea ja voimakas ja sitä kutsutaan myös lempinimellä "juustonraastin" sillä jos missaan kyydin, niin aalto toimittaa surffaajan kovalla vauhdilla n 50cm syvässä vedessä olevaan terävään riuttaan ja raastaa ylimääräiset ihot pois.. Salsa Brava on siis vain eksperteille ja se on surffattavissa vain tammi-maaliskuussa, joten onneksi sitä ei tarvinnut mennä lähemmäs ihmettelemään. Mutta tämä yksi aalto houkutteli surffaajat joskus aikoinaan Puerto Viejoon ja myöhemmin rantakylä alkoi muodostumaan nykyiseen kukoistukseen. Salsa Bravaa uhmaavia surffaajia voi ihmetellä youtubesta: http://www.youtube.com/watch?v=EYpFgjY3rw4

Omat surffit hoidin biitsillä nimeltään Punta Cocles, joka oli Puerto Viejossa ainoa paikka, jossa vuokrattiin lautoja. Aallot olivat lähes päivittäin erittäin hyviä homman treenaamiseen. Aluksi kun luin ennusteen, jossa sanottiin päivän aaltojen olevan kokoluokkaa "knee to waist", eli polvesta vyötäröön, ajattelin, että kannattaako lähteä edes katsomaan niin pieniä maininkeja. Kuitenkin hyvin nopeasti laudan vuokrattuani sain selville, että jo polvenkorkuisissa oli sen verran voimaa, että tietää miltä tuntuu olla pesukoneessa. Merivesi Karibian puolella on todella lämmintä vuoden ympäri ja shortsit riittävät hommaan loistavasti, tosin Suomen viime kesän jälkeen suosin märkäpaitaa jo UV-suojan takia.

Parin päivän jälkeen alkoi jo tuntea rantaa ja tiesi mistä kannattaa lähteä aaltoja kiinnittämään. Beachbreak on sikäli hankala aloittelijalle, että koko ajan pitää olla liikkeessä, jotta voi saada aallon kiinni täydellisellä hetkellä, eli juuri kun se alkaa rikkoutumaan. Monesti kävi niin, että paikalliset vievät aallon nenän edestä ja jos yrität ottaa aallon liian myöhään, niin huutoa tulee. Jonotusjärjestelmä meressä toimii siis niin, että se, joka on lähinnä aallon murtumakohtaa, saa ottaa sen. Jos olet hyvä surffaaja, niin voit periaatteessa ottaa koko ajan aaltoja muiden nenän edestä. Muutama pikkupoika sentään antoi myös aloittelevalle valkonaamalle aina välillä tilaa "paddle, paddle, paddle" -huutojen muodossa. Ja tietysti nauroivat räkäisesti kun lauta ja kaveri lähti eri suuntiin.

Parhaat surffit sain yhtenä päivänä, kun löysin itseni aaltojen keskeltä "minkkitarhasta". Siellä oli kaksi arviolta 10-vuotiasta tyttöä prinsessa-uikkarit päällä. Tytöt kirkuivat iloisesti ja ottivat täydellisiä lähtöjä upeista aalloista. Heitä kaitsi vieressä todennäköisesti heidän iso-isänsä, joka otti aina välillä aaltoja näyttävän rennolla tyylillä. Kuva tytöistä on alempana.