Panama City

Vajaan kolmen viikon rantalomailun jälkeen päätimme tehdä vaihteeksi sukelluksen suurkaupungin sykkeeseen.

Bocas del Torosta voi ostaa vene-bussilippupaketin suoraan Panama Cityyn hintaan 33 dollaria. Bussit ovat yleensä täynnä, joten lippu kannattaa lunastaa pari-kolme päivää ennen aiottua matkustuspäivää. Vene vie saarelta ensin Changuinolaan (lähtee klo 17:00), josta on järjestetty taksikyyti bussiasemalle (kuuluu hintaan). Changuinolasta matka jatkuu yöbussilla Panama Cityyn n. klo 18:30, perillä n. 4:00 yöllä. Bussiterminaalista pääsee jatkamaan matkaa majapaikkaan helposti taksilla. Taksi Casco Viejoon maksoi neljältä henkilöltä 8 dollaria.

Panaman Cityä kutsutaan Väli-Amerikan pääkaupungiksi ja yömaisemaa valaisevat korkeimmillaan 200:aan metriin kohoavat pilvenpiirtäjät. Vajaan miljoonan asukkaan metropolissa ehdoton ykkösnähtävyys on massiivinen Panaman kanava ja sen lisäksi colonian aikanen vanha kaupunginosa Casco Viejo. Muuten kaupungissa ei ravintoloiden ja yöelämän lisäksi ole juurikaan erikoista nähtävää tai tehtävää ja useille turisteille Panama City onkin suosittu shoppailukohde. Suurissa ostoskeskuksissa hinnat näyttivät nopealla vilkaisulla lähentelevän Euroopan hintoja, paikallisten suosimissa ”ostoskeskuksissa” esimerkiksi Casco Viejossa hinnat ovat sen sijaan huokeammat. Guccia tai Louis Vuittonia on näiltä mestoilta turha lähteä metsästämään, mutta sen sijaan esimerkiski paikallisia käsitöitä ja herkkuja on tarjolla runsaasti.

Itse päädyimme viettämään Panama Cityssä kaksi päivää, joka oli mielestämme erittäin riittävä. Ensimmäienä päivänä kävimme kääntymässä ostoskeskuksessa ydinkeskustassa, tutustuimme Casco Viejoon ja eksyimme strippibaariin. Panama Cityssä kävijöitä kehoitan ehdottomasti käymään vanhassa kaupungissa. Kapeita katuja reunustavat kauniit colonianaikaiset värikkäät rakennukset, joita entisöidään parhaillaan uuteen loistoon. Niemen päässä on pieni ”torialue”, jossa alkuperäsinaiset (Indigenous people) myy käsitöitään joita on mukava katsella vaikkei mitään ostaisikaan.

Edessä vanha kaupunki, taustalla "uusi" kaupunki.

Casco Viejo

Nyt kun kaikkien lukioiden mielenkiinto jumittui kuitenkin vanhan kaupungin sijaan mainittuun strippibaariin niin kirjoitetaan nyt sitten siitäkin muutama sana. Monien muiden suurkaupunkien tavoin jos haluaa lähteä tarkastamaan paikallista yöelämää, järkevintä on ottaa ennakkoon selville minne kannattaa mennä. Baarit eivät tule Teneriffan tavoin kadulle vaan sisäänkäynnit ovat yleensä todella mystisissä paikoissa. Noh, yhtenä iltana muutaman viinitölkin ja rommikolan johdattelemina meillä kuitenkin alkoi tanssijalkaa vipattaa ja päätimme lähteä päämäärättömästi etsimään hyvää menomestaa yhdessä Aylan ja Jochenin kanssa. Puolen tunnin harhailun jälkeen saavuimme erään baarin eteen, jossa nauruaan pidätelevä poliisi alkoi kannustaa meitä menemään sisään muuan kuppilaan. ”Naiset ilmaiseksi ja miehet maksaa 3 dollaria” ja vielä tässäkään vaiheessa ei lamppu syttynyt. Paikallisten ilotyttöjen ja latino-lipposten joukossa minä ja Ayla tunnuttiin olevan suurempi nähtävyys (oltiin ainoat naispuoliset asiakkaat tanssijoiden ja ilotyttöjen lisäksi) kun tytöt lavalla. Päätimme ottaa ilon irti poikien kuudesta dollarista, otimme erittäin topakat rommicolat (colaa värinä), mutta harmiksemme emme nähneet yhtään kunnon showta, koska tytöt olivat juuri siirtyneet tauolle. Voitte vaan kuvitella paikallisten hirnumisen määrää kun astuimme baarista ulos.. Tarinan opetus: know where you're going.

Toisena päivänä oli vuorossa Panaman kanava.

Kanavalle pääsee taksilla, n. 20 min / 8-10 dollaria per suunta neljältä henkilöltä. Pääsymaksu tasanteelle, josta on hyvät näkymät kahdelle lukolle 5 (opiskelijat, täytyy esittää kortti, suomalainen kortti kelpasi) / 8 dollaria (normilippu). Samalla pääsee näkemään 3D esittelypätkän kanavan historiasta (n. 15 min). Ovet aukeaa aamulla klo 9:00 ja mestoilla kannattaa olla hyvissä ajoin sillä suurimmat laivat tulevat heti yhdeksältä.

Kanavasta voisi kertoa romaanin verran mielenkiintoisia faktoja, mutta tyydyn tässä kohtaa vain toteamaan, että oli mielenkiintoista seurata kun jättimäiset laivat ujuttautuvat sille juuri mitoitettuun lukkoon kahden turvaveneen saattelemina. Suurin osa maailman laivoista rakennetaan juuri Panaman kanavan mittojen mukaan. Alunperin jenkkien aloittaman kanavanrakennus on valmistuttuaan tuonut ja tuo edelleen Panamalle vuosittain jättimäiset tulot. Laivoja laskutetaan painon mukaan kanavan läpäisystä. Lonely Planetin mukaan kallein maksu on ollut 375 600 dollaria, jonka kuittasi matkustaja-laiva Norvegian Pearl vuonna 2010. Halvimmalla sen sijaan on päässyt 68 kiloinen Ric Halliburtton kun hän vuonna 1928 läpäisi kanavan uimalla, laskun ollessa 0,36 dollaria. Aikaa kanavan läpi uimiseen kaverilla kului yhteensä 10 päivää. Keskimäärin kanavan läpäisy rahtialukselle maksaa noin 20 000 dollaria. Parhaillaan kanavaan rakennetaan uutta lukkoa, joka on aiempia isompi.

Into pinkeenä laivoja kattomaan. Ayla & Jochen.

Lukko 1.

Kaverit duunissa.

Illalla kävimme syömässä paikallisessa ravintolassa yhdessä Aylan ja Jochenin kanssa. Löysimme ravintolan netin kautta ja loistavan perinteisen, kolmenruokalajin illallisen viineineen sai vajaalla 20 dollarilla. Riemu oli rajaton kun muistelimme vajaan parin viikon mittaista reissutaivalta nelistään ja innostuimme imitoimaan toistemme äidinkieltä. Illan kruunasi kun löimme vetoa kaupungin korkeimman rakennuksen mitasta ja Ayla mennessä espanjankielentaitoisena tiedustelemaan asiaa vahtimestarilta, ehdotti amigo, että jos emme hiiskuisi kenellekkään, pienellä summalla hän voisi viedä meidät ylös terassille ihastelemaan maisemaa. Valomeri kaupungin yli jatkui kanavalle saakka, jossa pystyi nähdä kanavaan jonottavat laivat. Seuraavana aamuna meillä oli ohjelmassa jatkaa matkaa Santa Catalinaan saksalaisten vielä empiessä mihin he suraavaksi suuntaisivat. Oli siis aika sanoa reissun ensimmäiset hyvästit.

Seinä.

Paras näkymä suihkun ikkunasta.