Aktiviteetti-Ekit Monteverdessä

Koska Manuel Antoniolla ei suurista odotuksista huolimatta ollut meille juuri mitään annettavaa, päätimme liikkua heti sunnuntaina eteenpäin kohti Monteverdeä.

Monteverde on kylä Costa Rican sisämaassa, vuorilla (Northwestern Costa Rica). Mahtavan vuoristoisen luontonsa ansiosta se tarjoaa otollisen alustan lukuisille erilaisille aktiviteeteille ja siitä onkin muodostunut oikein ekstreme-ekien paratiisi. Mm. kuuluisa Canopy-tour (lisää Conopystä alempana) on saanut alkunsa Monteverdessä.

Niin kun kuvitella saattaa kylä on rakennettu pitkälti palvelemaan turisteja ja pieneen kylänpahaiseen mahtuukin uskomaton määrä hotelleja, hostelleja, ravintoloita, baareja ja tottakai retkenjärjestäjiä joilla kaikilla on ”the best tours with the best price”. Alusta asti ”to do in Costa Rica -listaltamme” löytyi aktiviteettaja joista kolme on parhaimmillaan juuri Monteverdessä, joten siitä syystä grandehazlemeiningistä huolimatta halusimme mekin ehdottomasti pakkautua Monteverdeen. Päätimme kuitenkin olla supertehokkaita ja vetästä kaikki aktiviteetit yhtenä päivänä sillä muuten hengailu kylässä ei juuri napannut meistä kumpaakaan.

Päivästä muodostui melkoin aktiviteettipläjäys seuraavalla ohjelmalla: päivä alkoi adrenaliinitasoja nostattavalla Canopy-tourilla (Jape kertoo enemmän), jatkui iisimmällä tutustumiskierroksella kahvin- ja suklaantuotantoon ja päättyi jännittävään night walkiin vuoristoisessa viidakossa. Molemmat joutuivat päivän aikana kasvotusten pahimpien pelkojensa kanssa..

Canopy tour / 2,5h / 40 dollaria

Canopy tarkoittaa vapaasti suomennettuna puiden latvustoa ja Canopy Tour puolestaan tarkoittaa vaijerirataa, jossa pääsee liikkumaan puusta toiseen pitkiä välimatkoja. Kävimme tekemässä omat vaijerikiikkumme Monteverdessä, koska sieltä koko homma on ainakin Costa Rican osalta lähtöisin ja sieltä löytyy maan suurimmat vaijeriradat. Extreme Canopy Tours – järjestää 2,5h vaijerisessioita, johon sisältyy kuljetukset 15 eripituista vaijerirataa ympäri vuoria ja tarzan keinu ja vielä 1km mittainen rata, jossa mennään Superman asennossa 500m korkeudessa, vain selästä vaijeriin kiinnitettynä. Hommaa on hieman vaikea selittää, joten parempi vain laittaa pari kuvaa ja myöhemmin video kehiin. Sen voi kuitenkin sanoa, että suosittelen hommaa kaikille, joilla ei ole pahaa korkeanpaikan kammoa. Tämä oli aikakin Japen mielestä Costa Rican hauskin ja paras ohjattu retki.

Pelottaa...

Ei pelota!

Pelottaa!!

SUPERGIRL!

Don Juan Coffee tour / 2h / 19 dollaria

Monteverden sateisilla vuorenrinteillä kasvatetaan paljon kahvimarjoja ja iltapäivällä suuntasimme Don Juan -nimiselle pienelle tilalle tutustumaan kahvintuotantoon. Pienestä koostaan huolimatta Costa Rica on yksi maailman merkittävimmistä kahvintuottajamaista ja oli mielenkiintoista päästä näkemään lähietäisyydeltä mistä se oma aamukahvi oikein pöytään tupsahtaa.

Tutustumiskierroksen aikana ei varsinaisesti selvinnyt millaisten vaiheiden kautta kahvimarjoista on aikoinaan keksitty valmistaa kahvia niin kuin sitä tänä päivänä valmistetaan, mutta sen verran pystyi kuitenkin päättelemään, että jollain on ollut hitsisti liikaa aikaa, että se joku on keksinyt jalostaa makeat kahvimarjat mystiseksi kahvijuomaksi! Marjat kasvavat pensaissa ja jotta pensaat tuottavat marjoja, ne tarvitsevat paljon vettä. Sateen määrässä piilee myös syy kahvinhinnan vaihteluun ympäri maailmaa. Pensaat tuottavat parhaiten sateisilla alueilla, sadekauden aikaan, mutta jos vettä sataa liian rankasti, punaisen kuoren sisällä olevat liukkaat kahvipavut luiskahtelevat ulos kuoristaan ja koko sato menetetään. Tästä syystä useat kahvimarjojen viljelijät viljelevät myös paria kolmea muuta lajiketta kahvin ohella, jottei sadon menetys johda taloudellisiin vaikeuksiin.

Kypsän kahvimarjan kuori on tummanpunainen ja kun kuoren avaa, sisältä paljastuu kaksi liukaspintaista, valkoista, todella makeanmakuista papua. Ensimmäinen vaihe sadonkorjuun jälkeen onkin marjojen kuoriminen, jonka jälkeen niitä kuivatetaan noin kaksi viikkoa. Kahden viikon jälkeen pavuista kuoritaan pois toinen kuori ja taas kuivataan, tällä kertaa säkeissä noin 3 kuukautta. Tämän jälkeen pavut kuljetetaan ympäri maailmaa, jossa ne sitten paahdetaan kunkin maan asukkaiden suulle sopiviksi. Suomessa suositaan yleisesti vaaleaa paahtoa. Halutun tummaksi paahdetuista pavuista vielä jauhetaan poroa, josta sitten suodatetaan kuumalla vedellä juomaa jolla ei ole enää mitään tekemistä makean kahvimarjan maun kanssa. Mystistä. Kahvia piristyksen toivossa kittaaville kerrottakoot tässä vaiheessa, että jos kahviin lisää maitoa, neutralisoi se kaikki kofeiinin vaikutukset. Yhteen kahvikupilliseen tarvitaan noin 40 marjaa ja marjojen kerääminen on TODELLA hidasta.

Samalla kierroksella tutustuimme myös kaakaopapujen jalostukseen. Sama homma kuin kahvimarjojen kohdalla, henkilökohtaista ihmetystä aiheutti se, että papaijan kokoisen kaakaohedelmän avaa, sisältä paljastuu valkeita suuria papuja, jotka maistuvat todella makealle, mutta ei yhtään kaakaolle. Kaakaopapuja kuivatetaan ja kuoritaan samalla tavalla kuin kahvipapuja, jonka jälkeen pavut saavat tutun suklaan maun. Aito kaakaopavuista valmistettu suklaa on tummaa ja erittäin vahvan makuista. Sveitsiläiset kuitenkin keksivät 1800-luvulla menestyksekkään tavan erottaa kaakaovoin pavusta, jota käytetään runsaasti miedomman makuisen maitosuklaan valmistuksessa. Vaaleaan suklaaseen käytetään ainoastaan kaakaovoita eikä lainkaan itse papuja ja siitä syystä kierroksen vetäjä oli vakaasti sitä mieltä, että vaalealla suklaalla ei ole enää mitään tekemistä suklaan kanssa sanan varsinaisessa merkityksessä..

Kierroksen parasta antia oli tottakai se, että kaikkea sai maistella. Erilaisia suklaita, suklaalla päällystettyjä hedelmiä (erityisesti makea ananas + sulatettu tummasuklaa oli jäätävän hyvä yhdistelmä!) ja erilaisia kahvipaahtoja. Kaikesta huolimatta maailman ykköskahvimestoillakaan, jossa ihmiset ovat tyyliin myyneet sielunsa kahville Jape ei taipunut juomaan edes kohteliaisuus tilkkaa kahvia vaan toteaa pokkana oppaan intohimoisen, kahden tunnin presentaation jälkeen ”Actually I don't drink coffee”...

Soldier, eli sotamies - tästä kahvi saa alkunsa

Kupilliseen kahvita tarvitaan 40 kahvimarjaa

Kuivattuja kaakaopapuja muutaman suklaapalan verran

Herkun lähde

100 % suklaata (ei ollut hyvää)

Night walk / 28 dollaria

Illan viimeinen ohjelmanumero oli valitettavasti hieman pettymys. Tarkoitus oli mennä oppaan johdolla metsään taskulamppujen kanssa ja bongata yöllä liikuskelevia eläimiä. Mielessämme olimme kuvitelleet, että metsä kuhisee eläimiä niin, että niihin tyyliin kompastuu, mutta toisin oli. Kahden ja puolen tunnin aikana näimme suurimmaksi osaksi hyönteisiä, muutaman slothin, pari vihreää käärmettä ja jättimäisen hämiksen. Opas kertoi vetäneensä samaa retkeä viimeiset 10 vuotta miltei joka ilta, joten kokemusta bongailusta kaverilla toki oli. Siitä huolimatta välillä ihmetystä aiheutti se, että painelimme metsässä hirmuista kyytiä ja silti opas pystyi salamana bongaamaan jostain aivan mystisestä paikasta jonkun otuksen. Pohdimme Etelä-Amerikkalaisen Markin kanssa oliko retken takana jokin salajuoni; syötetäänkö eläimiä niin, että ne tulevat joka ilta samaan paikkaan vai oliko ne sittenkin made in China? Tiedä häntä, haluamme kuitenkin vakasti uskoa siihen, että opas vain osasi hommansa. Kaksi jättimäistä, kirkkaan vihreää käärmestä oli kuitenkin Japelle hyvää siedätyshoitoa emmekä kuulleet pikkutytön kirkumista öisessä viidakossa.

Kuulemma käyttää syanidia vastustajien nujertamiseen

Japen kämmenen kokoinen tarantella

Tämän pureman jälkeen on 2h aikaa päästä sairaalaan,

jos meinaa pysyä hengissä

Vain päivää myöhemmin olimme taas nenätysten käärmeksen kanssa, tällä kertaa ilman opasta ja ypöyksin viidakossa, tulivuoren huipulla. Jape bongaa tummanruskean, noin metrin mittaisen käärmeen juuri kun on astumaisillaan sen päälle. Ihmettelen kun Jape ryntää jäätävän pelokas ilme kasvoilla rinnettä alas. Tiedän heti mistä on kyse, mutta erittäin suureksi yllätyksekseni tapahtumaa ei seuraa kirkuminen eikä panikointi. Jäätävän inhoreaktion jälkeen Jape etsii kättäpidempää ja kapuaa takaisin arvioimaan tilanteen. Käärmettä ei voi ohittaa silla se makaa täydessä mitassa keskellä polkua ja koska olemme vuorella, kolmen kilometrin päässä kylästä, emme halua ottaa riskiä, että loikkisimme suin päin käärmeksen yli, ettei se vaan pelästy, nosta päätänsä ja näykkää maistiaisia pohkeista. Jape päättää pelästyttää käärmeen hakkaamalla kepillä maata turvallisen välimatkan päästä. Temppu onnistuu, käärme luikertelee maan sisään pakoon ja me luikimme pikavauhtia rinnettä ylös pitäen loppumatkalla silmällä jokaikistä puunjuurta ja oksaa. Hyvä Jape!